Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tarjaa kompaten, olisi tosiaan ollut eduksi jos muistettaisiin muutkin metsän tuotteet. Esimerkiksi koivunmahla, mäntyöljy, ja aika mielenkiintoisina uusina viljelykohteina arvosienet: pakuri, matsutake ja tryffeli. Näitä jos viljelee niin ne eivät sitten enää kuulukaan jokamiehenoikeuden piiriin.
Yritin selata ketjua taaksepäin, mutta ehkäpä ei ole tullut esille sellainen seikka, että Perhossa oli syntymässä lauma, eli oli susipari ja kolme pentua. Laumat ovat tehokkaampia hirvieläinten metsästäjiä kuin yksin tai parina liikkuvat sudet. Jos olisi maltettu vuoden, pari, niin kotieläinvahingot tms. haitat olisivat saattaneet loppua. Metsäpeuraa tämä ei tietenkään auta, mutta metsäpeura ei liene ollut syynä salakaatoihin?
Toinen epäloogisuus on mielestäni rauhoitettujen eläinten sakkomaksuissa. Eikö maksu pitäisi määräytyä lajin harvinaisuuden mukaan? Lehtitietojen mukaan esimerkiksi ahman sakkomaksu on paljon suurempi kuin saimaannorpan tai naalin.
Erona sekä puunostajiin että muihin yksityisten metsäpalveluyrittäjiin mhy-mallilla (osuuskuntana tai yhdistyksenä) on se etu, että valta on palvelun käyttäjillä itsellään, jos he sitä haluavat käyttää. Siis jäsenet määritelkööt itse kuinka paljon eri palveluista laskutetaan ja kuinka paljon puskuria vaikkapa huonoja vuosia varten pitää olla säästössä.
Osuuskunta muuten ei yleensä tuota palveluja itselleen, vaan asiakkaille, eli mhy-osuuskunnan muodostaisivat varmaankin nykyiset toimihenkilöt (vrt. Metsuriosuuskunnat) jos sellaiseen malliin mentäisiin.
Mihin tarkoitukseen haluaisitte turvemaita raivattavan?
Aivan viime aikoina on ilmeisesti päästy jonkinlaiseen sopuun turvetuotantoon varattavista ja toisaalta suojeltavista suoalueista.
Jos taas puhutaan viljelymaasta, sitä ei suositella raivattavan turvemaasta, koska turvepellon viljely aiheuttaa suuret hiilipäästöt, aivan kuten soiden uudisojituskin. Jo raivatut viljelystä poistuvat turvepellot kannattaisi joko ottaa turvetuotantoon, metsittää tai perustaa energiaviljelmiksi.
Minusta mhy:tä voisi verrata osuuskuntaan, koska sen tavoitteena on tuottaa palveluja osakkaiden määrittelemään hintaan osakkaiden eduksi. Jäsenet päättävät perittävät maksut, joten jos ne koetaan liian korkeiksi, niitä pitää pystyä muuttamaan. Ei ole todennäköistä että Oy pystyy tuottamaan ne halvemmalla kuin ry. Poikkeuksena yksittäiset yksinkertaiset toimenpiteet kuten raivaus ja istutus, joita voi helposti tilata metsäpalveluyrittäjiltä. Mhy palveluvalikoima on kuitenkin laajempi.
Valmista sapluunaa juurikäävän torjuntaan on vaikea antaa tilanteiden moninaisuuden vuoksi. Jos kyseessä on melko selvä tapaus, eli saastunnan merkit ennen hakkuuta sekä lahoisuus kaadetuissa puissa viittaavat kuusenjuurikääpään tai männynjuurikääpään, voi lehtipuuvaihe olla perusteltu ja sen voi esittää perusteluksi metsänkäyttöilmoitukseen.
Jos tulevaan metsälakiin jäävät puolen hehtaarin aukot uudistamisvelvoitteen ulkopuolelle, selviää pienestä kohteesta niilläkin. Eli poistetaan kannot jos mahdollista ja odotetaan siemensyntyistä lehtipuustoa. Istuttamalla saa isommankin kohteen lehtipuulle, mutta silloin voi olla korkean hirvitiheyden alueilla suositeltavaa asentaa sähköpaimen.
Pete tuossa jäljempänä kirjoittaa aivan oikein että karuimmilla kasvupaikoilla kantojen nosto voi yksinään olla perusteltu toimi. Myöskin allekirjoitan sähköpaimenen työläyden. Parempi olisi jos juurikääpäalueilla ja muuallakin otettaisiin metsänuudistamisen vaikeudet vakavasti ja alennettaisiin hirvikanta tasolle max 1/1000 ha.
Eräs yksityiskohta jota ei ole tässä ketjussa vielä käsitelty, on metsätuholain uudistuksessa alennettavaksi kaavailtu vioittuneen puuston poistokynnys. Vioittunutta puustoa tulee metsään enemmälti yleensä tuuli- tai lumituhon tai hyönteistuhon seurauksena. Esityksessä oleva 10 m3 metsikköä kohti on melko alhainen määrä, jolloin poistokynnys tulisi ylittymään usein. Lisäksi metsiköiden koko vaihtelee, ja 10 mottia puolen hehtaarin kuviolla on aivan eri asia kuin 5 hehtaarin kuviolla. Tutkijoiden mukaan yksittäiset puut hajallaan metsässä eivät yleensä muodosta suurta riskiä, joten niiden keräilyn hinta verrattuna saavutettavaan tuhoriskin pienenemiseen muodostuu varsin korkeaksi.
Metsälain pienialaisten erityiskohteiden laadussa olisi tutkijoiden mukaan parantamisen varaa. Laatu ja merkitys monimuotoisuudelle paranisivat olennaisesti, jos ne jätettäisiin kokonaan hakkuiden ulkopuolelle, ja annettaisiin myös vioittuneiden puiden pääsääntöisesti jäädä niihin muodostamaan lahopuuta. Määritelmän mukaan pienialaisesta kohteesta ei voi koitua isoa tuhoriskiä.
