Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
29990 näkyy nyt Visakallon laskurissa.
Sorkkawebinaarissa 3.2.26 (tallenne tulossa).
Chatissa:
– [Kommenttina koivun kylvöön.] Parilta kasvihuoneissa tuotetuilta siemenviljelykseltä saatu rauduskoivun siemen on pisimmälle jalostettu ja kallein metsänviljelymateriaali, mitä maassamme on. Kasvu ja tekninen laatu ovat ylivertaisia tavallisiin koivuihin verrattuna. Sitä on vain rajallisesti taimitarhakylvöihin, eikä sitä riitä särkymävaraksi hirvien ruokkimiseen.
– AJ: Eräs malli on että lehtipuuevästä ei jätetä (reikäperkaamalla) pieniin taimikoihin, vaan varttuneempiin hirvituhoriskin ohittaneisiin männyn taimikoihin. Reikäperkaus varhaisperkauksessa lisää nimittäin työtä aika paljon taimikonhoidossa!
– AJ: Kannanhoidon päätöksenteko kannattaisi vipsauttaa nykyiseen nähden nurin niskoin: sidosryhmät päättäisivät ht-alueelle sopivat hirvikannat metsästäjien esityksestä. (Tähän ei ehtinyt tulla palautteita kun webinaari päättyi.)
– Jos kustannukset nousevat mikä on kannustin metsänomistajalle toteuttaa toimenpiteitä? Ilman kannustinta niitä ei kannata toteuttaa omistajan näkökulmasta. V: Kannustimet ovat varmasti samoja kuin nykyisinkin, metsänomistajan tavoitteista riippuen. Metsien kasvu, terveys ja metsistä saatavan tuoton pitäisi edelleen toimia kannustimena kustannusten nousuista ja erilaisista metsätuhoriskeistä huolimatta.
– Aluetasolla vahinkojen määrä riippuu ravinnon määrästä jaettuna hirvieläinten määrällä. Yksittäisen taimikon kohdalla riippuvuus on epäselvempi, koska syönnin määrä riippuu myös ympäröivästä maisemasta (ravinto, häiriöt). Toistaiseksi ei ole olemassa tutkimustietoa, jonka avulla pystyttäisiin määrittelemään, mikä olisi toisaalta vahinkoja vähentävä määrä lisäravintoa taimikossa ja mikä lisämäärä ei haittaisi puuston kasvua.
– Yhteenvetona: Vahinkoja voi vähentää, mutta se joko heikentää metsän tuottoa tai lisää kustannuksia. Metsänomistaja maksaa viulut (taas). Kyllä ongelmaa pitäisi hoitaa myös hirvikantaa pienentämällä.
Esitelmät:
Pääravintokasvi on hirvellä se, jota on helposti maisematasolla saatavissa: Ruotsissa pääravinto on mänty, Kanadan Ontariossa vaahtera ja USA:n Mainessa pihdat. Talvellakin se syö männyn lisäksi lehtipuuta, ja jos varpuja on tarjolla niin niitäkin.
Markku Remes: metsän uudistaminen, taimikonhoito ja suojaus korkean hirvituhoriskin alueella.
– Männyllä kylvö ja luontainen uudistaminen. Varhaishoidossa jätetään tiheämpi kasvusto. Taimikonhoito n. 5 m pituudessa. Jos ollaan karhunsammalen valtaamalla puolukkaturvekankaalla, tarvitaan istutus ja Trico-käsittely 3 metrin pituuteen saakka. Näille tulee herkästi hieskoivua.
– Kuusella istutus max 1500 kpl.
– Koivulla istutus ja Trico-käsittely. Koivua ei kannata istuttaa korkean hirviriskin alueelle – vain jos alueella on kuusen tyvilahoa.
Tätä Luken raporttia voisi tarjota vihreille luettavaksi. Mainitaan muun muassa uudisojitusten lopettaminen ja kunnostusojitusten välttäminen. Lahopuun ja muiden luonnontilaisten kaltaisuutta edustavien rakennepiirteiden tarve on tunnistettu ja tavoitteet on eriytetty vyöhykkeittäin. Tähän ohjeistukseen pitäisi jopa vihreiden olla lähes tyytyväisiä?
Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 3/2026.
Eli Rane hyväksymme sen että luonto köyhtyy ja jäljelle jää pelkästään ihmisen tehokkaaseen talouskäyttöön ja ilmastonmuutoksen sopeutuva lajisto? Muun muassa saimaannorppa ja metsäpeura saavat mennä, ja esimerkiksi hömötiaisten kannaksi riittää se uusi matala taso jolle riittää elinympäristöä. Ennallistamistakaan ei tarvita – ellei sitten vähäsen vesiensuojelun vuoksi?
Peruspulla ilman hilloja ja raesokereita on kahvileivistä terveellisempi kuin moni muu, vaikka rasvaiset voitaikinasta leivotut viinerit.
Jenkkien ympyrässä on hyviä elementtejä, kuten pitkälle prosessoidun ja lisäaineita sisältävän ruuan välttäminen. ”Syö oikeaa ruokaa” on amerikkalaisille tarpeellinen viesti, suomalaisille ei niinkään. Kokojyväviljat on suotta laitettu Amerikoissa vältettäviin: niistähän saa kohtuullisesti nautittuna paljon kuitua ja tarpeellisia ravintoaineita.
Jos terveellistä etsii, Välimeren keittiöistä kannattaa katsoa vaikka kreikkalaista ennemmin kuin italialaista tai espanjalaista.
Radiossa (YLE) kerrottiin että Suomi on täyttänyt tiukan suojelun pinta-alatavoitteen, mutta on jäljessä osittain suojelun tavoitteessa. Pitäisi saattaa mm. hiljaista suojelua ja leveämmät sertifikaattien suojakaistat näkyviksi tilastoissa. Sertifikaatti on ehkä riittävä juridinen suoja jotta sen vaatimusten piirissä olevat alueet kelpaavat osittaiseen suojeluun? Hiljaista suojelua puolestaan voitaisiin saada luonnonarvokaupan piiriin ja sitä kautta mukaan tilastointiin?
Puhuttiin myös että Suomi hidastelee ennallistamisessa. No eikös kivennäismaan metsät ennallistu kun mm. lahopuuta ja vanhoja puita lisätään? Ennallistamisessahan halutaan parantaa luonnontilaltaan heikentyneitä ekosysteemejä. Jos talousmetsien luonnonhoito ja metsäsertifiointi lasketaan, Suomessa tehdään jo nyt ennallistamisasetuksen tarkoittamia toimia lähes kaikissa metsissä.
*
Poiminta Facebookista erään valokuvaajan sivulta:
”Ounastelen, että palokärjen rooli puukiipijän talvesta selviytymisessä on ehkäpä suurempi kuin tiedetään (en tiedä onko asiasta varsinaista tutkimustietoa). Parin päivän seuraamisella totesin, ettei kyse ole vain satunnaisesta ruokavieraasta. Hyvin monet puukiipijät seuraavat palokärkiä ihan koko ajan ilmaisen lounaan toivossa. Myös kuusitiainen käy silloin tällöin kuokkimassa. Palokärkeä ruokavieraat ei näytä haittaavan.
Jostain luin että talvella pikkuruisen hippiäisen pitää löytää 500 hämähäkkiä päivässä säilyäkseen hengissä. Huh! Voisin kuvitella että puukiipijänkin pitää saada ainakin sama määrä jotain toukkaa, murkun munia tai hämyjä. Luonto on viisas auttaessaan näitä pieniä. (Kuvassa on kaksi kiipijää tikan seurana)”.
