Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä kirjoitus Taviokuurnalta. Luontomme kasvit ovat sopeutuneet luonnonvaraisten sorkkaeläinten eli hirven, metsäpeuran ja tunturipeuran laidunnukseen, mutta eivät nykyisiin määriin eikä siihen, että sorkalliset pyörivät kesät talvet samoilla palkisilla.
Hakkuita vahtivien luontoihmisten pitäisi (jo lopultakin!) hahmottaa se, että metsävarat on otettava täyskäyttöön, jos meinataan päästä tiukkoihin päästöjen vähennystavoitteisiin. Metsiemme hiilinielu ei säily muuten, vaan kasvu alkaa hiipua. Monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen talousmetsissä on edistynyt hieman, mutta on erittäin vaikeaa, kun metsät ovat täyskäytössä. Tueksi tarvitaan kokonaan rauhoitettuja metsäalueita (hiilivarastoja) etenkin Etelä-Suomeen, joten vapaaehtoista metsien suojelua olisi syytä edelleen tukea.
Joskus aiemmin ehdotin riistakolmioilta saatavaa jälkitietoa hirvikannan arvion pohjaksi. Menetelmänä se olisi varmaan luotettavampi kuin hirvihavaintoihin perustuva arvio. Ongelma riistakolmioissa on siinä, että niistä ei saada arvioita pienille alueille. Ratkaisumalli voisi siis olla yhdistelmä riistakolmiotiedosta, josta saadaan riistanhoitopiirin yleistaso, ja taimituhohavainnoista, joista saadaan paikallinen kantatieto. Kaatomääriä olisi sitten lisättävä niin kauan että maaomistajien raportoimat tuhot lopulta loppuvat kokonaan. Rh-piirin tiedosta nähdään onko suunta oikea.
En oikein ole ymmärtänyt, mistä metsävarakiistassa oikein kiistellään. Monille ellei jopa useimmille metsänomistajille riittää, jos metsään.fi tuottaisi kohtalaisen luotettavan kuvioittaisen metsävaratiedon. Varsinaisia metsäsuunnitelmia tarvitsevat vain isoimmat tilat.
Ilmaisen tiedon vastapainoksi tieto olisi kai oltava mahdollisimman laajasti käytössä. Palvelujen markkinointi olisi kaikkien osalta helpompaa, jos tietoa voisi palveluun rekisteröityneet selailla ja tehdä siitä hakuja, esimerkiksi etsiä metsänomistajakohtaisesti uudistuskypsiä metsiä tai taimikonhoitotarpeita. Maanomistaja voisi itse määritellä, haluaako palvelu- tai puukauppatarjouksia vastaanottaa tämän palvelun kautta.
On kohtalaisen harvoja tilanteita, joissa metsävaratiedon julkisuudesta voi olla todellista haittaa. Minulle ei tule mieleen kuin yksi: puustoiset metsät halutaan siirtää käypää arvoa halvemmalla perintönä tai lahjana – eli käyttää verottajan alueittaisia taulukkoarvoja. Nykyisin tällainen ’verosuunnittelu’ on ihan laillista, ellei ajan tasalla olevaa metsäsuunnitelmaa ole.
Hyvä aloitus Planter! Maapinta-alasta pitäisi tosiaan vähentää pellot, rakennetut alueet ja vesistöt, kun hirvitiheyttä tarkastellaan. Noista luvuista puuttuu etelässä vielä metsäkauriit ja valkohäntäpeurat. (Länsiväylä-lehdessä oli juuri kuva: Espoon Matinkylässä metsäkauris ja vasa vierailevat pihassa keskellä päivää.)
Tuohon karttaan voisi lisätä havainnot taimikkotuhoista?
Hirvikolareiden sijainnit onkin jo joiltakin alueilta kartoitettu. Jos alla oleva linkki ei toimi, kartta löytyy myös hakemalla http://www.motouutiset.fi hakusanalla peurakolarit.
http://www.motouutiset.fi/+uhwcw?fb_action_ids=201928850214780&fb_action_types=og.comments
Smolander kiinnittää huomiota tärkeään asiaan; tutkimukseen uhratut panokset menevät hukkaan ellei tuloksia hyödynnetä. Ruben Stillerin Pressiklubi-ohjelmassa puhuttiin juuri eilen siitä, että ihmiset tekevät päätöksiä enimmäkseen tunteella eikä faktapohjalla. Esimerkiksi puolison valinta, asunnon osto, auton osto, ehdokkaan valinta vaaleissa… lista on loputon. ”Faktojen jälkeisessä ajassa” asia on totta jos se tuntuu todelta.
Tutkimustiedon käytössä on yksi este: tiedon käyttäjän on oltava aika asiantunteva, että osaa erottaa pätevän tiedon pseudotieteestä. Uusi tutkimustulos ei ole myöskään itsessään mikään lopullinen totuus, vaan se pitää osata suhteuttaa siihen mitä aiheesta tiedetään ennestään. Tarvitaan siis pätevien tiedetoimittajien ammattikunta eri tieteenaloja seuraamaan. Tutkimuslaitosten viestintä on myös avainasemassa, kun käyttäjillä ei ole yleensä aikaa perehtyä alkuperäisjulkaisuihin.
Tutkimusviestinnässä olisi muuten suositeltavaa, jos tiedeuutisesta pääsee linkin kautta alkuperäisjulkaisuun. Ellei linkkiä ole, niin olisi ainakin mainittava julkaisun nimi, tekijät ja julkaisufoorumi. Vinkki: alkuperäiset löytää helpoiten Google Scholar -palvelusta.
