Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pottitaimia voi istuttaa eteläisessä Suomessa ainakin syyskuulle ja pohjoisessa elokuulle, eikö niin? Pääasia että juuret ehtisivät ankkuroitua maahan eli kasvukautta pitää olla jäljellä. Routivaan maahan on varminta istuttaa keväällä, että juuret ehtivät kasvaa pitempään.
Heikki Kiurun kirjassa neuvotaan jalopuumetsien perustamisessa.
Itse en pyri lehtipuuvaiheeseen suoraan vaan pyrin viljelemään kaikki kohteet varmuuden vuoksi joko kylväen tai istuttaen. Lehtipuu ja luontainen siemen näyttää yleensä auttavan lopputulosta, joten olen alkanut kallistua sille kannalle, että istutustiheyksiä voi huoletta alentaa. Kylvöalueillekin voi jättää harvahkon männyn jättöpuuston siemenpuiksi.
Kaikkein karkein virhe omalla kohdalla on ollut lehtikuusikkojen perustaminen ohjetiheyksillä. Koivua on tullut sekaan yli tarpeen, puolet taimista olisi riittänyt.
Jos kehityskelpoinen lehtipuusto on jo olemassa, Pukkalan teesien mukaan edelleen kasvattaminen on edullisempaa kuin aloittaminen alusta. Niin ja lehtikarike parantaa maata, onhan se emäksisempää kuin kuusen karike, joten maan kasvukunto paranee; karikkeen hajoaminen nopeutuu ja kuusen taimien elossaolo mittaustenkin mukaan kohenee.
Jeesin mallissa hoidetun energiapuuston (koivu/leppä/haapa) alla pitäisi olla jatkokasvatusta odottamassa kasvatuskelpoinen kuusentaimikko, arvo ainakin 1000 e/ha.
Minun mallissani ongelmallisin kohta ovat ylispuuston poiston aiheuttamat korjuuvauriot kuuselle. Minulla on juuri tällainen kohde odottamassa ylispuukoivujen poistoa. Tosin kuusi istutettiin silloin aikoinaan ohjetiheyteen.
Korjuuvaurio-ongelmaan tarjotaan lääkkeeksi joskus tuota Hannikaisen rivi-istutusta. Olen liian konservatiivinen siihen; minusta puilla pitää olla tasainen tilajärjestys. Siksi vähän karsastan Sahalan oja-ajouramenetelmääkin.
Voi olla että vesakon käyttö hallan torjunnassa on toiveajattelua; ainakin kuusen istutus pitäisi tällöin tehdä vasta verhopuuston alle. Varmempi tapa olisi odottaa luontaista kuusta. Lahopuustot ovat asia erikseen, ja käsitelty tyhjentävästi toisissa viestiketjuissa.
Entäpä sekastrategia? Istutetaan kuusta mättäille vaikkapa noin 1000 kpl/ha. Kuusten väliin tulee, jos vain on vähänkin muokattu, siemensyntyinen tai vesasyntyinen lehtipuusto. Suojaa kuusta hallalta. Korjataan lehtipuusto energiaksi sopivassa välissä ja jatketaan kuusen kasvatusta. Edellyttää että varhaishoito ja taimikonhoito hoituu, ettei kuusi varjostu liikaa.
Paljonko niitä lisäosuuksia voi POPissa hankkia? Pääseekö niistä halutessaan nopeasti eroon?
Tulee huomioida että EUn vakavaraisuussäännökset hankaloittavat pienpankkien toimintaa. En osaa sanoa miten ja vaikuttaako se tulokseen.
Metsäliitolla on myös kilpailukykyisiä sijoitusmahdollisuuksia jäsenille.
Kallistun varovasti jees h-v linjalle. Kun katsoo vaikka Pukkalan julkaisun taulukkoa 1, johtuu lehtipuiden suhteellisesti yhtä suuri tuotto juuri niiden kiertoajan lyhyydestä kuuseen verrattuna, eli kassavirtaa tulee kyllä vähemmän mutta aikaisemmin. Jos kuusen kiertoajan saa lyhenemään tuosta 70 vuodesta, paranee kuusen kannattavuus kovastikin. Etelä-Suomen parhailla kasvupaikoilla lienee 50-60 vuoden kierto saavutettavissa.
Täällä on oltu vahvasti sitä mieltä ettei lepikon alle synny kuusta. Koivua olisi siis oltava mukana sekapuuna metsikössä jos pyritään kuusen uudistamiseen alikasvoksen kautta?
Tärkein huomio tässä yhteydessä on kuitenkin se, että jos ns. vähäarvoisempia lehtipuita sisältävä siemensyntyinen taimikko on jo tuloillaan aukkoon, ei sitä välttämättä kannata rehevillä kasvupaikoilla raivata pois, vaan kasvattaa edelleen. Sekaan voi myös laittaa mättäille harvahkoon asentoon kuusta, ja harkita sitten jatkossa taimikonhoidoissa säilytettäviä puulajisuhteita.
Tästä pääsee tiedon alkulähteille:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff13/ff131085.pdf
Ja perään kirjoittajan minulle välittämä kommentti:
”Metsätieteen aikauskirjan artikkelissa, johon juttu perustuu, lepikolle ja hieskoivikolle esitetään ainoastaan kuvitteelliset nettotulovirrat, joilla päästään samaan maan arvoon kuin istutuskuusikossa. Jos noihin tuloihin ei päästä, kuusikon kasvatus on kannattavampaa. Jutussa ei väitetä, että lepikko tai koivikko tuottaisi aina riittävästi. Jutussa kuitenkin arvellaan, että JOISSAKIN TAPAUKSISSA itsestään syntyneen lepikon tai hieskoivikon kasvattaminen saattaa olla varteenotettava vaihtoehto istutuskuusikolle.”
Heh – taas kerran Gla ja minä tehtiin sama asia yhtä aikaa…
Oma huomioni vielä: leppä ja koivu ovat arvostettuja takkapuita koska ne eivät pauku poltettaessa. Lämmitysuunissa sen sijaan pitäisi polttaa lehtipuun lisäksi havupuuta, koska ainakin koivu tuottaa paljon nokea (nuohoustarve suurempi).
