Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Sateen kuten lumenkin mukana tulee kyllä ravinteita, ja mineralisaatio eli ravinteiden liukeneminen kivennäismaasta varmaan jossain määrin toimii leudon talven aikana. Kuitenkin nyt on sen verran viileää, että luulisin, että vaikka puiden juuristoissa tapahtuu ylläpitohengitystä, ne eivät nappaa liuenneita ravinteita, vaan ne huuhtoutuvat syvemmälle maaperään sekä vesistöihin.
Puille olisi siis parempi, jos lämpötilat olisivat kunnolla miinuksen puolella: mitä lämpimämpää, sitä enemmän hengitystä, joka kuluttaa keväällä kasvuun tarvittavia sokerivarastoja. Periaatteessa siis kasvu voi olla leudon talven jälkeen pienempi kuin normaalin talven jälkeen.
http://www.hiilipuu.fi:
Eri lähteistä muodostuvaa maan kokonaishiilidioksidipäästöä kutsutaan nimellä maahengitys. Sen muodostaa lähinnä kaksi päätekijää: 1) juurten kasvu- ja ylläpitohengitys sekä 2) kuolleen orgaanisen aineen hajotus. Kuolleen orgaanisen aineen sisältä hiili on ravintoa maan hajottajaeliöstölle, jonka toiminnan seurauksena hiilidioksidia vapautuu.Sivustolla kerrotaan lämpötilariippuvuudesta, että puu ”hengittää” eli kuluttaa sokerivarastoja melko samalla tasolla lämpötilavälillä -10 …+10 astetta, mutta maahengitys lisääntyy jo lämpötilan noustessa yli +5 asteen. En osaa sanoa onko tuossa tarkoitettuun maahengitykseen laskettu mukaan juuriston osuus vai tuleeko kasvu vain mikrobien toiminnasta.
Lisätkää viisaammat: kasvaako juurten hengitysnopeus jyrkästikin lämpötilan noustessa?
Suosittelen luettavaksi Matti Kärkkäisen kirjaa ”Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä”. Hän kertoo elävällä tyylillä paitsi oman tarinansa, myös metsänhoitaja-ammatin kultakauden tarinan.
Anekdoottina todettakoon vielä, että ko. kirjassa mainitaan Osaran aukeiden syntyyn vaikuttaneen mainittua herraa ehkä jopa enemmän metsänhoitaja, eräkirjailija A.E. Järvinen.
Ja onhan siellä mukavaa tarinaa mm. Erkki Lähteestä ja Esko Jalkasesta.
🙂
Riskienhallintaan kirjanpainajan osalta kuuluu:
-oikea puulaji oikeaan paikkaan
-sekametsien suosiminen
-tuhotilanteen tarkkailu
-tuhon alkaessa tuhoalueen kuusien poisto ja mielellään myös tuhoalueen ympäriltä kuusien poisto
-feromoniansojen käyttö tuhoalueella keväällä ja kesällä toisen parveilun aikaanVapaasti lainaten Päivi Lyytikäinen-Saarenmaata (Metsälehti, Metsämessut)
Tuo Glan esiin tuoma mahdollisuus, että myyrät vieroksuvat glyfosaattia, on tutkimisen arvoinen. Asiaa voisi selvittää esm. ruiskuttamalla muutaman osan taimikosta, siis vain taimien ympäristöt, ja jättämällä muutaman osan ruiskuttamatta.
Pyyntiä en ole vielä kokeillut, mutta intuitiivisesti tuntuisi järkevältä pyytää ensin pari päivää ja muutaman viikon jälkeen toinen pari päivää, niin monella loukulla kuin mitä jaksaa viritellä. Tällä pitäisi kaiken järjen mukaan olla merkitystä. Myös kevätpyynnillä.
Käytän edelleen itsepäisesti (prof. Erkki Lähteen kunniaksi ja puuston rakenteen kuvaavuuden vuoksi) uutta termiä ERKki, erirakenteinen kasvatus, vaikka ihan kuvaavahan se jatkuva kasvatus -termikin on, Metsälehden äänestyksen voittaja.
Tuhoriskien suhteen ERKissä on potentiaalia – oikein sovellettuna -selvitä vähemmin taloudellisin menetyksin. Jos hakkuita tehdään molemmissa menetelmissä (jaksollisessa ja ERKissä) suunnilleen yhtä usein, puut valmennetaan vähemmän alttiiksi lumi- ja tuulituhoille, jotka, kuten täällä muistutettiin, ovat omien VMI-tuloksiin perustuvien tutkimusteni mukaan yleisimmät harventamattomissa ja juuri harvennetuissa metsiköissä ml. siemenpuustot. Kaikkein suurin riski on pitkään harventamatta olleen metsikön harvennusta seuraavina vuosina.
Harvennusten sijoittelulla aukkoihin ja vallitseviin tuuliin nähden voidaan riskejä alentaa, esimerkiksi kahden kuvion puun pituuksien välinen ero ennustaa tuulituhoriskiä Joensuun yliopiston tutkimusten mukaan. Lisäksi taimikkovaiheen viljelytaimien vitsaukset, myyrien, porojen ja hirvien syönnit, voivat jäädä vähemmäksi. Juurikäävät jos ovat päässeet pesiytymään metsikköön, sitten ERKin saa unohtaa.
Miksi niin ei ole motivaatiota metsittää peltoja ja metsittyviä peltoheittoja? Ovathan pellot yleensä tuottavampaa maata kuin metsämaa keskimäärin, eli investoinnin kannattavuus pitäisi olla ilman tukiaisiakin kohtuullinen.
Soiden ja turvepeltojen käyttö taas on mitä suurimmassa määrin kansainvälistä ilmastopolitiikkaa, jossa Suomen vaikutusvalta on rajallinen, kuten on nähty.
