Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Haapakoski, Marko. 2012. Habitat fragmentation, seasonality and predation affecting behaviour and survival of bank voles Myodes glareolus. University of Jyväskylä.
Viimeinen talvikoe osoitti, että talviaikana jo pelkällä saaliiksi jäämisen riskillä eli pelkän lumikon hajun levittämisellä tarhoihin ilman varsinaista pedon läsnäoloa, oli dramaattisia vaikutuksia myyriin: Lumikon haju heikensi myyrien kuntoa ja vähensi erityisesti koiraiden selviytymistä talven yli. Saaliiksi jäämisen riski heijastui pienempinä populaatiokokoina sekä jopa kuukaudella myöhästyneenä lisääntymisen aloituksena. Saalistuksen epäsuorat vaikutukset saaliin selviämiseen ja elinkykyyn ovatkin paljon yleisesti luultua eli pelkkää saaliin tappamista laajemmat.
Väitös 14.9.2012 Konnevedellä.
Katso Gla
http://www.metla.fi/pp/HkHe/julkaisut-muut.htm#fi_non_refs
Muistaakseni Metsälehdessä on joskus ollut kirjoitus aiheesta.
Aika vähän niitä keinoja on. Loukutus eli myyrien pyynti pois taimikosta on varmin.
Gla, aika kiintoisa tuo tuonnempana esittämäsi ehdotus, että glyfosaatti voisi olla myyrälle karkottava aine. Kannattaisi testata.
Metsävarojen suhteellinen kasvu (kasvu – käyttö) on varmaan Suomessa maailman suurin. Ei pelkoa raaka-aineen riittävyydestä. Laadun sopivuus on taas eri asia. Siinä pitäisi osata ennakoida tulevaa. Monipuolinen puulajivalikoima ja hyvä sahapuun laatu ei vie ainakaan vaihtoehtoja pois.
Puukauppatarjousten vertailu on ammattilaisten hommaa. Mhy:llä on apunaan toteutuneiden valtakirjakauppojen perusteella katkonta-aineisto, joka puuttuu yksittäiseltä metsänomistajalta.
Juttelin metsätieteen päivillä yhden metsäteollisuuden edustajan kanssa. Hän oli sitä mieltä että kunhan konenäkö on niin pitkällä että hakattavasta pystypuustosta saadaan runkolukusarja arvioitua, silloin voidaan mennä aitoon runkohinnoitteluun eli laadusta voidaan maksaa. Hyvä näkymä.
Hyvät ovat näkymät puunkäytön ja kasvun suhteen metsäsektorilla muutenkin. Raaka-ainetta riittää kun puustot ovat nopeimman kasvun vaiheessa.
”Metsäperkele” tuli nähtyä. Sivistävää.
Tiina Lindholm oli siis Nyt-lehdessä eikä Hesarissa.
Esko Jalkasen haastatteluja on nähtävissä YouTubessa, jos haluaa todeta ihan ensi käden lähteestä, millaisesta henkilöstä on kyse. Oman käsitykseni mukaan aivan pelkästään vilpittömästä muiden auttamisen halusta parantajan uransa tehnyt.
Se Antonin mainitsema suomalaisen yliopiston alainen tutkimusalue, sen alihyödynnetyt aineistot ja erikoiset eliöyhteisön kehityskulut ovat todellisia, kuten alan tutkijat hyvin tietävät.
Eliöillä ei ole ”normaalimäärää” mutta tuolla edellä mainitulla alueella nähdään tilanne, jossa metsätalous ja metsästys ei ole vaikuttanut pitkään aikaan, joten se on aika lähellä luontaista ekosysteemiä.
En osaa ottaa kantaa sopivaan susimäärään. Tulokaslajeja ei mielestäni tarvita Suomen luonnossa.
SLL, jos tämä alla oleva lausunto on heidän tekstiään, kirjoittaa valitettavan löysästi. Pitää olla täsmällisempi.
1. ”Metsätalouden avohakkuut ja ojitustoiminta ovat metsäkanalintujen pääongelma.”
Voi pitää osittain paikkansa metson (vanhat metsät, peitteisyys) ja riekon (ojitus) kohdalla, mutta ei kai riitä kuin pieneksi osaselitykseksi teerelle, joka on nuorten ja varttuneiden lehtimetsien suosija.
2. ”Hyvä on myös muistaa, että monimuotoisuus tuo vakautta; suurpetojen paluu on monilla alueilla vaikuttanut esimerkiksi kettu- ja supikoirakantaa voimakkaasti laskevasti.”
Susi ei ole erityisesti runsastunut. Ahma on runsastunut, mutta edelleen harvinainen ja uhanalainen. Karhun en näe vaikuttavan kettuun muuten kuin myönteisesti lisäämällä haaskoja.
Ainut tekijä jolla on todellista vaikutusta on ilves. Se jakaa osittain saman ravinnon ketun kanssa. On uskottavaa, että ilves ottaa syödäkseen ketun pennun jos kohdalle sattuu, mutta en usko sen erityisesti vainoavan kettua. Tuo edellä linkitetty tutkimus (kiitos siitä!) kertoo samaa tarinaa. Ehkä ketun metsästystä olisi nyt syytä rajoitttaa, ainakin Etelä-Suomessa, tiheimmillä ilvesalueilla?
3. ”Vastaavasti esim. Lapin suurpetotyhjiön alueella ketun haitallisiin mittoihin yltynyt runsastuminen on aito ongelma.”
Jos katsoo vaikka RKTL laskemaa jälki-indeksiä 1990-2010 ketun osalta Lapissa, ei parhaalla tahdollakaan voi nähdä runsastumista.
Hyvä abietis, että annat ketun jolkutella.
Missä päin Suomea abietis havainnoit?
Havaintosi, että näätä tai lumikko olisi harvinaistunut, ei pidä RKTL:n riistakolmioseurannan mukaan paikkaansa. Sen sijaan kärppä on harvinaistunut Pohjois-Suomessa (Kainuu, Oulu, Lappi). Kettu on harvinaistunut monilla keskisen Suomen alueilla tehostetun metsästyksen vuoksi: Etelä-Häme, Pohjois-Häme, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, ja jonkin verran muuallakin mutta pitänyt pintansa oikeastaan vain alueilla Lappi, Pohjanmaa, R-Pohjanmaa, Varsinais-Suomi.
