Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäekonomistia selvästi tarvittaisiin tähän keskuteluun – sellaista kuin Pöllö, joka on hiljentynyt kokonaan kun sai tahtonsa läpi eli metsälakiin haluamansa (jos oikein muistan) muutokset: uudistamisen ikä- ja järeysrajoista luovuttiin ja erirakenteiskasvatus sallittiin.
Tuo Puun takaan soveltama ajatus että hakkuutähteistä saatu tulo sijoitetaan uudistamiseen ja se on siksi ilmaista, on kestämätön. Saatu tulo on samalla viivalla riippumatta mistä jakeesta se on saatu. Osa tulosta investoidaan takaisin metsätalouteen, joko lainsäädännön takia (uudistamisvelvoite) tai koska investointi on kannattava.
Erirakenteisessa kasvatuksessa investoinnit ja osa tuhoriskeistä ovat pienempiä, samoin kasvu. Kysymys kuuluu, mikä on kasvatusmenetelmien ero kussakin olosuhteissa? Erittäin vaikeaa ennustaa. Kokemusten puutteessa joudutaan muutama vuosi toimimaan mututuntumalla.
Tämä tonttiasia on kiinnostava. Jos tonttien arvoa ei ole huomioitu oikein tilojen alkuperäisessä yhteismetsään liittämisessä, tulisi mielestäni alkuperäisten tilojen omistajien saada tästä hyvitystä.
Siirtyivätkö yhteismetsän omistamat, eli arvonnan kohteena olleet tontit, sittemmin saajille vastikkeetta ja syntyikö niihin omistus- vai hallintaoikeus ja onko niistä maksettu vuokraa?
No joo, myönnän, innostuin vähän liikaa.
Mutta susien ja muiden ravintoketjun ns. huippupetojen määrä itsessään liittyy luonnon köyhtymiseen mitä suurimmassa määrin. Olennainen kysymys kuuluu: onko väliä sillä jos susia on vähemmän tai enemmän? Onko luontomme köyhtymisellä väliä mm. ekosysteemipalvelujen heikkenemisen kautta?
Jos joku katseli A-studiota eilen: onko hyvä ehdotus ryhtyä maksamaan asukkaille korvausta petoreservaatilla / petoreviirillä asumisesta eli niiden sietämisestä? (Eräänlainen luonnonarvokaupan sovellus.)
Nyt pitää lähteä ulkoiluttamaan sekundasusi.
Minua kiinnostaisi kuulla, missä professori on tuossa Antonin tarjoilemassa kirjasitaatissa astunut harhaan? Kirja on siis Ilkka Hanskin ”Viestejä saarilta”.)
Lisää mietittävää päivän Hesarista 9.1.2014.
Saska Saarikosken kolumni: Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Sitaatti: ”Perusteelliseen tiedonhankintaan ja eri näkökantojen puntarointiin perustuva mielipide on arvokkaampi kuin lonkalta heitetty läppä, aivan kuten hyvin rakennettu talo on arvokkaampi kuin kehnosti pystytetty.”
Heli Saavalaisen kolumni: Joulupukin mallimaa. Sitaatti: ”Ympäristön tila Suomessa 2013 -katsauksen perusteella tie vihreään mallimaahan ei näytä ruusuiselta.” Raportin mukaan luonnon köyhtyminen jatkuu ja tavoitteen saavuttaminen näyttää vaikealta.
Tavoitteessa auttaisivat metsäluonnon osalta esimerkiksi seuraavat metsänomistaja- ja metsästäjälähtöiset vapaaehtoiset toimet. Hirvikannan ja porokannan alentaminen olennaisesti, ravintoketjujen ennallistaminen sallimalla alkuperäiset pienpedot, isojen metsäkuvioiden teko, metsäkuvioiden jättäminen hakkaamatta, laho- ja säästöpuita runsaasti erityiskohteisiin, kantojen nostoa vain poikkeustapauksissa (juurikäävän esto), säästöpuuryhmien poltto, jne. Keksikää lisää!
Puun hinnan nousun tueksi on itse asiassa havaittavissa jo kaksi trendiä: energian tuotannossa siirrytään kohti uusiutuvia lähteitä ja puupohjaisilla tuotteilla korvataan öjlypohjaisia tuotteita kuten tekokuituja.
Peltoalaa tarvitaan sekä energian että ruuan tuotantoon. Kaikki hedelmällinen maa-ala tulee täyskäyttöön, on itse asiassa jo lähellä sitä muualla paitsi täällä pohjoisessa.
MaalaisSepon hyviin pohdintoihin vielä vähän jatkoa. Kasvihuonekaasuinventaariossa lasketaan juuri näin, eli erikseen puuston ja maaperän hiilivarat ja niiden muutokset. Kokonaiskuvan (”totuuden”) muodostaminen Suomen hiilitaseesta – kaikki metsät ja suot (myös luonnontilaiset) mukaan lukien – on akateemisesti kiinnostava tehtävä, mutta tuloksen virhemarginaali melko suuri. Kertokaa jos tiedätte jonkun tehneen tällaisen!
On muistettava, että metsä on toisaalta hiilivarasto ja toisaalta varastoon tulee hiiltä (sidonta) ja siitä poistuu hiiltä (hakkuut ja luonnonpoistuma kuten metsäpalot). Molempia, varastoa ja sidontaa, ei voida maksimoida samalla alueella yhtä aikaa. Suomen metsät olisivat suurin mahdollinen hiilivarasto, ellei niitä hakattaisi lainkaan, mutta suurin mahdollinen sitoja, kun metsien kasvu on (aikana jolloin metsäninventointia on tehty, noin sata vuotta) juuri nyt suurimmillaan, todennäköisesti myös historiallisesti suurimmillaan.
Puutuotteisiin Suomen metsäsektorilla sitoutunut hiili ja sen elinkaari huomioidaan khk-inventaariossa osiossa HWP, harvested wood products. Laskennassa huomioidaan eri tuotteiden erilaiset ”puoliintumisajat”, eli se että vaikkapa sanomalehtipaperista hiili vapautuu nopeammin kuin sahatavarasta tai lastulevystä. Laskentaan tulee lisähaastetta ulkomaankaupasta, kun hiili vaihtaa kotimaata, mutta nykyinen laskutapa on tietääkseni tuotantopohjainen ja kauppaa ei huomioida.
Metsätuhoja on esitetty huomioitavaksi kansainvälisessä khk-raportoinnissa, mutta se on hankalaa juuri MaalaisSepon esittämästä syystä: esimerkiksi Kanadassa ja Venäjällä koko vuoden kasvu (lue: hiilen sidonta) voi huveta metsäpaloihin ja hyönteistuhoihin.
Heikki Simolan havainnot ojitetun suon ja hakatun metsämaan hiilipäästöistä eivät tietenkään ole uutinen, vaan oikein hyvin tiedossa metsäntutkijoiden parissa ja myös huomioidaan kasvihuonekaasuinventaariossa siltä osin kuin niitä tarvitsee raportoida. Inventaariossa esitetään myös hiilen nettosidonta metsiin miljoonina tonneina hiilidioksidia. Eli metsäpinta-ala kyllä Suomessa vähenee, mutta hiiltä sitoutuu metsiin enemmän kuin sitä hakkuissa poistuu. (Lisätietoja kasvihuonekaasuinventaarion hiililaskennasta on Tilastokeskuksen nettisivuilla.)
Tämä ns. hiilivelka on yksi syy miksi kantojen nostoa on esitetty rajoitettavaksi. Toisaalta metsän hiilivelka palautuu metsän kasvaessa, mutta fossiilisten polttoaineiden hiilivelka on periaatteessa ikuinen, kuten Hannes Mäntyranta vähän aikaa sitten huomautti. Suon hiilivelka riippuu siitä miten ojitettu suo kasvaa puuta. Satojen tuhansien hehtaarien virheojitukset ovat aiheuttaneet massiiviset hiilipäästöt turpeen hajotessa, mutta nykyisin tilanne on on tasapainoisempi ja kasvava puu korvaa hajoavaa turvetta.
Olisi hyvä nähdä kokonaistarkastelu metsien ja soiden osalta, miten hiilitaseen laita on. Kasvihuoneinventaarion osalta tilanne on selkeä, mutta se ei ole täysin kattava esitys.
Erikoistuneiden pienpetojen hypoteesi, josta Anton käyttää lyhennettä lumikkohypoteesi, menee suurin piirtein näin. Myyräkanta vaihtelee syklisesti johtuen siitä että myyristä riippuvaiset pienpedot eli kärppä ja lumikko lisääntyvät viiveellä myyräkannan runsastumisen mukana, eli ovat runsaimmillaan myyrähuippuun nähden samana ja seuraavana vuonna. Myyräkannan romahdus on ravinnon määrän ja laadun, tautien ja loisten sekä em. erikoistuneiden pienpetojen runsastumisen YHTEISvaikutusta. Myyräromahduksen jälkeen romahtaa myös erikoispetojen kanta.
Yleispedoilla kuten kettu ja näätä, ei ole varsinaisesti syklien syntyyn vaikutusta, mutta runsaina esiintyessään ne pienentävät syklin amplitudia eli vaihteluväliä, toisin sanoen, myyrähuippu jää pienemmäksi kuin ilman niitä. Joissain tapauksissa sykli voi hävitä joksikin aikaa kokonaan, mutta yleispetojen roolia tässä ilmiössä ei ole vielä selvitetty. Ihannetilassa (luonnonmetsässä, kun ei metsästetä) voi käydä jopa niin että kun yleispedot pitävät myyräkannan tasaisempana, vähenee myös spesialistipetojen kannanvaihtelu. Voisiko tämä metsänviljelijän toiveuni toteutua myös talousmetsissämme? (Tutkimuksia aloitellaan.)
Jos on lapsia ja lastenlapsia, voi metsätilan lahjoittaa, lahjan arvo jakautuu useaan osaan ja verotus huojentuu hieman.
Lisäksi on mahdollista lahjoittaa lapsenlapselle omistusoikeus ja lapselle määräaikainen hallintaoikeus. Kun hallinta ja omistus menevät eri henkilöille, vain omistuksen osuudesta verotetaan, ja sen arvo on hallintaoikeuden pidätyksen vuoksi huomattavasti alempi. Kun hallinta aikanaan (esimerkiksi lastenlasten saatua opinnot päätökseen) siirtyy, siitä ei erikseen veroteta.
Kaikenlaisia eri vaihtoehtoja siis on. Kannattaa tehdä päätökset ajoissa; mitä pitempään niitä lykkää, sen vaikeampia ne ovat. Muun muassa juuri seniorien terveysongelmien takia.
