Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
”llves on lihansyöjä. Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot.”
Bodil Elmhagen, Gilbert Ludwig, Steve Rushton, Pekka Helle ja Harto Lindén. Top predators, mesopredators and their prey: interference ecosystems along bioclimatic productivity gradients
Journal of Animal Ecology 79:785-794”Lisäksi olimme kiinnostuneet, miten ekosysteemin tuottavuus vaikuttaa lajien välisiin säätelymekanismeihin. Tulokset kertoivat, että tuottavuus (bioclimatic productivity gradient) vaikuttaa myönteisesti ilveksien, kettujen ja jäniksien alueellisiin tiheyksiin, ja jänistä lukuunottamatta myös ajallisiin muutoksiin. Primäärituotannon vaikutus oli voimakkainta kettuun. Näin ollen primäärituotanto muokkaa laijen välisiä säätelymekanismeja. Tutkimussalueen koillisosassa (Kainuu), missä primäärituotanto on Etelä-Suomea niukempaa, kettukanta on jo suurpedon säätelemä (top-down regulation), kun taas Etelä-Suomessa primäärituotanto säätelee edelleenkin kettujen määrää (bottom-up regulation). Tulos tarkoittanee sitä, että karuimmassa ympäristössä ns. ”top-down”-säätely toteutuu alhaisemmissa suurpetotiheyksissä kuin tuottavammassa ympäristössä.”
Toisin sanoen, ’alueellisesti’ ilmeisesti tarkoittaa, että Kainuun korkeudella ilves voi säädellä kettutiheyttä. Etelässä ilvestä ei ole ollut vielä niin paljon että siitä olisi ketulle haittaa.
Tämä vaikuttaa melko uskottavalta väitteeltä, eikä ole omani.
Sudet ja ilvekset ovat palailleet jo Suomen luontoon ja vaikutuksia on nähtävissä. Ketut eivät ole kummankaan lajin pääravintoa. Ilves on hyödyksi pienten hirvieläinten säätelyssä. Susi on liian riskialtis ja ihmisen kannalta ristiriitainen laji lisättäväksi merkittävässä määrin.
Monestakin syystä lajeja säädellään, eikä anneta kannan hakeutua luontaiseen tasoon. Ei ennallistamisen tarvitse tarkoittaa sitä, että annetaan minkään lajin lisääntyä vailla holttia. Kaikkia alkuperäisiä lajeja saisi kuitenkin olla.
Hyvä aloitus, ”palstan älykkö”. Olen kuitenkin eri mieltä eri lajien tasa-arvoisuudesta. Kotoperäiset lajit ovat kehittyneet rinta rinnan ja sopeutuneet elämään samassa ekosysteemissä, mutta muilla mantereilla kehittyneet, ihmisen luontoon päästämät lajit (kuten kanadanmajava, piisami, supi) voivat uuteen ympäristöön päästessään aiheuttaa arvaamatonta vahinkoa. Puun takaa mainitsi nilviäislajin mäntyankeroinen, joka voi levitä metsiimme pakkausmateriaaleista ja tuhota männiköitä Suomessakin. Minkki kuuluu myös tähän ryhmään, mutta on poikkeus siinä mielessä, että sen voidaan ajatella asettuneen vesikon jättämään ekolokeroon.
Osa eliölajeista on ns. avainlajeja, joilla on keskimääräistä suurempi vaikutus ravintoketjussa. Meillä tällainen on esimerkiksi kettu.
