Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Valtakirjakaupoissa mhy pystyy aiemman katkontatiedon perusteella tunnistamaan parhaan ostajan tukkileimikolle, vaikka tarjouksen tekijä olisi koettanut koristella sitä.
Korjuun valvonta etänä onnistuisi tietenkin teknisesti, mutta yhtiöt eivät suostuisi siihen kuitenkaan. Parempi olisi vaan kehittää puukauppaa katkonnasta vapaaseen suuntaan eli runkohinnoittelu pitää saada laajemmin käyttöön.
Kiitos tarkennuksesta Taneli. Lopputulos riippuu tosiaan siitä, mistä vuosikymmenestä lähdetään laskemaan. Kauriiden lisääntyminen on hirveen verrattuna uusi ilmiö. Oleellista asiassa on se, että hirvieläimiä on kaikkialla koko lailla riittävästi puutiaisten ja hirvikärpästen ravintoloiksi.
Lupakäytäntö määrää myös kannan verotuksen ylimmän mahdollisen tason, joka on mielestäni nyt liian matala (siis pitäisi sallia suurempi verotuksen taso). Lakikin sanoo että pitää metsästää kestävästi, siis siten että kanta pysyy tuottavana (lue = korkealla).
Helsingin Sanomat mielipide-osasto tänään:
”Enontekiön ja Norjan Koutakeinon jäkäläkankaiden välillä onkin huomattava ero, mutta porotiheyksissä (2,5–3,5 poroa neliökilometrillä rajan molemmilla puolilla) eroa ei ole. Tätä tasoa ovat myös Kanadan mannertundran peurakannat ja luonnonvaraisten hirvieläinten tiheydet siellä, missä susia on runsaasti.
Jäkälikössä näkyvä ero ei johdu erisuurista poromääristä vaan Suomen jäkälikköjen ympärivuotisesta laidunnuksesta ja jäkälien herkkyydestä kesäaikaiselle tallomiselle.”
Yhteenvetona: poroja on 2,5–3,5 yksilöä neliökilometrillä eli 100 hehtaarilla, toisin sanoen kymmenkertaisesti hirviin verrattuna. Hirvieläinkannan luontainen tason arvio tuossa tuntuu korkealta, 25-35 eläintä per 1000 ha (kello 13 korjattu sekaisin menneet hehtaarit ja neliö-km). Ei löydy Suomesta susialueilta noin paljon hirviä, metsästäjät voinevat vahvistaa tämän.
Hirvieläinkanta on 1960-luvulta näihin päiviin ainakin viisinkertaistunut, eli reilusta 50 tuhannesta ainakin 250 tuhanteen, kun lasketaan mukaan kauriit.
Kannatan pyyntiluvista luopumista valkohäntäkauriin osalta; sehän on haitallinen vieraslaji.
Hirvien sopivan kannan suunnitteluun puolestaan toivoisin lisää ulkoisvaikutusten huomioimista, eli kestävän metsästyksen ja riistanhoidon määritelmää pitäisi laajentaa. Ulkoisvaikutuksia ovat liikennevahingot, metsävahingot, riista-aitojen kulut sekä puutiaisten ja hirvikärpästen määrän nousu eli merkittävä haitta metsän virkistyskäytölle. Hirvien kokonaisroolia puutiaistaudeissa selvitetään.
”Metsänomistajille riittäisi samat hankintalisät, joilla metsäosastot ja koneyrittäjät pyörittävät puuhuoltoa.”
Varmaan kelpaisi, mutta kun metsänomistajan tekemänä operaatio ei suju logistisesti yhtä hyvin, niin hänelle ei voida maksaa niin paljon kuin ammattitaitoisille urakoitsijoille. Katkontakin karkaa ostajan näpeistä hankintakaupoissa.
Lassen neuvo on järkeä: ammattimies tai metsänhoitoa harrastanut tuttava neuvoo mitä kannattaa tehdä. Pienemmistäkin aluspuista saa rahaa: niistä saa kuitupuun hinnan ja isojen puiden paksummasta osasta tukin hinnan.
Metsän iästä ja puiden paksuudesta riippuu, kannattaako se vetää aukoksi vai harventaa, eli jättää isot puut vielä kasvamaan. Siis ne kuuset, joissa on kunnon latvus; ei se puu ilman lehtivihreää kasva!
