Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Käykää lukemassa nettisivulta vaemman reunan linkistä
Kirjoituksia ja tutkimuksia – Aleksis Kivi ja luonto.
Viherkritiikkiä varten näkyy avatun uusi linkki osioon Metsäpolitiikka 30-vuotiaan ympäristöhallinnon kunniaksi.
Ei niitä soita ilmeisesti suostrategiassakaan suositella ennallistettaviksi suuremmassa määrin. Ainoastaan suojelualueilla. Ojitusalueethan ennallistuvat itsekseen ilman mitään toimenpiteitä. Ainakin vesistöille olisi kai parempi olla sorkkimatta ns. kunnostusojituskelvottomia kohteita.
Kun luette sitä Anto Leikolan kirjoittamaa juttua, miettikää tätä: miksi 1800-luvun lopulla oli Suomessa hirvi lähes sukupuutossa, mutta susia oli paljon. 7 veljestäkin joutui susilauman ahdistelemaksi.
Miksi metsänriistaa oli paljon, vaikka metsät olivat tehokäytössä? Johtuiko se maaseudun asutuksen vähäisyydestä eli siis metsästyksen aiheuttama paine riistakantoihin oli kohtuullisen alhainen, koska metsästäjiä oli vähän. Saalis per metsästäjä oli kuitenkin suuri, kuten tuosta Leikolan jutusta ilmenee. Väkimäärähän oli varmaan nälkävuosiin (1860-luku) saakka melko vähäinen?
Tämä menee sivu otsikon aiheesta tämä viherkritiikki, mutta ainakin polttoaineverotus iskee niihin joilla on pitkät työmatkat. Toinen hankaloittava asia on kaavoitusrajoitukset haja-asutusalueilla ja kylissä. Pitkistä välimatkoista huolimatta maaseutuasuminen voi olla kestävämpää kuin tiivis kaupunkiasuminen. Esimerkiksi ruoka on useammin itse tuotettua tai lähiruokaa maalla. Lämmitysmuoto on useammin bioenergia. Elämäntyyli on erilainen: lentokonetta käytetään harvemmin. Ja niin edelleen. Ei voi siis yleistäen todeta että olisi kestävämpi ratkaisu tunkea kaikki asujaimisto taajamiin. Jos näin tehdään, alkaa infra maalla rapistua yhä pahemmin.
No, meni vähän keskustalaiseksi tämä raapustus, mutta menköön nyt tämän kerran. Kun minullakin on toinen jalka maalla.
Vihreitä ei voi tosiaankaan syyttää elinkeinojen kannattavuusongelmista. Elämme demokratiassa jossa vihreitä äänestää alle 10 prosenttia kansasta. Ei heillä kovin paljon sitä valtaa ole. Edes ilmastosopimusneuvotteluissa.
Kyllä heikosti kasvavista valmiiksi ojitetuista paksuturpeisista soista varmaan löytyy energia- ja muihin tarpeisiin niin paljon kohteita, ettei tarvitse enää perustaa turpeenottopaikkoja luonnontilaisille kohteille eikä hyväkasvuisiin (hiiltä sitoviin) suometsiin (jotka varmaan ovatkin useimmiten ohutturpeisia).
Turve on varmaan vielä pitkään tarpeen ainakin tukipolttoaineeksi vanhoihin kattiloihin ja ympäristöturpeeksi (kasvualustatuotteet, imeytystuotteet).
Turvetuotannon suurimmat ratkaisemattomat ongelmat taitavat liittyä keväisiin ylivalumiin ja kiintoaineisiin. Eli vesien hallinta on ongelma turvesuolla kuten Talvivaarassa. Turvesoillakin pitäisi olla sellaiset padot ettei ylivalumia pääse keväällä lumien sulaessa tulemaan. Eli pitäisi valita kohteetkin sen mukaan, missä vesien hallinta on mahdollinen.
Mitä mieltä kuusmottinen on ns. kestävästä kehityksestä, hyvä vai huono asia?
Onko se kestävää kehitystä jos päätöksenteko menee yhden intressiryhmän ehdoilla?
Poronhoidon ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa, jos hyvää tahtoa on. Lapissa on kolme vahvaa elinkeinoa, metsätalous, matkailu ja poronhoito. Kaivosteollisuus on myös nousussa. Porotaloudesta eläviä on kohtuullisen vähän, joten heidän toimeentulonsa turvaaminen ei tule kohtuuttoman kalliiksi. Kestävä ratkaisu voisi olla esim. sellainen jossa poromäärää alennettaisiin mutta tukia ja petokorvauksia nostettaisiin. Näin vahingot ekosysteemille ja metsätaloudelle jäisivät vähemmäksi.
Kuka muuten osaisi sanoa, paljonko Lapissa olisi peuroja neitseellisissä oloissa, siis jos ihmisiä ei olisi lainkaan? Veikkaan että aika paljon olisi, mutta ne vaeltaisivat aina sinne missä olisi parhaat laitumet. Ja pedot perässä.
Se on kyllä erikoista jos Virossa sudella on eri suojelustatus kuin Suomessa.
Metsälehdessä oli taannoin laskelma jossa näytettiin miten korjuukulu (kaato ynnnä lähikuljetus) riippuu aika suoraviivaisesti puun koosta, eli mitä pienempi puu, sitä kalliimpaa korjata. Käytetystä tekniikasta ja maaston olosuhteista (kantavuus, metsämatka, vuodenaika ym) tietysti myös. Ennen kun oli hintasuositussopimukset, olivat metsänomistajat kustannustietoisempia. Hinnoittelutekijät kun näkyi sopimuspaperista.
Menee nettiin ja lataa sieltä dokumentin nimeltään Riistakannat 2011 (PDF). Löytyy sivulta:
http://www.rktl.fi/riista/riistavarat
Huomaa että joillakin riistakeskusalueilla voidaan hyvinkin sanoa ketun taantuneen, toisilla taas ei.
Huomaa myös että riistalajien kantojen vuosien väliset vaihtelut ovat suuret. Elinympäristöjen muutos on hidasta, samoin metsästyksen taso melko vakaa, joten vuosien väliset vaihtelut liittyvät säihin, ravinnon määrään sekä lajien sisäiseen ja väliseen dynamiikkaan.
Huolestuin, en mhy:n asemasta, vaan Santun lauseista tyyliin: ”MHY lain säilyttäminen tarkoittaa, että MHY lle jätetään tehtävä tuoda puuta markkinoille vastoin metsänomistajien etua välittämättä puun hintatasosta.” Tuollainen väite vaatisi perusteluja. Olisikohan tehtävänä ollut ennemminkin ”tuoda puuta markkinoille metsänomistajan edun mukaisesti?”
Entä jos mhy:tä ei olisi ollut – oltaisiinko oltu kolmen suuren hinnoittelun armoilla, kuten täällä arveltiin nyt oltavan. Mhy:llä on kuitenkin ollut paras tietous paikallisista ostajista, ja se on tuonut leimikoita isomman porukan kilpailun kohteeksi. Puumarkkinat.fi palvelu tekee sikäli palveluksen, että se tekee markkinoista läpinäkyvämmät, kun tieto puueristä on kenen tahansa saatavissa helposti ja nopeasti.
En ymmärrä miksi MTK on noin suuri peikko Santulle. Toivottavasti edes osa metsänomistajista ajattelee toisin. Eivät edunvalvonta-asiat ennenkään (kun MTK kytkös oli tosiasiassa olemassa) niin huonosti ole olleet. Terävöittämisen tarvetta varmaan on, mutta jos kytkentä on tulevaisuudessa suorempi, on vaikuttaminenkin helpompaa.
Oleellista ei ole siis mielestäni se onko mhy-lakia vai ei, vaan millainen siitä tulee, ja millaiseksi metsänomistajat haluavat yhdistyksensä kehittää.
