Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minulla on semmoinen käsitys, ettei kettu ole ilvekselle mitenkään ensisijainen saalis. Saattaahan se ketun pesälle joskus osua ja silloin voi tappaa pennut. Enemmän se haittaa kettua läsnäolollaan kuin suoralla saalistuksella, mutta kun ilveksen reviiri on paljon suurempi, haitta on satunnainen. Ilveksen halutuinta saalista lienevät jäniseläimet, pienet hirvieläimet sekä myyrät. Hyvä riistanhoitaja varmasti ja erittäin hyödyllinen borrelioosin täsmätorjuja!
Juuri näin: pitää sopeutua, jos hiertävä asia on sellainen, ettei sitä nopeasti voi muuttaa – kuten etenevä ilmastonmuutos. Olisiko yhtenä esteenä se, että suuri osa metsänomistajista ei tiedä mitä heidän taimikoissaan tapahtuu. Tällä palstalla kovasti perään kuulutettu tiedonvaihdon parantaminen olisi se mistä kannattaisi lähteä liikkeelle: kaikille osapuolille sama ajantasainen tilannekuva, myös paikallisesti eli hirviseurueiden tasolla.
Jaakko Temmes kommentoi osuvasti aiheeseen puuntuotannon lisäämisestä viimeisimmässä Metsälehdessä. Kannattaako puuntuotannon lisäämiseen panostaa, kun kannattavuudesta ei ole tietoa, eli meneekö kasvunlisä kaupaksi riittävällä hinnalla? Jos hirvieläin syö kasvun heti alkumatkasta, niin silloin ei ainakaan. Nyt kun mäntytaimikoiden osuus vuotuisista uudistusaloista on pienentynyt, pitäisi hirvikantaa jo pelkästään sen vuoksi alentaa, laidunten kantokykyä vastaavaksi.
Kun tuota Planterin julkaisemaa toimenpidelistaa katsoo, huomaa, että hirvieläinvahinkojen torjunnan kustannukset on tehokkaasti siirretty metsänomistajille, joiden olisi vahinkojen estämistoimet kuitenkin tehtävä tai teetettävä. Toimiva torjunta olisi oltava tehokasta ja kattavaa, eli käytännössä olisi aidattava kaikki taimikot. Liikennevahinkojen estämiseksi lisäksi kaikki päätiet, joilla nopeusrajoitus on 80 tai yli. Jos ei käytetä tehokkaita menetelmiä, ihmisuhreja sekä kasvu- ja ja laatutappioita tulee. Tilanne ei tule muuttumaan ennen kuin metsätuhojen varsinaiset aiheuttajat – liian suuresta hirvikannasta päättävät – ottavat vastuun.
Olisiko mahdollista kokeilla joillakin riistakeskusalueilla alempaa hirvieläinkantaa, vaikkapa 2 eläintä per 1000 ha, kaikki sorkkaeläimet (p.l. metsäpeura) yhteen laskien. Seurattaisiin sitten vahinkojen ja metsänomistajien tyytyväisyyden kehitystä kokeilualueilla ja vertailualueilla. Poronhoitoalue jäisi varmaan vielä kokeilun ulkopuolelle.
”Valtio kantakoon vastuun, kun lupapolitiikalla on ongelman saanut aikaan, korvaukset vahingoista täysimääräisiksi.” Ei ole oikein, että valtio korvaa metsästäjien aiheuttamat vahingot. Lupamaksuista ne korvaukset pitää tulla. Metsänomistaja ottaisi kuitenkin mieluummin terveen hyvälaatuisen taimikon kuin ne korvaukset. Puun kasvatus kun on mahdotonta, mitäs teet sitten niillä korvausrahoilla? Sijoitatko takaisin toivottamaan uudistamiseen vai luovutatko ja jätät metsämaan joutomaaksi? Biotaloudelta putoaa pohja pois näin toimien.
