Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäsertifikaatti (PEFC tai FSC) on luotettavampi, jos ei ymmärrä mitä tekee. Maallikon korviin tuo ”voittoa missä tahansa markkinatilanteessa” kuulostaa lähes Wincapitalta.
Melkein aina hyvä sijoitusmuoto on vuokralle annettu asunto. Täällä piäkaapungissa on krooninen pula pienistä asunnoista. Niihin voi sijoittaa myös välikäsien kautta, ellei halua vuokralaisen etsimisestä koituvaa vaivaa, esim. Vuokraturva. Onko myös vuokra-asuntoihin sijoittavaa kiinteistörahastoa?
Vielä parempi olisi yritys joka hoitaisi sijoittajan puolesta kaiken, vuokrattavan asunnon hankinnasta ja remontoinnista vuokrasopimuksen tekemiseen, maksujen valvomiseen ja perimiseen saakka. Onko tällaisia olemassa? (Tämähän on aika lähellä sitä mitä mhy tekee metsänomistajan puolesta.)
Jees, luotat aika paljon poliitikkoihin. Puolueiden metsäosaaminen, erityisesti kansainvälisten metsäasioiden, taitaa olla kuitenkin aika – miten sen kauniisti sanoisi – heikoissa kantimissa. Poliitikoilla kun ei aika riitä mennä asioihin tarpeeksi syvälle. Siksi tarvitaan erikoistunutta edunvalvontaakin.
Paikallistasolla tarpeellisia edunvalvontaesimerkkejä saa vaikka kaavoitushankkeidn seurannasta tai maanomistajien neuvonnasta sähkölinjojen siirtohankkeiden yhteydessä.
Tilatasolla tärkein asia on puukaupoissa avustaminen. Sopivan ostajan löytäminen leimikolle voi merkitä parhaimmillaan jopa 10 euron kantohintalisää myydylle puukuutiolle. Katkonnan merkitys on suurimmillaan rungon koossa 200-300 litraa, silloin huono katkoja voi saada tukkiprosentiksi 30 ja hyvä 60 prosenttia. Lähde: valtakirjakaupat 2010-2012, Metsänomistajat Keski-Suomi 3/2013.
Totta kai tilojen pirstoutuminen heikentää metsätalouden kannattavuutta, kun se johtaa helposti käsittelykuvioiden ja puukauppojen pieneen kokoon. En laittaisi tapahtunutta kehitystä kuitenkaan mhy-kentän syyksi, vaan osoite on ehkä yleinen metsäpolitiikka. Olisi hyvä jos metsänomistamista voisi osittain kehittää ammattimaisempaan suuntaan isommilla pinta-aloilla operoivaksi, jos voidaan jotenkin välttää tällä palstalla esiin tuotu riski, että puun myyjä on tällöin kovin harvoista puun ostajista riippuvainen. Kuten monella velkavetoisella maatalousyrittäjällä on tilanne.
Osittain omatoiminen perhemetsäomistuskin on hyvä. Se säilyttää suomalaisten kontaktin luontoon ja palstalla puuhastelu parantaa kansanterveyttä.
Tämän laitto nettiin oli kulttuuriteko – kiitos!
http://www.taajamasusi.com:
Turun Sanomat 14.2.2012”Susien ja koirien risteymät ovat erittäin harvinaisia luonnossa. Toisinaan niitä kuitenkin tavataan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta Suomesta tiedetään neljä koirasusitapausta.
Tuoreimmat löydöt osuivat vuoteen 2010 Kuhmossa ja Parkanossa. Molemmissa tapauksissa sekä sekarotuinen yksilö ja sekarotuiset pennut saivat tappotuomion.”
En ole ei-metsästävänä päässyt osallistumaan riistan esikäsittelyyn, mutta ei kai tuon kamaluus poikkea paljonkaan siitä, mihin kuka tahansa kotieläimiä (lehmiä, hevosia, koiria jne.), lapsia tai vanhuksia hoitanut on altistunut. Lievemmän pään esimerkkinä vaikka eläinten karsinoiden, ripulin, oksennustaudin yms. jälkien siivoaminen. Entäpäs synnytykset, joista ladyillä on ihan ensi käden kokemusta – no ei mennä niihin, voi tulla K18 tavaraa…
Pieni lisäys vielä: itse 50+ metsästäjä -ikäryhmään jo siirtyneenä, olen ollut huomaavinani, että vanhemmillakin miehillä ja naisilla on paljon tarjottavaa…
🙂 🙂
Edelleenkin toivon että joku metsäekonomisti osallistuisi keskusteluun.
Viljelymetsätalous ei (kai) muutu kannattavammaksi kuin erirakenteinen pelkästään sillä, että saadaan paremmat hakkuutulot, van vertailussa pitäisi olla mukana kaikki muuttujat. Nythän sitä vertailutietoa alkaa tulla, kun päästään laajemmin tekemään kokeiluja.
Muistini tekee useinkin tepposia, mutta ei tällä kertaa; siksi juuri kirjoitinkin, kun yhdeltä uunivalmistajalta tulee täysin päinvastainen ohje verrattuna siihen mitä juuri opittiin (Aarrelehti 8/2013 ja 10/2013).
Nunnauuni: ”Kuluttajan tulee aina tutustua oman tulisijansa käyttöohjeeseen ja käyttää tulisijaa ohjeen mukaisesti.” (!!!)
Ja perään luetellaan seikkaperäiisesti syyt miksi NunnaUuni tulisijaa ei saa sytyttää päältä. Lyhyesti, syynä on se, että päältä sytytettäessä ei synny tarpeeksi lämpöä ja viilentyneiden savukaasujen sisältämä kosteus tiivistyy savukanavan pinnalle, koska vuolukivi sitoo itseensä lämpöä heti tulipesässä. Ilmiö aiheuttaa savukanavien pikeentymistä ja savujen tulon huonetilaan, kun vetoa ei synny riittävästi.
Luulo ei ole tiedon väärti, tässä sytyttämisasiassakaan.
Vaikuttaa siltä että puun polttamisen päästöistä tarvittaisiin joko lisää tutkimusta tai lisää tutkimustiedon välittämistä puun polttajille. Tilanteet kun vaihtelevat paljon riippuen tulisijasta, käytön taajuudesta ja polttopuun laadusta. Esimerkiksi vuolukivitakkojen valmistajat kehottavat sytyttämään alhaalta (jos oikein muistan).
Puun polttoon tarkoitetuilla uuneillahan on jo päästönormit.
Kellä on ilmanvaihtokone, tuo tuloilman suodatusehdotus oli hyvä. Useimmilla lienee kuitenkin tuloilmalähde erilaiset raot ja kolot talossa, esimerkiksi ikkunoissa, niin että suodatus on vaikeaa järjestää.
Ilman pienhiukkaset ovat globaalistikin merkittäviä, kuten voimme lukea prof. Markku Kulmalan haastattelusta (HS 18.1.). Kaupunki-ilmassa liikenteen ja puunpolton yhteisvaikutus vaikuttaa terveyteen, maalla ei tietenkään. Hiukkasettomuus (ml. siitepölyjen suodatus) auttaa erityisesti allergisia ja astmaatikoita.
