Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Harvennusvaikutus ja tuulituhoriski on täällä hyvin puitu. Eräs riskiä lisäävä seikka on routakauden lyheneminen, jos leudot talvet yleistyvät: puut kaatuvat helpommin kun routa ei ankkuroi juuria maahan.
Jos jk metsää harvennetaan usein ja puusto on keskimäärin harvempi, tuuli pääsee puuston sisään, puiden juuristot ovat valmentautuneet tuuleen, eikä harvennus välttämättä aiheuta tuulituhoriskiin samanlaista muutaman vuoden piikkiä kuin jaksollinen kasvatus.
http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/tunturit/tu1-poromaarat
”Keskimääräinen porotiheys on ollut Tunturi-Lapissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan noin 2,4 poroa neliökilometrillä maa-aluetta. Vuosina 2011–2012 porotiheys on noussut 2,5–2,6 poroon neliökilometrillä (100 hehtaaria). Porotiheyksissä on kuitenkin selviä paliskuntakohtaisia eroja.”
http://www.rktl.fi/riista/hirvielaimet/hirvi/
Kuva 3. Metsästyksen jälkeen alueelle jääneen
laskennallisen hirvikannan tiheys eri alueilla
vuonna 2012.Em. kuvan mukaan poronhoitoalueella: 1 – 2,2 hirveä 1000 hehtaaria kohden.
Tiheysluvut hirvelle ja porolle ovat samaa suuruusluokkaa. Hirven tiheys on 1000 hehtaaria kohti ja poron tiheys on 100 hehtaaria kohti. Poroja on siis Lapissa noin 10 kertaa tiheämmässä kuin hirviä, eli poron vaikutus kasvillisuuteen on 10 kertaa niin suuri kuin hirven (jos oikein laskin). Ravintovalikoimat ovat toki erilaiset.
Erkki Pulliainen 1994. Lapin taigaa, s. 126:
”Poron normaali ravintokierto on sellainen, että talvella sen ensisijaista ravintoa tulisi olla jäkälien ja kesällä mehevien, lähinnä kosteilla kasvupaikoilla kasvavien putkilokasvien. … Syksyllä tapahtuu lopullinen ”valkuaistankkaus”, jos tateilla ja muilla sienillä on hyvä sato. … nähtävissä täälläkin Metsä-Lapissa; kesällä porot ruokailevat soilla ja syksyllä harjoittavat tilaisuuden tullen tatille suunnistamista.”
http://www.tunturisusi.com/hirvet/poro.htm
”Kesällä ravintona ovat tunturissa lähinnä koivun lehdet, heinät ja ruohot mutta myös eräät jäkälät. Metsävyöhykkeen poroilla ravinto on hiukan monipuolisempi, esimerkiksi kesällä ne käyttävät mielellään luonnonniittyjen (mm. tulvaniittyjen) kasvilajistoa ja suomaiden mehevää raatetta. Käytetyimpiä ravintokasveja ovat raatteen lisäksi järvikorte, kultapiisku, horsma ja lehtipuiden vesat. … Kesäajan ravinto vaihteiee suuresti tärkeimmillä kesälaitumilla, joita ovat suot, jokivarsiniityt, pohjoisessa avotunturit ja metsäalueilla avohakkuualueet.”
Jaa-a. Olisiko niitä poroja ollut 100 vuotta sitten vähemmän, vai mistä johtunee käsitys, ettei nykyisin Pohjois-Suomessa jäkälä voi hyvin eivätkä myöskään lehtipuut. Tämä kehitys voi muun muassa nopeuttaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia Lapissa, kun havuvoittoinen kasvillisuus on tummempaa ja imee lämpöä eikä heijasta sitä takaisin ilmakehään?
