Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo yhteismetsä on vähän niin kuin asunto-osakeyhtiö. Samantyyppiset ovat ongelmatkin. Hallinto ei saisi olla kohtuuttoman raskas ja metsänhoito tulisi olla kustannustehokasta.
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Mitä yhteistä toimintaa on ollut ja miten se on sujunut.
Metsätilakohtainen hakkuiden kestävyyden seuranta on järjetöntä meikäläisillä pienillä pinta-aloilla. Juuri kun uusi metsälaki on antamassa lisää vapauksia metsäomaisuuden käyttöön, tuleeko bioenergiasta seuraava pakkopaita? Jos direktiivillä säädeltäisiin vain tuontienergiaa, sehän kävisi kyllä, koska aivan välttämätöntä ei energiapuuta olisi tuoda.
Jouko Juurikkalan kirjoitukseen uusimmassa Metsälehdessä (16/2013) on helppo yhtyä. Juurikäävän vaivaamaan kuusikkoon ei eri-ikäiskasvatus istu, vaan avohakkuun kautta tapahtuva metsän uudistaminen edistää tällöin metsän terveyttä. Metsikkö voi kuitenkin olla juurikääpävapaa alue vielä kahden kuusisukupolven jälkeenkin.
Metsän terveys on yhteydessä sen monimuotoisuuteen. Näin ollen metsä- ja luonnonsuojelulain erityiskohteiden käsittelyn tai säästöpuiden yhteys metsän terveyteen ei ole ihan suoraviivainen. Muun muassa lahopuukeskittymien tuottama linnusto auttaa torjumaan hyönteistuhoja kuten kaarnakuoriaisia.
Jos metsikössä on jo juurikääpäsaastunta olemassa, voi mielestäni huoletta jättää saastuneita puita säästöpuiksi tai likeiseen erityiskohteeseen. Sieni leviää yhtä lailla saastuneista kannoista taimiin kuin pystyssä seisovista puista.
Korjatkaa jos olen väärässä!
Oliko tuossa listassa kyse biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä tms?
Kysymys on mittakaavoista, ajan ja paikan. Vaikka metsikkötasolla suuri osa noista väitteistä pitää paikkansa, eli hiilivarasto vähenee metsätalouden vaikutuksesta lyhyellä aikavälillä, metsälön tai maan tasolla hiilivarasto voikin samanaikaisesti kasvaa.
Jos vaihdettaisiin näkökulma kepistä porkkanaksi, eli hiilivaraston pienentämisestä rankaisemisen sijaan alettaisiin metsäalan toimijoita palkita hiilivaraston kasvattamisesta, tulokset ovat varmasti parempia. Metso-ohjelmassahan näin jo tehdään: palkitaan monimuotoisuuden suojelemisesta.
EU:n tasolla ei ymmärretä, että on olemassa maita joissa on intensiivinen metsän käyttö, mutta puun määrä kasvaa silti. Kun metsät ovat nuoria ne sitovat hiiltä, ja kun ne ovat vanhoja ne varastoivat hiiltä. Mutta varasto ei ole ikuinen, vaan alkaa lopulta vähetä.
Tuo mehänpojan esille nostama puun laatukysymys on tärkeä: maksetaanko tulevaisuudessa hyvästä laadusta vai riittääkö ns. normaalilaatu metsänkasvatuksen tavoitteeksi? Saadaanko puhtaista koivikoista riittävän hyvää laatua vai pitäisikö pyrkiä sekametsiin? Kuinka vakava ongelma hirvi on tulevaisuuden sahapuun laadulle? Onko Suomen kilpailukyky vanerin tuottajana heikentynyt raaka-aineen saatavuuden vuoksi, vai siksi että hyvää vaneria on opittu tekemään muuallakin?
Paljon kysymyksiä – onko jollain vastauksia?
Olisiko puu Suomessa halvempaa vaikka hirviä ei olisi: puun hinta määräytyy kysynnästä ja tarjonnasta eikä puun kasvatuksen kuluista. Niistä ja puun hinnoista taas määräytyyy metsänomistajan pääoman tuotto. Tarjontaa on riittävästi. Varsinkin kun puun kysyntä on alenemaan päin. Teollisuus taas sijoittuu sinne missä pääoma tuottaa parhaiten. Metsänomistaja ei voi siirtää metsiään ulkomaille.
Tuo Maaseudun Tulevaisuus on sentään maan toiseksi luetuin lehti. Mikäpä sen arvovaltaisempi foorumi olisi?
Keskustelun taso paranee selvästi kun numeroita pannaan kehiin, eli kuinka suuret runkoluvut ja kuinka suuri litrakoko tai rinnankorkeusläpimitta ja pituus ovat tavoitteena missäkin kasvatuksen vaiheessa. Näitä vaihtoehtoja numeroiden kanssa tulee varmasti uusiin metsänhoitosuosituksiin. Niitä voidaan sitten pureskella täällä palstalla.
Jees Hv:n taimikoita olisi hyvä päästä katselemaan vaikka nimimerkkitapaamisessa. Tulemme jonakin kesänä, ei välttämättä tarvitse heti ensi kesänä päästä.
