Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Luontevinta lienee jos mhy lain syntymisen jälkeen kunkin mhy:n valtuusto tekee päätöksen MTK jäsenyydestä. Metsänomistajat voivat sitten itse kukin tykönänsä valita, liittyykö jäseneksi omaan mhy:hyn tai johonkin toiseen mhy:hyn. Jos osa paikallisyhdistyksistä jää MTK:n ulkopuolelle, niin valinnan varaa on.
Akatemiaprojekti suurpetopolitiikasta:
http://fitpa-project.blogspot.fi/Kojola:
http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/susi/onko_elinvoimainen_susikanta.html
Pohja-Mykrä ja Kurki:
http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja98.pdf
Yksi kommentti edellisiin: hirvikannan kasvattamista susien ravinnontarpeeseen vedoten ei voi puuntuottaja tietenkään hyväksyä. Pitäisi kiinnittää huomiota siihenkin, että susi saisi rauhassa metsästää laumana ilman että laumanjohtajia kaadetaan, jolloin se pystyy elämään hirvillä, eikä tarvitse turvautua koiraravintoon. Kojola huomauttaa lisäksi, että sudella voi olla vaistomainen tarve poistaa koirat reviiriltään. Jos näin on, silloin ei auta muu kuin koiran suojaaminen eri keinoin.
suomisanakirja tuntee nämä merkitykset sanalle falangi:
-sot., Historia eräs vanhan ajan kiinteä taisteluyksikkö
-Espanjassa 1930-luvulla syntynyt fasistinen järjestö
-kenraali Francon hallituspuolue
-Libanonin oikeistolaisia taistelujärjestöjäMitähän näistä vihreät lähinnä muistuttavat?
http://www.sahalankartano.fi/3
Kartanon metsätalouden periaatteita tiivistetysti.
Timppaa kompaten, nykymetsänhoidossa voidaan aivan hyvin jäljitellä luonnonmetsän dynamiikkaa: avohakkuut simuloivat luonnonmetsien ”suuria häiriöitä”, ja poiminta-. ja pienaukkohakkuut ”pieniä häiriöitä”. Vielä jos kuviomosaiikista löytyy hakkuiden ulkopuolelta erityiskohteita, säästöpuita, lahopuuta ja suojelualueita, ei voida enää paljon muuta vaatia. Kaikkea monimuotoisuutta edistävää ei tarvitse löytyä samalta metsikkökuviolta eikä edes jokaiselta metsälöltä, kunhan löytyy aluetasolta.
Mielestäni suomalainen nykymetsänhoito ei ole tehometsänhoitoa. 1980-luvulta on menty paljon eteenpäin. Kun havaittiin että metsänhoito uhanalaistaa monia eliölajeja, alettiin käytäntöjä muuttaa.
Kysymys perinneympäristöjen ja metsälajien riittävästä suojelusta on monitahoinen. Ylioppilailta ei varmaan edellytetä mm. sukupuuttovelan ja ekologisten käytävien tuntemusta. Metsänhoidossa ja metsälainsäädännössä tapahtuneet viime vuosien edistysaskeleet voi sen sijaan vastauksessa kuvata, ja lisäksi esimerkkejä huonoista käytännöistä (puuplantaasit).
Juu aidon näköisiä on. Muistan kun nuorisolla oli Espoon Tapiolassa puistossa menossa kuulasissisota, oli aseet ja vielä sissikuteetkin. Vähän se hätkäytti ensin että mitäs porukkaa täällä heiluu. Juuri siihen puistoon ne houkutteli 1.maailmansodan linnoitukset eli hyviä piiloja löytyi.
Katsoin youtubesta tuota Pinsiön vaarin mainostamaa fn 303:a. Järeän näköinen ase. Jenkeissä maksoi Wal-Martissa 800 dollaria.
Susireservaatissa on ongelmia, mm. se että miten hoituu geenien vaihto reservaattien välillä? Sudellahan nuoret, ainakin urospuoliset, joutuvat muuttamaan laumasta muualle aikuistuttuaan. Eli se vaeltaminen tai paikan vaihto on niillä sisäänrakennettu ominaisuus.
”Tehometsänhoito” oli huonosti valittu termi.
Kysymys on johdateltu siten, että minusta riittäisi ekologisen kestävyyden käsittely, ja sekin nimen omaan eliölajiston kannalta. Taloudellisen ja sosiaalis-kulttuurisen puolen voisi mainita, mutta niiden edellytyksiä ei tarvitse vastauksessa käsitellä.
Käsiteltäviä teemoja olisivat siten ainakin eliölajien elinympäristöjen laatu, määrä ja niiden yhteydet. Lisäksi olisi hyvä käsitellä ravintoketjujen monimuotoisuus, joka myös vaikuttaa ekosysteemin toimintakykyyn. Vastauksena kysymykseen, mitä voitaisiin tehdä, olisi siis jotain sen tapaista, että elinympäristöt ja eliöyhteisöt tulisi pitää riittävän monimuotoisina, niin että ne säilyvät toimivina.
Riittävän määrittely on vaikea tehtävä, mutta ainakaan yhden puulajin metsä ei ole riittävän monimuotoinen. Metsäaluetasolla tulisi olla eri puulajeja, eri ikäisiä ja eri tyyppistä puuta (lahoa, palanutta). Myös tulisi olla hakkuilta rauhoitettuja alueita, kuten purojen varret ja varsinaiset suojelualueet.
Ajantasaista, luotettavaa tietoa mm. ketun, näädän ja metsäkanalintujen kannankehityksestä löytyy sivulta:
http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/Tiedoston nimi on ”Riistakannat 2011”.
Nuo vanhojen muistelot nuoruuden jahdeista ovat arvokkaita. Vanhimmat kansalaiset muistavat, että sekä ketun että muun metsänriistan kannat olivat runsaat sotien jälkeen ja aina 60-luvulle saakka. Olisi kiva kuulla ihan määriä, jos joltain löytyy metsästyspäiväkirja, että miten paljon kettua saatiin saaliiksi vuodessa ja miten suurelta alueelta. Ja lisäksi, miten runsas oli ketun ja metsäkanojen kanta ennen viime sotia; oliko se runsaampi vai pienempi kuin sotien jälkeen?
Kaikki muistelot ovat tervetulleita.
Kurjen ja muutamien muiden harrastama loukkupyynti on ihan pätevä keino selvittää kannattaako taimia istuttaa keväällä vai ei. Tosin taimet joutuu tilaamaan jo talvella, joten ennuste täytyy tehdä edellisen syksyn myyrätilanteen pohjalta. Kevätpyynnin perusteella voi miettiä syysistutuksia.
Varmaan pöllöillä yksinään tai edes lajiryhmänä ei ole suurta merkitystä myyrien kannalta. Mutta kaikkien pienpetojen yhteenlaskettu saalistus voi olla sitten toinen juttu. Varmuuden vuoksi ne voi jättää metsästämättä.
Pienpetojen metsästämättä jättämisellä ei ole myöskään haittaa metsäkanalinnuille, jos joku sellaista pelkää, koskapa lintukadon syyt ovat toisaalla:
http://www.luomus.fi/seurannat/talvilintulaskennat/artikkelit/100lajia/lajit.htm#12
