Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni suorittavan esitys on oikean suuntainen. Tämä siksi että ratkaisu on etsittävä metsästäjien kanssa yhteistyössä, heillä kun on suurin painoarvo alan päätöksenteossa tällä hetkellä. Nykytila ei muutu, ellei luvista paikallisesti päättävät tahot herää. Vähän niin kuin koulukiusaaminen ei lopu, ellei kiusaajalle tule seurauksia ja kiusattu (metsänomistaja) kärsii seuraukset nahoissaan alkamatta puolustautua.
Oma Riista -palvelun kautta saataisiin vuoropuhelu paikallistasolla käyntiin. Kaikki yhdessä todetut tuhokohteet kirjattaisiin kartoille. Hirvet eivät ole jahdin aikaan talvilaitumilla, mutta aivan varmasti paikallisesti tiedetään mistä ne sinne vaeltavat. Jos ei tiedetä, sitten vaan kunnon kannan pudotus kaikkialla ympäristössä riittävän laajasti. Talvilaidun on verrattavissa sienitautipesäkkeeseen.
Juu, kyllä muutamat muut ongelmat jäävät tässäkin ratkaisematta eli kannan yleistaso jää liian korkeaksi, mutta tämä menettely olisi hyvä alku ja voisi muuttaa metsästäjäkunnan ajattelutapaa vastuuta ottavaan ja ratkaisuhakuiseen suuntaan.
Tuula Piri varmaan tietää aivan hyvin että kesähakkuista ei luovuta, mutta halusi kuitenkin muistuttaa että talvihakkuu on ainut satavarma keino välttyä tyvitervakselta. Kehitystyö Lukessa jatkuu eli tyvitervasta voidaan ehkä piankin torjua niin että tautipesäke eristetään käsittelemällä (korjaus:) tautipesäkkeen ympärillä kasvavien terveiden kaadettujen puiden kannot torjunta-aineella ja lisäksi heikennetään viruksella jo sairastuneita kantoja niin ettei sieni kykene leviämään juuriyhteyksistä. Sairaiden puiden joukko on vain jäävuoren huippu eli tauti voi piileskellä erveen näköisten mäntyjen kannoissa. Tuula myös mainitsi että juurikääpä ei pysty kovin hyvin iskeytymään korjuuvauriokohdista.
Täällä esille tuoduista syistä hirvivahinkoilmoitusten määrä ei ehkä ole paras mittari hirvituhoille. Komppaan Tanelia: hirvikantaa alennetaan reippaasti (tarkkaa kanta-arviota ei tarvita), ja katsotaan seuraavan VMI:n tuloksista auttoiko toimenpide.
Alempi kanta tuottaa sitten entistä vähemmän vasoja, eli jatkossa kannanhoidosta selvitään vähemmällä ihmistyön panostuksella. Hirvijahdista tulee arvostettu erästelyn muoto eikä pakkopulla ja tulee metsästäjillekin halvemmaksi. Puhumattakaan yhteiskunnasta eli meistä veronmaksajista!
Glalle kiitos että muistutit monimuotoisuusvaikutuksista. Sen lisäksi että koivua ei voida istuttaa, luontaisesti syntynyttä koivua ei voida edes jättää taimikoihin vaikka sitä olisi ilmaiseksi sekapuuksi tarjolla.
Missä päin kuusessa ollaan hakkasit? Tyvitervashan on levinnyt meille kaakosta ja sen levinneisyys on koko ajan laajentunut kuten kuusenjuurikäävänkin. Kaksikymmentä vuotta sitten harvennettu männikkö on voinut silloin vielä olla terve, mutta nyt tilanne voi olla jo toinen.
Jostakin sieni-itiön on päästävä pellolle istutettuun puun runkoon sisälle eli jokin vioitus olisi kai taustalla oltava. Ravinnevinouma voisi toki altistaa taudille.
Puolet nykyisestä kannasta riittäisi (eikä varmasti ole sisäsiittoinen). Talvilaidunalueelle voisi välittömästi seuraavana syksynä kohdistaa ankaramman apuharvennnuksen. Konsteja tietysti on, mutta mikään niistä ei ole yhtä tehokas kuin kannan selvä alentaminen. Ei tässä olla ehdotettu sukupuuttoa; pitää susille ja karhuillekin jotain jättää!
Muistettakoon kuitenkin Värriö, jossa metsäkanalinnut eivät ole ahdingossa vaan voivat paksusti! Alueelta puuttuu sekä metsänhoito että metsästys. Kaikenlaisia petoja on runsaasti.
Lueskelin juuri kirjoitusta ”Haapakosken metsästäjät 1944 – 2014” (Pohjanmaalta). ”Pöytäkirjoista voi päätellä pienriistakantojen olleen todella runsaat nykytilanteeseen nähden.” Siinä mainitaan myös, että variksen pesimäaikainen rauhoitus haittasi peltolintujen ja riekon pesintää.
Metsäkanojen ahdinko on kokonaisuus, jossa on monta vaikuttavaa tekijää. Kaikkien tekijöiden suhteellista merkitystä taitaa olla melkein mahdotonta laskea.
