Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
On opittu että muokkauksetta uudistamista ei periaatteessa ole olemassa, aivan karuimpia kankaita lukuun ottamatta. Eli kuusen istutus mättäisiin ja männyn kylvö tai luontainen äestysjälkeen tai kaivurilaikkuun ovat päämenetelmät. Tämä on aiheellinen ja hyvä muutos. Lisäksi taimien laatu on parantunut ja tasaantunut.
Yksi merkittävä asia on siemenen laadun parantuminen ja jalostuksen eteenpäin meno.
Itsekin kokeilen ensimmäistä kertaa 1.5SV siemenellä kylvöä. Eli käytän alustavasti testattua ja testattua siementä kylvöissä.
Matti Kärkkäinen ja Seppo Kellomäki aikoinaan opettivat männyn laatukasvatuksesta yliopistolla aika lailla yhtenevästi Metsälehden energiapuun kasvatusta kuvaavan jutun kanssa. Eli ensiharvennukseen saakka pyritään pitämään kohtuullisen suuri tiheys, ei kuitenkaan mikään tiheikkö. Alle 5000 runkoa joka tapauksessa. Varhaishoidosta ja taimikonhoidosta pitää tässäkin ketjussa huolehtia jos tarpeelliselta näyttää.
Kerron vielä kerran omasta energiahakkuustani. Lehtomaisen kankaan luontainen koivikko jossa jälkimmäinen taimikonhoito jätti liian tiheäksi, tuotti 100 mottia energiapuuta hehtaarille, ja nyt 5 vuotta myöhemmin se olisi kypsä ensiharvennukseen. Kasvuvauhti on hirmuinen, tarkkana saa olla nuoruusvaiheessa etteivät hoitotoimet jää liian myöhään. Itsekin pelkäsin latvusten liiaksi supistuneen ja että lumituhoja tulisi. Onneksi ei niitä eikä korjuuvaurioita tullut.
On todennäköistä että uudessakin metsälaissa määritellään ns. kasvatuskelpoiset puulajit. Olisiko jo aika laajentaa sallittujen puulajien valikoimaa, seuraavista syistä:
-lehtipuuvaihe on tarpeen tyvilahon vaivaamissa kuusikoissa sienitartunnan hävittämiseksi
-lehtipuusto syntyy yleensä ilmaiseksi joten uudistamisen kannattavuus paranee, jos niitä sallitaan sekapuuna
-halvat lehtipuut parantavat maata
-lyhytikäiset lehtipuut ml. hieskoivu voidaan poistaa harvennuksissa energiapuuksi ja kuiduksi
-puusepät tarvitsevat varta varten kasvatettuja ja hoidettuja (lue: järeytyneitä) lehtipuustoja, esim. pihlaja, leppä, tervaleppäHesarissa oli juttua että kalastuslakia oltaisiin ehdotettu muutettavaksi siten että kalastuskuntien vesillä saisi käyttää kalastusseurueita nimellistä korvausta vastaan. Jos tämä toteutuisi, olisi looginen seuraava askel tehdä sama uudistus metsästysoikeuksille. Uutisen mukaan ainoa kansanedustaja joka protestoi oli Ahvenanmaalta, jossa ko. laki ei edes olisi voimassa.
Edunvalvonta on tainnut torkahtaa tässä kohtaa. Eikös markkinataloudessa tällaiset asiat ole sovittavissa: kalastuskunta voi vuokrata vedet kohtuullista korvausta vastaan, jos haluaa. Samoin voi tehdä metsästysoikeuksien haltija (ei kylläkään metsästysseura vaan maanomistaja).
Ilmeisesti ilmaisen itseni erittäin huonosti. Olen sitä mieltä että JK metsä ei ole sen monimuotoisempi kuin perinteinen malli, mutta tuottaa vähemmän heinittyviä alueita myyrien murkinaksi. Jos kuka on palstaa pitempään seurannut, tietää suhtautumiseni olevan kriittinen. Sillä voi olla paikkansa tietyissä kohteissa, kuten rannat, korpisuot, virkistysmetsät.
Hemputtaja lukee rivien välistä sellaista mitä en ole väittänyt. En ole ottanut mielestäni lainkaan kantaa kysymykseen, miten metsätalous vaikuttaa monimuotoisuuteen. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, että metsät ja niissä elävät eliöyhteisöt näyttävät nyt (ihmisen sorkkiessa niitä) tyystin erilaisilta kuin mitä ne luonnonmukaisessa tilassa ilman ihmisen vaikutusta olisivat.
Tätä kautta koetan purkaa esiin myös ratkaisua. Jos ajatellaan että kolme pääryhmää ulkoisia (tiheydestä riippumattomia) myyrien tuhoihin vaikuttavia tekijöitä olisivat sääolot, ravinto ja saalistus, huomaamme että näistä sääoloihin emme voi vaikuttaa, metsätaloutta eli avohakkuumetsätaloutta voidaan muuttaa jossain määrin, mutta aika rajoitetusti, ja saalistusta voidaan kontrolloida melko tehokkaasti. Kannattaisiko kokeiltavia kustannustehokkaita ratkaisumalleja siis etsiä sieltä, eli koettaa palauttaa ravintoketjujen luontainen itsesäätely?
Onhan se uskottavaa, että sääolot vaikuttavat paljon myyrän, kuten muidenkin kasvinsyöjien lisääntymiseen. Metsätalous nykyisellään tarjoaa melko hyvät olot niille, mutta ei ole odotettavissa että metsänhoitomenetelmiä muuttamalla saataisiin suurta menestystä kantojen säätelyssä aikaan. Poikkeuksen muodostaisi eri-ikäismetsätalous, mutta en pidä todennäköisenä että se yleistyisi tarpeeksi. Mitä jää jäljelle? No ainakin ekosysteemipalvelut, eli luontaisen biodiversiteetin ts. monimuotoisen eliöyhteisön palauttaminen.
