Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Savipohjaisella maalla puulajikysymys onkin mielenkiintoinen. Mitä lukijat suosittelisivat? Kyseeseen tulisivat lajit jotka kestävät tiivin maalajin aiheuttamaa juuriston hapen puutetta. Raudus voi kasvaa pensasmaiseksi näissä oloissa. Jos päädyt kuuseen, voit istuttaa väleihin sekapuuksi esimerkiksi tammea, saarnea, jalavaa tai tervaleppää, riippuen taimien saatavuudesta ja sijainnista.
Noita jaloja lehtipuita pitää sitten karsia pitkin matkaa kuten visakoivuja, että saa huippulaatua.
Neulasnäytteet postissa Viljavuuspalveluun, niin vastauksen saa muutamassa viikossa. Ohjeet netissä. Näytteiden oton viimeiset hetket alkavat olla juuri nyt; vielä ehtii kun kevät on pari viikkoa myöhässä. Näyteenotossa on oleellista ottaa latvakasvaimesta tai sen läheltä useasta puusta eri puolilta taimikkoa. Muutaman sentin paloja kärjestä lähtien. Noin varttuneen metsän kyseessä ollen, pitäisi varmaan ottaa taimista, mutta avoimelta kohdalta, ei alikasvoksesta.
Itsekin aion levittää boorilannoitetta tänä keväänä kuusen taimikkoon juuri neulasnalyysin perusteella. Lannoitteista on tietoa esim. Yaran nettisivuilla. Ei siitä lannoittamisesta haittaakaan koidu, vaikka ei olisi neulasanalyysiäkään tehty, varsinkin jos jättää leppää sekapuuksi, siitähän saa typpilannoitusta. Sitä tulee sateen mukana myös jonkin verran.
On ehkä ymmärrettävää ettei selkeitä vastauksia vielä ole kellään, kun mhy lakia uudistetaan parasta aikaa.
Hirvikannan hoitokin on muutostilassa: maanomistajat odottavat että heidän äänensä alkaisi kuulua riistaneuvostojen ja metsästysseurojen kautta. Ellei kuulu riittävästi, vasta sitten pitää vahingoista kärsivien miettiä muita vaikutuskeinoja. Juuri nyt tulisi ottaa yhteyttä oman alueen metsästyksestä vastaaviin. (Itse olen jo kirjelmöinyt Keski-Suomeen riistaneuvostolle.)
Mhy-MTK suhteella on historiallista painolastia. Mutta pitää muistaa että suhde on ollut läheinen jo nykyisen lain aikaan. Uuden lain tuoma muutos olisi kosmeettinen: yhdellä jäsenmaksulla kaikki palvelut.
MTK:lla on kai melko itsenäisesti toimiva metsäosasto, joka siis hoitaisi kaikkien jäseniksi liittyneiden mhy:iden edunvalvontaa. Osa voisi jäädä ainakin alkuun ”vapaamatkustajiksi” ja liittyä myöhemmin. Liittymisestä voisi olla hyvä järjestää jäsenäänestys, paitsi jos lain muuttuessa tulee uudet valtuustovaalit, silloin äänestys lienee tarpeeton, kunhan ehdokkaiden kannat MTK kytkökseen ovat selvillä.
Nii-in, juuri tuota minäkin olen miettinyt että onko markkinointia syytä tehostaa, kun esimerkiksi venäläiset pitävät amerikkalaista pihvilihaa maailman parhaana. Kun siitä voi sentään saada EHEC bakteerin (hampurilaisesta), eikä makukaan varmaan ole parempi kuin parhaissa suomalaisissa.
Jos on tiheä ja kauan hoitamatta ollut, ja jos lehtipuuta on paljon, harvennuksen voisi tehdä kahdessa vaiheessa; ottaisin ensin lähes kaikki lehtipuun pois, kun on jo noin varttunut kuusikko. Jonkin verran jättäisin aukkopaikkoihin lehtipuuta tuottamaan typpilannoitusta ja vähentämään maan happamuutta. Kuusikon voisi sitten muutaman vuoden kuluttua harventaa sopivaan asentoon, mieluummin talvella. Kesäharvennuksessa kantokäsittely juurikääpää vastaan HAVUpuun kannoille.
Oikeastaan ihan sama kaataako ne hirvet seuralainen vai turisti, mutta turisti ei voi tykätä jos niitä on kovin harvassa.
Tuo metsätalouden tehokkuuden ja virkistysarvon suhde ei ole lineaarinen eli suoraviivainen. Tutkimukset viittaavat siihen että maiseman kauneus ja monimuotoisuus lisäävät usemmille ihmisille virkistysarvoa. Itselleni ainakin luontokohteiden huomioiminen, hakkaamattomat kuviot ja säästöpuut lisäävät virkistysarvoa.
Sopiva tasapaino puuntuotannon, monimuotoisuuden ja maiseman kesken on minulle optimi kaikkien hyötyjen suhteen. Mutta jokaisella on oma optimiratkaisunsa.
