Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Erittäin osuvaa pohdintaa ”harrastelijalta”. Juuri noista muuttujista tarvitaan mitattua tietoa, jotta malleja ja laskentoja voidaan tulevaisuudessa tarkentaa. Siksi sekä tutkimuskoealat että käytännön kokeilut ovat tarpeen, ennen kuin mitään tyhjentävää voidaan sanoa kannattavuudesta.
Sen verran kritisoin ”harrastelijaa” että ”penkkikorko” pankissa ei teoriassa saisi vaikuttaa investointipäätökseen, vaikka käytännössä toki vaikuttaa. Kysymys kuuluukin, että jos rahantarvetta kulutukseen ei ole, vaan metsärahat voi sijoittaa, niin mihin ne kannattaa sijoittaa. Jättääkö metsään enemmän puuta kasvamaan (jatkuva kasvatus) vai tekeekö avohakkuun, jolloin rahaa tulee kerralla enemmän, mutta toisaalta joutuu investoimaan osan takaisin uudistamiseen. JK menetelmä tuottaa todennäköisesti mukavasti, jos metsä on valmiiksi erirakenteinen ja/tai sekametsä, ja seuraavaan hakkuuseen päästään kohtuullisessa ajassa. Jos se ei ole, ja metsää lähdetään kasvattamaan vaikkapa heikosta kuusialikasvoksesta liian karulla maapohjalla, voi tuotto olla pitkään heikkoa.
Kannattaa myös huomata kuusikuidun viime aikoina alentunut hintakilpailukyky muihin kuituihin verrattuna.
Noo niin, palataanpas taas asialinjalle, molemmat herrat!
Tuolla toisaalla (ketju: Joko juurikäävän torjuntaan) tulikin METLAlle suora vinkki tutkimustiedon jalkauttamiseen: voisitte antaa suosituksen juurikäävän torjunnan aloittamisesta, pitäisikö jo ruiskuttaa vai ei? Aiemmin suositus on ollut äitienpäivästä isänpäivään, mutta suositeltava torjunta-aika lienee pitenemässä?
Erirakenteisen metsän ei tarvitse olla puhdas kuusikko. Jos siinä on mukana koivua ja/tai mäntyä, tai jos käytetään pienaukkoja, valoisuus on toista luokkaa kuin kuusen alla. Taimia ilmeisesti syntyy ainakin pienaukkoon yleensä riittävästi, mutta reunametsä haittaa niidenkin kasvua. Kuusta ei pitäisi koettaa kasvattaa liian karulla maapohjalla, kuten esimerkiksi kuivahkolla kankaalla. Mänty liian rehevällä pohjalla on pienempi virhe, jos metsikkö saadaan tarpeeksi tiheäksi.
Ihan sattumalta huomasin uutisen alkuperäisessä yhteydessään Maaseudun Tulevaisuuden nettisivulla:
Tekstissä lukee näin (suora lainaus): ”Paneelin julkistaman tutkimusraportin mukaan päästöjen vähentäminen olisi edullisinta juuri maankäytön muutoksilla, kuten pitkäaikaisilla viherlannoitusnurmilla ja pellonraivauksen rajoittamisella.”
Rajoituksia esittää siis alunperin Suomen ilmastopaneeli, ja jotkut mepit tai ehdokkaat ovat myötäilleet tätä lausuntoa. Aikomuksena ei siis ole kieltää pellonraivausta, vaan ilmeisesti pikemminkin ohjata maankäyttöä vähemmän hiilipäästöjä tuottavaan kuosiin, toisin sanoen, suositaan nurmiviljelyä ja laidunnusta maanmuokkauksen sijaan silloin kun se on järkevää, ja mahdollisuuksien mukaan vältetään turvepeltojen uudisraivausta.
Prof. Timo Pukkalan blogi osoitteessa http://www.monsu.net (toistaiseksi siellä on 4 kirjoitusta). Ne tulevat myös Arvometsän nettisivuille.
Asiallista tekstiä metsänkasvatuksen kannattavuudesta. Suosittelen.
Jos tulevan katastrofin aiheuttaa tulivuoren purkaus ja sitä seuraava jääkausi, niin ihminen ei voi estää.
Myös jos avaruudessa kiitävistä monista asteroideista jokin päättää osua maapalloon, niin sen akseli saattaa hyvinkin muuttaa kallistuskulmaansa (?) ja muitakin huonoja seurauksia voi tulla. Niitä asteroideja menee pelottavan usein pelottavan läheltä, esimerkiksi vastikään (alkuvuodesta?) yksi sujahti maan ja kuun välistä. NASA seuraa näitä maata lähelle tulevia eli ”near-earth-objects, NEOs”:
http://www.jpl.nasa.gov/asteroidwatch/index.cfm
”close approaches” eli ”läheltä piti” asteroideja:
http://neo.jpl.nasa.gov/ca/”impact risk” eli mahdollinen törmäyskurssi Maan kanssa:
http://neo.jpl.nasa.gov/risk/Kirjassa ”Suomalainen aarniometsä” on monipuolinen kuvaus kaskimetsätaloudesta ja sen laajasta vaikutuksesta itäisen Suomen metsiin.
Kaskeamisesta ja kulottamisesta on metsänhoidon kannalta sekä hyötyä että haittaa. Syntyvä sekametsä on varmaan hyvälaatuinen, jos puiden siemenvuosia tai ahkeria siementäjiä osuu paikalle. Maan happamuus vähenee ja ravinnekierto vilkastuu. Haittapuolena on ravinteita sitovan humuksen väheneminen maassa ja typen osittainen karkaaminen ilmaan palamisprosessissa. Typpeä ja muita ravinteita saadaan elvytettyä suosimalla lehtipuuta, etenkin typpeä ilmasta sitovaa leppää.
