Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tutkimusten mukaan 10 vuottakin 0,4 m pituuteen on joissakin luontaisen uudistamisen kohteissa haasteellinen. Ei tientenkään istutus- eikä kylvökohteissa. Siemenvuosien väli jos sattuu epäedullisesti, voi jo siemenen saanti kestää 3-4 vuotta.
Tuolla jossain toisessa ketjussa käsiteltiin juuri tätä tilannetta. Netistä hakemalla löytää paljon tietoa, mutta jokainen tilanne on erilainen eikä perusohje välttämättä sovellu. Tässä tapauksessa on hienoa että tilalle on yksi jatkajaehdokas eikä sitä tarvitse pirstoa.
Väinö Sikanen on lähes poikkeuksetta julkisuudessa olleissa tapauksissa antanut neuvon: pitää muodostaa verotusyhtymä joksikin määräajaksi jonka jälkeen yhtymäosuudet voidaan myydä niitä haluavalle. Yhtymäosuuden myynnin verotus riippuu sukulaisuussuhteista. Ostaja pääsee hyödyntämään puunmyynneissään metsävähennyspohjaa. Kaupoista menee pääsääntöisesti varainsiirtovero.
Yleensä omaisuuden siirto ei onnistu veroitta.
Erittäin osuva huomio tuo että taimitarhat eivät ala ottaa riskiä eli lisätä koivun taimituotantoa, ellei sille ole varmaa kysyntää. Ennakkotilaukset sitovina auttavat tässä.
Koivun laatumaksutapa lieventää hieman kannattavuuskuilua kuuseen nähden. Kun tai jos laadukkain koivu saadaan sekapuuna kuusikosta, kannattaisi kokeilla kasvatusmallia jossa kuusi istutetaan harvaan, noin 1000 kpl/ha ja sekaan odotetaan siemensyntyinen koivu. Syntyy kyllä jos on siemenpuita ja muokkauspintaa.
Toinen kysymys on, parantaako kuusi koivun laatua myös alikasvoksena kaksijaksoisessa kasvatuksessa?
Hiilinielulaskennassa pitää erottaa tarkasti pinta-alojen muutokset biomassan muutoksista. Ne raportoidaan erikseen.
Taneli on oikeassa: peltopinta-ala ei meillä suinkaan vähene, mutta pellot siirtyvät toisiin paikkoihin, eli sinne missä aktiiviviljelijät ovat. Tukipolitiikka ja markkinat ohjaavat. Taneli muistutti aivan oikein myös siitä että meillä on kunnostusojituskelvottomia soita satoja tuhansia hehtaareita, siis niitä, joissa metsä ei ole kasvanut hyvin ojituksesta huolimatta. Sieltä lisämetsää ei saada.
Käytöstä poistuvat pellot kannattaisi metsittää nopeasti eikä odotella vuosikausia. Monesti toimenpiteeksi riittäisi maanmuokkaus ja heinäntorjunta.
Taajamissa viheralueita ei pitäisi nakertaa rakentamisella. Siis puistoja pitäisi kunnioittaa kaavoituksessa.
Voimalinjojen siirto maan alle poikisi kyllä lisää metsämaata. Monesti ne kuitenkin vain siirretään tien viereen metsänomistajien kiusaksi.
