Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Älkää nettikiusatko, tulee lisää ”möksähdyksiä”.
Minusta mhy:tä voisi verrata osuuskuntaan, koska sen tavoitteena on tuottaa palveluja osakkaiden määrittelemään hintaan osakkaiden eduksi. Jäsenet päättävät perittävät maksut, joten jos ne koetaan liian korkeiksi, niitä pitää pystyä muuttamaan. Ei ole todennäköistä että Oy pystyy tuottamaan ne halvemmalla kuin ry. Poikkeuksena yksittäiset yksinkertaiset toimenpiteet kuten raivaus ja istutus, joita voi helposti tilata metsäpalveluyrittäjiltä. Mhy palveluvalikoima on kuitenkin laajempi.
Valmista sapluunaa juurikäävän torjuntaan on vaikea antaa tilanteiden moninaisuuden vuoksi. Jos kyseessä on melko selvä tapaus, eli saastunnan merkit ennen hakkuuta sekä lahoisuus kaadetuissa puissa viittaavat kuusenjuurikääpään tai männynjuurikääpään, voi lehtipuuvaihe olla perusteltu ja sen voi esittää perusteluksi metsänkäyttöilmoitukseen.
Jos tulevaan metsälakiin jäävät puolen hehtaarin aukot uudistamisvelvoitteen ulkopuolelle, selviää pienestä kohteesta niilläkin. Eli poistetaan kannot jos mahdollista ja odotetaan siemensyntyistä lehtipuustoa. Istuttamalla saa isommankin kohteen lehtipuulle, mutta silloin voi olla korkean hirvitiheyden alueilla suositeltavaa asentaa sähköpaimen.
Pete tuossa jäljempänä kirjoittaa aivan oikein että karuimmilla kasvupaikoilla kantojen nosto voi yksinään olla perusteltu toimi. Myöskin allekirjoitan sähköpaimenen työläyden. Parempi olisi jos juurikääpäalueilla ja muuallakin otettaisiin metsänuudistamisen vaikeudet vakavasti ja alennettaisiin hirvikanta tasolle max 1/1000 ha.
Eräs yksityiskohta jota ei ole tässä ketjussa vielä käsitelty, on metsätuholain uudistuksessa alennettavaksi kaavailtu vioittuneen puuston poistokynnys. Vioittunutta puustoa tulee metsään enemmälti yleensä tuuli- tai lumituhon tai hyönteistuhon seurauksena. Esityksessä oleva 10 m3 metsikköä kohti on melko alhainen määrä, jolloin poistokynnys tulisi ylittymään usein. Lisäksi metsiköiden koko vaihtelee, ja 10 mottia puolen hehtaarin kuviolla on aivan eri asia kuin 5 hehtaarin kuviolla. Tutkijoiden mukaan yksittäiset puut hajallaan metsässä eivät yleensä muodosta suurta riskiä, joten niiden keräilyn hinta verrattuna saavutettavaan tuhoriskin pienenemiseen muodostuu varsin korkeaksi.
Metsälain pienialaisten erityiskohteiden laadussa olisi tutkijoiden mukaan parantamisen varaa. Laatu ja merkitys monimuotoisuudelle paranisivat olennaisesti, jos ne jätettäisiin kokonaan hakkuiden ulkopuolelle, ja annettaisiin myös vioittuneiden puiden pääsääntöisesti jäädä niihin muodostamaan lahopuuta. Määritelmän mukaan pienialaisesta kohteesta ei voi koitua isoa tuhoriskiä.
Tiedoksi muutamalle taholle: ”ei kenenkään tarvi ajaa metsänomistajan etua” (Jees hv).
Osa meistä ajattelee näin. Huomatkaa kuitenkin, että vain häviävän pieni osa metsänomistajista omaa Jessen tietämyksen metsänhoidosta ja kokemuksen puukaupasta. Ja se osuus pienenee koko ajan.
Myönnän että minunkin on tullut harrastettua ”suoramyyntiä” eri syistä, mutta silti olen sitä mieltä että ainakin harvoin puukauppaa käyvän olisi suotavaa käyttää asiantuntijapalvelua puukaupassa. Ainakin isommissa kaupoissa, joissa väärä päätös voi johtaa tuhansien eurojen eroihin lopputilissä.
Käytetäänhän niitä palveluja muutenkin omaisuuden hoitoa koskevissa asioissa: lakimiehet, sijoitusneuvojat, kiinteistönvälittäjät yms.
Kaikki mainitsemasi melko varmasti majoittuvat myös; parhaat jälkipelithän ovat illalla/yöllä! Eli varataan majoitusta reilusti yläkanttiin, ja majoittajan antaman takarajan lähestyessä tarvittaessa täsmennetään varausta, vaikka toukokuun lopulla.
Mottikisaajat valitkoot viikonlopun, me muut mukaudumme siihen.
Tuulituhoalttius muuttuu varmaan nopeasti ajan myötä. Mikä tahansa metsä on altis tuulituholle muutamana harvennuksen jälkeisenä vuonna. Koko ajan erkkimetsänä pidetty kuvio on todennäköisesti kasvanut koko ajan harvempana, eli puut ovat kouliintuneet tuuleen jo valmiiksi tullessaan vallitsevaan latvuskerrokseen. Kaikkein alttein tuulelle lienee siemenpuusto, toiseksi alttein harvennettu metsänreuna jonka vieressä on uutta aukkoa. JKmetsäkin voi olla erittäin altis tuulelle heti ensimmäisen JK harvennuksen jälkeen.
Niin ja prof. Seppo Kellomäki totesi että tuulituhoa voidaan estää minimoimalla viereisten kuvioiden pituusero. Jos kaikki on jk-mattoa, pituuserot voivat olla pienemmät kuin perinteisessä tasaikäismallissa.
Tämä oli runollista:
”Mänty on valopuu eli edukseen auringon valossa. Kuusen äiti on silloin kuu ja männyn äiti aurinko. Isästä ei väliä.”
Tiedetään että monilla puilla on ns. sienijuuri eli mykoritsa. (Oikeastaan se kirjoitetaan kahdella r:llä mykorritsa, en tiedä miksi.)
Havupuut ovat kaikki toisilleen sukua, kun ne ovat ns. paljassiemenisiä erotukseksi myöhemmin kehittyneistä koppisiemenisistä kasveista.
Pekka Kauppi puhuu asiaa. Eli puuston hiilinielua ja päästöjä on niin haasteellista mitata, että on varmempi pitäytyä metsäpinta-aloissa. Jos puustopääomien mittaamisessa edistytään mm. satelliittikuvien avulla, voi olla että niitä tulevaisuudessa lasketaan ilmastosopimuksissa mukaan enemmän. Paljon riippuu siitä miten suuri epävarmuusmarginaali laskelmiin voidaan sallia.
Niin ja se ”tieteellisesti pätevä” laskentatapa, josta Jyrki Kangas kyseli Pekalta Metsäradiossa. No sen pitäisi varmaan olla ainakin symmetrinen sekä metsäpinta-alan että puustopääoman suhteen. Eli hävikistä sakotetaan aina, ja lisääntymisestä hyvitetään aina. Tällaisista on kuitenkin melkein mahdotonta sopia 200 maan kesken.
Erityisesti pidin siitä kun Pekka sanoi, että tieteessä konsensukseen ei tulekaan pyrkiä, vaan aina tulee olla jonkin verran erimielisyyttä eli säpinää. Näin sallitaan poikkeavat näkemykset ja tiede etenee. Tiedon käyttäjien on kyllä yleensä vaikea hyväksyä tätä näkökohtaa eduksi; heille ristiriitaiset viestit tutkimuksen piiristä ovat vain haitta.
