Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Entäpä Tiirolan kirjoitus viimeisimmässä Maaseudun tulevaisuus -lehdessä joka tuli metsänomistajille? Eikö siinä ollut Glan kaipaamaan konkretiaa eli ehdotuksia käytännön toteutukseen?
Itse olen luopunut äestyksestä kuusen yhteydessä kokonaan. Kuusi tulee joko luontaisesti lehtipuun alle tai istuttamalla harvaan 1000 kpl/ha mättäille heinittymisen takia. Väleihin tulee toivottavasti luontaista täydennystä. Jos tulee myyrätuho, on varaa täydentää 800 kpl/ha eikä ole vieläkään mennyt normimäärää enempää taimia.
Mänty synnytetään pääasiassa konekylvöllä tai kivisillä paikoilla kaivurilaikkuun kylväen. Siemenpuitakin jää jonkin verran, mutta luontaiset taimikot tuppaavat vain inventointien ja kokemustenkin valossa olemaan ne heikoimmat, epätasaisia ja aukkoisia. Sekä männyllä että koivulla.
Olisiko haavan levittämä männynversoruoste selitys Kurjen männyn heikkoon laatuun? Sehän tappaa latvakasvaimen.
Tuo Tanelin ehdotus kävi minullakin mielessä. Samoin voi mänty pensastua, jos joku tauti tai tuholainen vioittaa latvasilmua.
Eri kasvupaikkoja varten ei kai ole järkeä kehittää eri lajikkeita, mm. kun ilmastollisesti sopivaa siementä ei sitten ehkä saataisi riittävästi siemenviljelmiltä kaikkia maan eri kolkkia varten. Parempi tapa on pitää mänty karuimmilla kasvupaikoilla joille se luontaisesti kuuluu ja jossa se kasvaa riittävän hitaasti saavuttaakseen hyvän laadun. Rehevälläkin kasvupaikalla voidaan onnistua kasvattamaan laadukasta mäntyä, mutta se vaatii suurta tiheyttä nuorena ja/ tai karsintaa.
Voi, miksen minä hoksannut sekoittaa eri siemenlaatuja? No, nytpä niitä kuvioita pääsee ainakin vertailemaan, että onko kasvu ja laatu parempi siellä mihin tuli kalliit siemenet!
Kyllä kantojen poisto ehdottomasti kannattaa. Sillähän saadaan jopa puhdistettua kasvupaikka taudista, jos poistetaan kaikki infektoituneet kannot ja vaihdetaan puulaji kestäväksi.
Kantojen käsittely vain täytyy tehdä viisaasti, eli kantokasojen täytyisi kuivua alas asti, ja kannonpalasia ei saisi jäädä maastoon eikä joutua puhtaisiin metsiköihin. Tienvarsikohteet olisivat parhaita niin maastokuljetus jäisi lyhyeksi. Kaikkein paras olisi jos kannot voitaisiin kuivattaa jossain muualla kuin metsässä, esim. pellonreunassa tai kiviraunion päällä.
Vasaitis ym 2008, Silva Fennica 42(3), 457-483.
Korjattu versio.
Ilmeisesti on kuitenkin niin että verieläimillä on eroja. Esimerkiksi jossain tutkimusaineistossa kävi niin, että ketuista verta imeneistä puutiaisista vain noin 10 prosenttia infektoitui bakteerilla, mutta hiiristä verta imeneistä jopa 90 prosenttia. Jutun päätelmä oli että ketun hyötypotentiaali hiiren tappajana kannattaa hyödyntää. Lähde: Red fox as healthy weapons of mouse destruction (terriermandotcom.blogspot.fi).
Myöskin hirvieläinten osuus taudin levittäjänä on vielä auki: Amerikassa löytyi alueita joilla oli kyllä runsaasti hirviä, mutta ei borrelioosia. Lähde: Fox and coyotes and ticks – oh my! (www.newstimes.com).
Ei se metsätuki nyt NIIN merkittävä ole, että sen saamiseksi viitsisi avata metsaan.fi tietonsa. Eiköhän jätetä se metsänomistajan päätettäväksi, kenelle hän haluaa jakaa tiedot ja keneltä hän haluaa tarjouksia metsäpalveluista tai puukaupasta. Verottajaa metsävaratieto kiinnostaisi silloin kun kiinteistö vaihtaa omistajaa, mutta sen voi antaa silloin tarvittaessa verottajalle, ei kaikelle kansalle.
Eikä se metsätieto nyt NIIN salattua ole tälläkään hetkellä, googlen satelliittikuvista ja Maanmittauslaitos karttapalvelun ilmakuvista saa tiedot metsistä ja tilojen rekisterinumerot kaupan päälle.
