Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Eipä unohdeta pihkasalvaa, joka on todettu hyväksi luonnonmenetelmäksi haavojen hoitoon.
Tämä on hyvin täällä tiedostettu: mallien ennusteet ovat juuri niin hyviä kuin niihin syötetyt lähtötiedotkin. Puutteistaan huolimatta Hyytiäisen ja Tahvosen sekä toisaalta Pukkalan ym. laskelmat ovat parhaat tällä hetkellä käytössä olevat.
Tutkimuksen ja käytännön kokemusten karttuessa kuva tarkentuu. Sitä odotellessa joudutaan toimimaan vähän aikaa mututuntumalla. Jos kuitenkin nyt omistaa metsää, jossa on valmiiksi erirakenteisuutta, voi parikin yläharvennuskertaa sujua aivan hyvin ja taloudellisesti. Sekametsärakennetta määrätietoisesti ylläpitämällä voi saada rehevämmille maille kuusialikasvosta, ja karummille maille männyn alikasvosta, josta hommaa on mahdollista jatkaa. Jos näin ei käy, aina voi tehdä avohakkuun ja viljellä.
Uuden metsälain soveltaminen käytäntöön pakottaa metsänomistajakunnan terävöittämään taloudellista ajattelua. Jo tämä yksin on suuri muutos ja hyvään suuntaan.
Jos ajatellaan metsänomistajan investointipäätöksen tekoa, laskelmia olisi hyvä saada koskien eri puulajeja ja kasvupaikkoja. Kuten edellä todettiin, mieluiten siten, että vertailu on reilu, eli käyttäen molemmille menetelmille joko keskimääräisiä havaittuja kasvuja tai molemmille parhaita havaittuja kasvuja. Pukkalan ym. kirjassa sanotaan (s. 126) että Etelä-Suomen viljavimmissa kuusikoissa tasarakenteinen malli on kilpailukykyinen ainakin matalilla korkokannoilla. Mustikkatyypin kuusikon tuotos on Keski-Suomessa oletettu tasarakenteisessa mallissa vajaaksi 6 m3/ha vuodessa ja erirakenteisessa lähes samaksi. Tämä viittaisi keskimääräisten, ei parhaiden, koealojen käyttöön. Jos asetetaan vastakkain paras mahdollinen erirakenteinen ja paras mahdollinen viljely, tulos voi olla toinen.
Yritin hakea talouskysymykseen vastausta erirakenteisen mallin opaskirjoista, heikolla menestyksellä. Valkosen kirja ei ota (ehkä viisaasti) kysymykseen oikeastaan lainkaan kantaa. Pukkalan ym. opas ottaa vahvasti kantaa, mutta vertailee optimaalista erirakenteiskasvatusta perinteiseen metsätalouteen, ja väittää erirakenteisen mallin nettotulojen nykyarvon olevan aina positiivinen (kuva 4.2, s. 125), jos hakkuissa saadaan tuloa. Luulisi nykyarvon kuitenkin riippuvan aina siitä, minkä verran tuloja tulee: jos niitä on vähän, maan tuottoarvo menee negatiiviseksi (kannattaa mieluummin myydä maapohja pois), eikö niin?
Tarvittaisiin vertailu, jossa molempien menetelmien tuotoslukuina käytettäisiin parhaita menetelmiä (best available practise), koska erityisesti parhailla metsätyypeillä jalostetusta siemenestä kasvatetuilla taimilla viljeltyjen kuusikoiden tuotosmallien kasvut eivät pysy toteutuneiden tuotosten perässä.
Jos tuotosluvut ja kustannukset ovat kohdallaan, menetelmiä voidaan verrata laskelmilla, vaikka havaintoja ei olekaan sadalta vuodelta.
Tämä menee sivuun otsikosta (anteeksi) – mutta suurin epäilykseni Arvometsän kasvatusmalliin nähden liittyy siihen, että lehtipuuta ei ilmeisesti saada uudistumaan ilman pieniä tai suuria aukkoja.
Toinen varaus liittyy luonnonmetsän dynamiikkaan. Jatkuva poimintahakkuu vastaa jatkuvaa ”pientä häiriötä”, eli yksittäisten vanhojen puiden kuolemista. Luonto tekee tuon lisäksi alaharvennusta ja ”suuria häiriöitä”, Yksittäinen tuhonaiheuttaja (kuten metsäpalo, tuulituho tai hyönteistuho) voi ilmetä joko pienenä tai suurena häiriönä. Tästä ei sinällään ole suurta haittaa, kun osa metsänomistajista jää kuitenkin perinteiseen avohakkuumalliin.
Timo Kujalan esityksestä.
”Tukkipuun laatu on parempi ja tukkipuun saanto suurempi”.
Lukijoiden kuvissa on pihkaniskan laittama kuva ”Se kasvaa sittenkin”, komea mäntytukki, joka on intoutunut kasvamaan hyvin vanhoilla päivillään. Kuva muistuttaa siitä että läpimitaltaan paksu tukki tuottaa runsaasti arvokasta oksatonta pintapuuta. Periaatteessa tällaisia runkoja voisi olla tarjolla erirakenteisessa mallissa runsaammin, jos kaikki sujuu kuin Strömsössä.
Em. kuvan yhteydessä keskusteltiin puun laadusta. Erirakenteisesta mallista sanotaan, että puuston tiheys on oltava välillä alhainen, jotta uudistumista alikasvoksen kautta tapahtuisi. Tämä ja aukkoisuus voi periaatteessa aiheuttaa paksuoksaisuutta, jos sivuvarjostus puuttuu, aivan samoin kuin perinteisessä mallissakin.
”Vuosituotto jopa kolminkertainen tasarakenteiseen verrattuna”.
Kujala näyttää lukujensa valossa saaneen homman toimimaan. Hakkuutuloa tavoitellaan 20 vuoden välein, ja puustopääoma pudotetaan vähän yli 200:sta 100 m3:een per ha. Jos kasvu olisi 5 m3/v per ha, 20 vuodessa saadaan taas 100 mottia lisää harvennettavaa. Jos juurikääpää ei metsissä ole, ja metsässä riittää pieniä puita jotka järeytyvät, voi tuo malli jonkin aikaa toimiakin. Pitemmällä aikavälillä toimiminen on vielä kysymysmerkki, lähinnä uudistuminen, koska puustopääomat tuntuvat uudistumisen kannalta aika korkeilta. Puulajien jakauma on tässä tärkeässä asemassa, eli kuusta ei saa olla liikaa.
”Kannattavuusero on niin ilmeinen”, mutta kumpaan suuntaan? Minulla on se käsitys että kannattavuuserot eivät olisi suuria, ja jos metsikössä on jo valmiiksi erirakenteisuutta, ainakin jonkin aikaa menetelmä voisi olla hyvinkin kannattava.
Eero Mikkolan kommentti http://www.youtube.com Timo Kujalan esitykseen: (Metsäntutkimuslaitoksen) ”kollegat sanoivat, että hyvällä ammattitaidolla noihin tuloksiin voidaan päästä kaksi kertaa samalla kuviolla, mutta kolmannella korjuukerralla (40-60 vuoden kuluttua) ei enää päästäisi samoihin tuottoihin kuin edellisillä”.
Esimerkiksi Suomen Metsätieteellisen Seuran metsätieteen päivillä puhunut Sauli Valkonen sanoi hieman yllättäenkin, että erirakenteisen kasvatuksen esteet ovat enemmän asenteellisia kuin biologisia ja teknisiä, ja että suurista metsänomistajista ainakin Metsähallituksella on kiinnostusta kokeilla menetelmää.
Ymmärrän toki Puun takaa -nimimerkin ajatuksen, että hakkuutähteet ovat perinteisessä mallissa ylimääräinen tulo verrattuna erirkanteiseen, mutta toisaalta valinta kasvatusmenetelmien välillä aiheuttaa monta muutakin muutosta systeemiin, ei ainoastaan uudistamiskustannusten mukana oloa tai ei. Pelkästään sillä perusteella valintaa ei voida tehdä. Tai voi tehdä, mutta voi astua harhaan.
