Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Siekii Miisu voisit kertoa nimimerkkisi tiedoissa itsestäsi vähän enemmän. Mielenkiintoisempaahan se olisi selata käyttäjiä jos he kertoisivat vähän taustoja. Niin ja AC:n ainut ongelma taitaa olla että hän on liian älykäs sopeutuakseen meidän tavallisten pulliaisten seuraan.
🙂
Jos lehdet ja neulaset ehtivät varista pois, rangat karsitaan edes osittain, ja jos energiapuu on järeää kuten päätehakkuussa latvusmassa ja kannot, ei ravinnehävikki liene kohtuuton. Saman verran kasvupaikalta lähtee huuhtoutumalla avohakkuun vuoksi. Tanelin ajatus että risut keräämällä vähennetään hieman huuhtoutuvaa ravinnemäärää, eli vesistöihin päätyvää ravinnekuormaa, pitänee paikkansa. Taimikko ei alussa tarvitsekaan paljoa ravinteita. Sen sijaan jos kovassa kasvussa olevassa kasvatusmetsässä tehdään kokopuukorjuu, ravinnevaikutus voi olla välitön. Periaatteessa mitä järeämpää korjattava energiapuu on, sitä pienempi kuoren osuus ja suhteellisesti vähemmän hävikkiä.
Energiapuun korjuun vastapainoksi tulisi lahopuun tuotantoa muualla kyllä lisätä. Esimerkiksi lahopuukeskittymien muodostamista erityiskohteisiin – metsätuholain estämättä.
Täytynee lukea se alkuperäinen juttu, jos ei ole maksullinen. Kiitos metsäuutisille että laittoivat sarjan nimen. Kirjoittajan nimi helpottaisi myös löytämistä.
Lisää aiheesta ja muutakin mielenkiintoista asiaa on tämän sivun:
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/121220_metsalaki.htmloikeasta laidasta avautuvassa linkissä:
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/6D4g6z0JC/121220_mlaki_vaik_arviointi_UUSI.pdfHuomionarvoista on esimerkiksi se että avohakkuu itsessään lisää ravinteiden hävikkiä kasvupaikalta aika lailla, eri-ikäishakkuu vähemmän. Toisaalta jos eri-ikäishakkuu johtaa kuusen osuuden kasvuun metsässä, se hidastaa happamalla karikkeellaan ravinnekiertoa. Siksi erkkimetsässäkin tulisi olla mäntyä ja lehtipuusekoitusta. Se parantaa lisäksi uudistumista: lisää valoa ja vähemmän hapanta kariketta.
Ei se periaatteessa haittaa, mutta jos jaksaa niin myöhemmin voisi harvennella ne välialueetkin. Tämä kuulostaa sellaiselta alueelta jossa voisi olla aineksia eri-ikäiskasvatukseen, ellei kuusessa ole tyvilahoa. Eli voisi kokeilla reipasta suurimpiin kuusiin kohdistuvaa yläharvennusta tai sitten normaali alaharvennus.
Nuo pohjapinta-alat ja uudistamisikärajat pitäisi löytyä osoitteesta http://www.MMM.fi Metsät ja sieltä kannattaa selata sekä työryhmän ehdotus 17.8. että arviointiryhmän lausunto.
Pitää paikkansa tuo että metsäsuunnitelma ei kerro kaikkea. Metsäsuunnitelma verkossa helpottaa elämää, varsinkin jos sen hakkuut ja kasvut ovat ajan tasalla kuten metsaan.fi palvelussa olisi tarkoitus olla.
Tuo esimerkki kuvioiden niputtamisesta on mielenkiintoinen. Mutta Optimitulos riippuu ymmärtääkseni puumarkkinoista, eli nopeasti muuttuvista tilanteista paikkakuntakohtaisesti. Valmisteltavan metsälain yksi etu on se että kuviokokoa päästään kasvattamaan kun pienet välialueet voidaan hakata samaan aikaan kuin uudistuskypsät.
Pienehköissä metsälöissä pärjää mielestäni ihan paperisella suunnitelmalla. Siinähän on hakkuut ja hoitotyöt ajoitettu seuraavalle kaudelle ja ennustettu metsälön puuston kehitys.
Voisitko yksilöidä mihin tarkalleen tarvitset tarkempaa laskentaa kuin mitä taulukkolaskennalla saa aikaiseksi? Metsään.fi palveluun olisi melko helppo lisätä toimintoja hakkuiden ja talouden suunnitteluun.
Motti-ohjelmistolla toki saa selville yksittäisen metsikön tuottoprosentin, mutta näppituntuman saa toki tarkastelemalla puuston pituus- ja paksuuskasvuakin.Hakkuupäätöksiin vaikuttaa kuitenkin kasvun ja harvennustarpeiden lisäksi moni metsälön ulkopuolinen seikka: puun hinta eli markkinatilanne, oma rahantarve, vaihtoehtoisten sijoitusten korko. Niin että lopulta vain pieni osa päätöksenteosta hoituu noilla metsälaskelmilla, vai mitä?
Minun lukemani poikkeavat vain koska pyöristin alaspäin realistisempaan suuntaan. Jyväskylän kuusikkoa pidän talousmetsiin verrattuna poikkeuksena, mutta kuitenkin se ja muut vastaavat esimerkit antavat toivoa, että tulevaisuuden metsissä kuusella, haavalla, douglaskuusella yms. ihannetapauksessa päästään 10-20 motin vuosituotokseen, eikä 5-10 motin, mitä aiempien vuosikymmenten aikaansaamat (nyt hakattavat) tuotokset ovat. Tämä sillä varauksella että ilmastonmuutos ja tuhot eivät sotke kasvuoloja.
Jyväskylän kuusikko josta Metsälehti kirjoitti vuonna 2007 tai 2008, sijaitsee Taka-Keljossa Ronsunniementieltä lähtevän kevyen liikenteen väylän varrella. Lähituntumassa sijaitsevalla Rainerilla, Suomen tilavuudeltaan suurimpiin kuuluvalla kuusella, on oma esite Jyväskylän kaupungin sivuilla. Löytyy hakemalla Googlesta ”jättiläiskuusi Rainer”.
