Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Riippumatta kemerasta, metsävaroilla on niin suuri merkitys kansantaloudelle, että jonkinlaista sääntelyä niiden käytön suhteen tulee aina olemaan. Sitä en ymmärrä, miksi hirvieläinkannat ovat valtiovallan erityissuojeluksessa; kyse on harrastuksesta, ei elinkeinotoiminnasta.
En pitäisi tarpeellisena tukea verhopuuston poistoa tai nuoren metsän hoitoa. Muut tukimuodot ok. Juurikäävän torjunnan olisin säilyttänyt tuen piirissä.
Tilastoja voi aina käyttää omaksi eduksi. Esimerkiksi jos katsoo koko valtakunnan hirvimäärää lumijälkidatasta – jota pidän kohtuullisen luotettavana – huomaa, että verrattuna 2000-luvun alkuun määrät ovat laskeneet, mutta verrattuna vuoteen 2012 määrät ovat nousseet. Minusta oleellista ei olekaan tarkka hirvien määrä, vaan se että niitä on liikaa.
Oleellista on myös se, että hirvien määrää ja kannan rakennetta ei pitäisi koettaa optimoida liian pienillä alueilla. Lupia pitäisi olla aina tarjolla niin paljon kuin vain metsästäjät suostuvat ottamaan. Melkein tulee siihen ajatukseen, että koko lupajärjestelmä on turhake nykyisillä korvaustasoilla. Entäs jos annettaisiin hirvitalousalueiden tai riistakeskusalueiden maanomistajien ja metsästäjien päättää keskenään, mikä on molemmille siedettävä kannan taso? Muita sidosryhmiä voitaisiin kuulla nykyiseen tapaan.
Biokaasua saadaan kompostoimalla. Siihen meillä on tarpeeksi aurinkoenergiaa. Se on melkein hiilineutraali polttoaine, koska hajoamis- ja polttoprosessissa syntyvät kaasut (CO2 ja CH4) päätyisivät ilmakehään ilman polttamistakin.
Mitä maaperän hiileen tulee, laskennallisesti sitä tulee esimerkiksi metsään puiden kasvaessa, puiden kantoina ja juuristoina. Biomassasta noin kolmannes on maan alla. Kannot säilyvät kymmeniä vuosia avohakkuun jälkeen.
Uudehko systeemi hirvitalousalueineen ja havaintojen tallennuksineen on vielä sisäänajovaiheessa. Jos sidosryhmät saisivat lisää päätösvaltaa, niin että niiden näkemystä korkeimmasta mahdollisesta hirvieläinkannasta olisi noudatettava – eikä vain kuultava – asiat alkaisivat mennä paremmalle tolalle.
Matti Kärkkäinen kaipailee viimeisimmässä Metsälehdessä 1970-luvun alun hirvikantaa, 20 000 yksilöä talvella. Se kai tarkoittaisi, että tavoitetiheys ei olisi 4/1000 ha vaan 1/1000 ha. Lounais-Suomessa voitaisiin sallia lisäksi vähän metsäkauriita ja valkohäntäkauriita. Nykyinen tilannehan on siellä se, että hirvien LISÄKSI metsissä ja pelloilla voi olla monta kymmentä kaurista per 1000 ha! Pohjois-Suomessa lisävaivana ovat porot, joten sielläkään ei pitäisi sallia tuon enempää hirviä.
Minuta kysyttiin tuosta vaikutusvallasta tunnistamistietolomakkeella, kun hain asuntolainaa. Missähän sekin raja kulkee: milloin voin katsoa olevani vaikutusvaltainen?
Kyllä käteistä vielä tarvitaan. Pankkikortti tai automaatti voi tehdä tenän ihan kotomaassakin. Tai voi käydä niin kuin meikäläiselle Madeiralla: korttien maarajoitus unohtui päälle, ja piti pärjätä viikko mukana olevilla käteisillä, kun ei ollut pankkitunnukset mukana. Thaimaassa sama juttu: sukellusfirman pankkipääte ei toiminut, käteiset peliin.
