Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Toivossa eletään. Hyvä juttu Metsälehdessä. Onhan tässä viime vuosina nähty muitakin mullistuksia, kuten mhy-lain muutos ja jatkuvan kasvatuksen esiinmarssi, joten ehkä mahdottomaltakin tuntuvat uudistukset voivat oikeasti tapahtua.
Onko kokemusta, näkyykö korjuun vaikeusaste tällä hetkellä harvennusleimikoiden pystykauppahinnassa? Voisi auttaa metsänomistajia ryhdistäytymään, jos erilaisista leimikoista maksettaisiin selkeästi eri hinta. Jos hinta tasoitetaan yli kaikkien leimikoiden, peli ei ole reilua niitä kohtaan, jotka hoitavat taimikkonsa.
Männyntaimikoiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata. Sitä pitää muistaa pitää esillä. Kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin. Samoin kanta pitäisi sopeuttaa eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo).
Glalle terveisiä Ruotsista:
http://www.lantbruk.com/debatt/stora-viltstammar-hotar-mangfalden
Kyllä monimuotoisuus on osa tätä katastrofia, ja metsien inventoinnit osoittavat että eläinkannoilla on selkeä vaikutus siihen, mutta monimuotoisuusmenetysten rahallinen arvo on vaikeampi osoittaa kuin suorissa vahingoissa ja sairastumisissa.
Eipä ole tarpeen anteeksipyyntö. Olen Planterin kanssa samaa mieltä siitä, että oikeaa tietoa on uskallettava jakaa, silläkin uhalla että joku pahoittaa siitä mielensä.
Koettaisin vielä edetä hirvieläinkannan hoidossa valistuksen ja vapaaehtoisten muutosten kautta, ja vasta ellei tämä auta, sitten muita keinoja käyttäen. Muilla keinoilla tarkoitan ammattimetsästäjiä, jotka toimisivat metsästysseurojen sijaan alueilla joilta metsästysvuokrasopimukset joudutaan ehkä tulevaisuudessa irtisanomaan. Maanomistaja tietenkin joutuu tässä maksumieheksi. Toiminta voisi saada osarahoituksen metsästysturisteilta.
Ostin Prismasta Eränkävijä 2016-2017 – julkaisun. Siinä on Jere Malisen erinomainen juttu valkohäntäpeuroista. Sillä on ollut sama naarasvoittoisuusongelma kuin hirvellä, mikä on tehnyt kannasta nopeasti lisääntyvän, mutta sukupuolijakaumaa on alettu onneksi korjata. Peura on arvostettu riistalaji lounaisessa Suomessa, joten sen vähentäminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin metsäkauriin, runsaista liikennevahingoista huolimatta. Jutun mukaan lumettomat talvet hankaloittavat metsästystä, kun kauriit eivät silloin keräänny ruokintapaikoille (huom. Metsuri motokuski). Oletettavasti lumettomuus ei haittaa ajometsästystä. Ilveskin jutussa mainitaan: se keskittyy havaintojen mukaan metsäkauriiseen, jänikseen ja satunnaisiin peuranvasoihin. Syy miksi vhp:n metsästystä ei voida vapauttaa luvanvaraisuudesta, on kuulemma se, että sen seurauksena metsästysseuratoiminta lopahtaa! Vasasuojan poistoa ja jousimetsästystä esitetään keinoiksi tehostaa vhp:n jahtia.
Ei ainakaan kukaan voi enää vedota tietämättömyyteen ongelmasta nimeltä liian suuri hirvieläinkanta, jos vähänkään seuraa mediaa tai sosiaalista mediaa. Sen verran tiiviisti asioita on viime aikoina pidetty esillä. Minäkin olen kirjelmöinyt Keski-Suomen riistaneuvostolle, Suomen Riistakeskukselle, MMM:ään, MTK:hon sekä Metsästäjäliittoon. Lisäksi mielipidekirjoituksia FaceBookissa, Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa, blogissani sekä Hufvudstadsbladetissa.
Kertauksen vuoksi vielä kolme pointtia: metsävahingot, liikennevahingot, punkit!
”Kanta on valitettavasti pidettävä sillä tasolla , että riittävä kiinnostus säilyy”. Jos näin on, tämä on ongelma, joka pitää ratkaista jotenkin, vaikka sitten ammattimetsästäjien avulla. Heitäkin tiedän olevan ja lisää alan yrityksiä voisi syntyä. Toimenkuvana erämatkailu ja riistanhoito.
Planterin kartta 13.2. ”Hirvi- ja peuraeläinkolarit 2015” on hyvä. Lähde?
Kartasta näkyy mainiosti, että kolareita syntyy eniten alueella, jossa valkohäntäpeuraa eli valkohäntäkaurista esiintyy Suomessa. Kuulemma kauriita metsästetään ruokintapaikoilta. Runsasväestöisillä alueilla tämä sekä (riista)pelloilta väijyminen voisi olla osaratkaisu metsästyksen tehostamiseen, mikäli ajometsästys aiheuttaa vaaraa liikenteessä. Käsittääkseni nyt on tullut jokin metsästysasetuksen muutos, joka helpottaa tätä metsästysmuotoa.
Puiden kasvu tarvitsee aurinkoenergiaa, hiilidioksidia, vettä ja ravinteita. Kaikilla näillä on alue jolla on minimi, maksimi ja optimi. Jonkun tekijän lisääminen voi lisätä kasvua, jos se ei ole vielä optimialueella. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei siis ole aikaisemmin ollut kasvien kannalta optimissa.
Jos tarkemmin kiinnostaa fotosynteesin fysikaalinen pohja, voi vilkaista englanninkielisen jutun, löytyy esim. Google Scholarista:
Pertti Hari, Jaana Bäck, Kari Heliövaara, Veli-Matti Kerminen, Liisa Kulmala, Annikki Mäkelä, Eero Nikinmaa, Tuukka Petäjä and Markku Kulmala. Towards quantitative ecology: Newton’s Principia revisited. Boreal Environment Research 19 (suppl. B): 142–152.
Hemputtaja kirjoittaa asiaa. Hiilidioksidin lisäyksen lisäksi lienee myös kasvukauden lämpösummakertymä noussut meillä selvästi. Ilmastoon sopeutumista edistää meillä puiden tuulipölytteisyys, mikä aiheuttaa aina muualta tuodun ja paikalle sopeutuneen geeniaineksen sekoittumista. Siemenen siirto on meillä tarkasti säädeltyä, eli liian suuret siirrot on sitä kautta eliminoitu.
