Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Käytännön koe: kylmäkäynnistys, ulkolämpötila -3,5 astetta. Kauppareissu n. 1 km. Kulutus ajotietokoneen mukaan keskimäärin 20 litraa dieseliä/100 km. Kokeilen myöhemmin tehdä saman reissun esilämmitetyllä autolla. Tuollakin matkalla kulutus laski koko ajan kun moottori lämpeni. Öljyn loppulämpötila oli vasta 50 astetta, eli moottori ei ehtinyt tuolla matkalla kokonaan lämmetä.
Visakallon esiin tuoma, varmaan todellinen, kehitys suurempiin metsänomistusyksiköihin johtaa ehkä toivottavasti siihen, että hirvivahinkoja ei enää sallita. Pääomalle pitää saada tuottoa, ja huono puun laatu ei korreloi tuoton kanssa.
Mitä tulee ravintoketjuihin, tuossa on varmaan ls-väellä ajatusvirhe. Tai vaihtoehtoisesti minulla! Minä ajattelen niin, että hirvieläinkanta määrää petojen määrän, ja petojen määrä niiden aiheuttamien oheisvahinkojen määrän. Aina joku petoeläin harhautuu paikkaan jonne se ei kuulu ja aiheuttaa hämmennystä ihmisissä. Vielä rautalankamalli: jos hirvieläinten määrää kasvatetaan, kasvaa myös petojen määrä, joten niitäkin on pakko alkaa metsästää (niillä kun ei ole luontaisia vihollisia).
Luonnonsuojelijoille pitää asia esittää ehkä heidän kielellään. Voi vedota vaikka siihen, että kasvinsyöjiä on liian paljon verrattuna lihansyöjiin, eli ravintoketju on epätasapainossa verrattuna luontaiseen tilanteeseen. Sitä paitsi hirvien eli ravinnon säästäminen suurpedoille ei paljon auta, kun suurpetojen kanta määräytyy vähintään puoliksi metsästyksen kautta. Sorkkaeläimet vähentävät lisäksi suurin joukoin esiintyessään luonnon monimuotoisuutta, kun ne syövät pois mielikasvinsa.
Timppa kirjoitti, että alkuvaiheessa hirvistä on hyötyä kuusentaimikossa, kun ne syövät vatukkoa. Voivat varmasti syödä myös mielipuulajejaan lehtipuita sieltä väleistä kesäisin. Talvilaitumeksi kuusi-lehtipuusekoitus ei kuitenkaan taida hirvelle kelvata.
Metsämakasiinissa (8/2016 s. 12-13) on taulukko hirvituhokorvausten kehittymisestä vuodesta 2005. Aleneva suuntaus on selkeä. Juho Matala Lukesta kommentoi s. 13 hirvitiheyskeskusteluun: ”Hirvitiheys koko maapinta-alaa kohden ei ole oikea tunnusluku hirvien vaikutusten arviointiin. Sen käyttö aliarvioi etelän peltovaltaisilla ja pohjoisen vähätuottoisilla suovaltaisilla alueilla hirven vaikutusta metsiin.”
Katotaan me vaan 50 vuoden päähän, eli siihen kun meidän tekemistä metsänviljelyistä pitäisi saada tili. En muistaakseni ole kehottanut männyn tehokasvatukseen lannoittamalla tai tuomaan sitä reheville paikoille. Ongelmana – jota AR hyvä et suostu myöntämään – on se, että nyt emme voi vaihtaa puulajia juurikääpäkohteessa koivuksi, ja toisaalta emme voi viljellä mäntyä hirvituhojen pelossa. Mitä muuta meillä on laittaa kuivalle kankaalle ja sitä karummille kasvupaikoille?
Tarkennus: se 50 milj./v oli pelkästään menetetyt uudistamiskustannukset vuodessa, Juho Matalan ym. esitelmästä (ladattavissa SMS metsänhoitoklubin nettisivulta). Se luku ei sisältänyt kasvu- ja laatutappioita – kuten useimmat ovat oikein lukeneetkin.
Miksi auto esilämmitetään pakkasella? Ei siksi, ettei se muuten käynnistyisi, vaan: 1. mukavampi lähteä liikenteeseen, kun sisätila on lämmin, ja 2. käynnistys kuluttaa auton moottoria vähemmän. Kumma kyllä, Kanadassa eivät harrastaneet esilämmitystä, ehkä jo nykyisin sielläkin? Aamuisin kaupungissa leijui rikinkatku, peräisin kylmistä moottoreista…
Epäilen että Mr. President Trump joutuu vielä monestikin ottamaan ’lusikan kauniiseen käteen’. Vapaakaupan estäminen tulleilla kuuluu kategoriaan ’kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä huono ajatus’.
Osa hirvituhoista on ”vältetty” sillä, että reheville maille on istutettu koivun/lehtikuusen sijaan kuusta, eli kasvatettavien puulajien valikoima on yksipuolistunut. Koivun jalostushyötyäkään ei saada käyttöön. Koivun kylvöä voitaisiin kokeilla: selviäisikö tiheä taimikko paremmin hirvituhoille alttiin vaiheen yli (1-3 m pituus)? Noista kuvista nähdään kylläkin selkeästi, että silloin kun taimikko miellyttää hirviä, kylvö tai luontainen siemennys ei pelasta tilannetta ainakaan männyllä. En pidä hirvikarkotteita oikein kelvollisena ratkaisuna niiden korkean kustannuksen takia; levitys pitäisi toistaa muutamana vuonna. Aitaaminen olisi ok jos paikallinen rhy hoitaisi asian. Hirvien metsästys talvilaidunalueelta pois (silloin kun lunta ei vielä ole liikaa) voisi tuoda osittaisratkaisun, mutta kantavia naaraita ei kai oikein kehtaa ampua, joten metsästys pitäisi kohdistaa edellisen kesän vasoihin ja nuoriin uroksiin.
Juuri tuota Planterin mainitsemaa lisääntyvää laidunnuspainetta kuvasi Juho Matalan ym. esitelmä mainitsemassani metsäseminaarissa. En tiedä yksityiskohtia laskelmista, kun en ollut tilaisuudessa läsnä. Joillakin alueilla tuhot ovat hirvikannan laskun myötä vähentyneet. Sopiva taso on poliittinen päätös. Veikkaan että suurin osa metsänomistajista ei tiedä tilannetta, ja on siksi tyytyväinen hirvikannan kokoon kun sitä mielipidekyselijä kysyy. Painetta poliitikkoja kohtaan pitäisi lisätä, eli jos tunnette kansanedustajia tai ministereitä, pitäkää asiaa esillä. Biotalouden pohja murenee, jos ei toimita NYT!
AR:n logiikkaa, että hirvituho perustamassani taimikossa ei ole rahallinen menetys, koska en voi varmasti tietää, käykö tuottamani puu tulevaisuudessa kaupaksi, en ihan ymmärrä. Kyllä se uudistuskulu ja taimikon laadun alennus meni lompakosta ihan juuri nyt tänä päivänä, ja joillakin vielä toiseenkin kertaan, vaikka ”puun ylituotanto”.
Jos metsänviljelyalan kaksinkertaistamisen sijaan puolitettaisiin hirvikanta, niin laidunnuspaine puolittuisi. Kaikki tyytyväisiä?
