Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Suosisin molempia strategioita, eli sekä useamman puulajin metsikkökuvioita maapohjan sen salliessa, että väliin lehtipuukuvioita. Hyvä että molemmat tulivat esille. Ideana olisi juuri se että havupuun joutuessa tuhon kohteeksi kuviolle jää edes jotain kasvatettavaa.
Lehtipuukuvio ei pysäytä maannousemaa kokonaan, koska se leviää myös itiöistä ilmateitse. Samoin leviävät hyönteiset, lentämällä useamman sadan metrin matkan.
Metsätieteen päivillä Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa esitteli ilmastonmuutokseen perustuvia ennusteita, joista ilmeni että Suomea uhkaavat erityisesti kirjanpainaja ja havununna.
Molempiin voidaan jossain määrin varautua perustamalla sekametsiä.
Juu messuilla ollaan, lauantaina iltapäivällä, kuuntelemassa paneelia jossa puhutaan metsätuhoista. Jos muistan, otan mukaan nimilapun niin nimimerkit voivat halutessaan tulla juttelemaan!
Tuo Cohenin näkemys biisissään ”Everybody knows” on kovin kyyninen. Jos tuolle linjalle menee, ajattelee, ettei pysty vaikuttamaan, eikä siis tarvitse tehdä mitään.
Tämän aloituksen tarkoitus on kai tuoda esiin kylmää tilastofaktaa. Se on pakko olla pohjana jotta tiedetään missä mennään. Ei kai sitä voida pitää syyttelynä?
Entä omaan napaan tuijottelu? Demokratiassa kukin tuijottaa enempi vähempi omaan napaan, ja päätökset tehdään sen mukaan mitä enemmistö on mieltä. Kuitenkin vastapuolenkin näkemys huomioiden.
Minun näkemykseni mukaan maanomistajilla on nyt määräänsä ja kärsimäänsä vahinkoon nähden liian pieni äänivalta hirvikannan määräytymisessä.
Ureaahan käytetään jo jossain määrin metsätaloudessa: kantojen käsittelyyn kesähakkuissa juurikääpäsienen tartunnan estämiseen. Ihmisperäinen ureakin voisi olla vaihtoehto, jos sen tuotteistaminen pysyttäisiin tekemään kannattavasti.
Erikoispuumarkkinassa olisi mhy-kentälle tehostamisen paikka.
Noin minäkin ajattelen kuten Gla, että loukkupyynti nousuvaiheessa, ennen lumien tuloa parina päivänä kahteen otteeseen, niin saa kiinni vaeltelevatkin yksilöt. Niin monta pyydystä kuin jaksaa kokea.
Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa saatiin viitteitä siitä että pienetkin suhteelliset muutokset kettujen määrissä jyrsijäkannan nousuvaiheessa vaikuttivat paljon jyrsijöiden määrään. Selityksenä oli se että kun kannan kasvu oli jo valmiiksi nopeimmassa vaiheessa, ei se enää kyennyt kompensoimaan lisääntyvää saalistusta. (Levi et al. 2012. Deer, predators, and the emergence of Lyme disease. http://www.pnas.org).
Puun takaa on todennäköisesti oikeassa puulajin suhteen, aukkopaikkojen koko ratkaisee.
Tuon energiakasvatuksen vs. PERinteisen vs. ERKin eroista tuotoksen ja tuoton suhteen aletaan saada tietoa kun uusi metsälaki astuu voimaan. Metsänkasvatusketjujen kirjo kasvaa ja vaihtoehtoja on. Tästä tunnustus lainsäätäjille.
Ämpärimenetelmä on eläinsuojelullisesti arveluttava, ellei ämpäreitä käy joka päivä tyhjentämässä.
Metsäkäyttöön hyväksyttyä torjunta-ainetta ei ole käytössä.
Pyydystys loukuilla on paras menetelmä, luulen, vaikka en ole vielä kokeillut.
Petoja voi säästää varmuuden vuoksi. Olen jostain lukenut, että kettukin voi varastoida myyrämuonaa, kuten varpuspöllö ja näätä, eli pedot pyytävät runsaan pöydän ääressä yli tarpeen huonoja aikoja silmällä pitäen.
Myyräkoira ei ole vielä löytänyt saalista, ehkä ensi kesänä?
Täydennysistutus mättäille jos aluetta on niin paljon että kaivuri kannattaa kutsua paikalle. Jos ei muokata, Roundupilla voi kasvukauden aikana valmistella istutuskohdat. Tosin heinä lienee kova kylväytymään uudelleen. Puulaji kuusi, koivu, tai lehtikuusi, etelässä myös jalot lehtipuut.
Gla tuossa myöhemmin muistelee ravinneasioita: vallitseva käsitys lienee että kaikki entiset pellot pääsääntöisesti kaipaavat boorilannoitusta.
Vanhemmat lukijat muistavat että ennen Kemeraa oli ns. MERA-ohjelma, josta tuettiin muun muassa vajaatuottoisten metsien uudistamista tuen ja metsänparannuslainojen muodossa. Summia en muista.