Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Voipi olla näinkin että koska avohakkuun jälkeisessä tilanteessa kasvuolot ovat hyvät ja puiden välinen kilpailu minimoitu, ne pärjäävät vähemmillä sienirihmoilla kuin aarniometsän puut.
Vielä lisäys tuohon kilpailuun. Jossain uutisoitiin sellainen tutkimustulos, että hyvissä oloissa eliölajit kilpailevat toisensa kanssa verisesti, mutta karuissa oloissa yhteistyö on eloonjäännin tae. Äkkiseltään ajattelisi toisin päin, niin että runsaasta kakusta riittäisi kaikille, eikä tarvitsisi kilpailla. Ihmisyhteisöt ovat sitten ihan oma juttunsa.
Onko se tukin ja kuidun erikoinen hinnoittelukin Jovain’in mielestä piilotukea? Siis se että tukista maksetaan ikään kuin liikaa ja kuidusta liian vähän suhteessa lopputuotteiden hintoihin?
Puukauppa perustuu luottamukseen. Nykyisinkin puun myyjä luottaa siihen että ostaja mittauttaa puut oikein urakoitsijalla. Heitot katkonnassa menevät nyt myyjän vahingoksi ja vain suuret heitot tulevat reklamoiduiksi – jos tulevat. Asiasta on tehty selvityksiä ja ero optimikatkonnan ja tehdyn välillä voi olla huomattava.
Puun takaa tekee oikean huomion, eli että katkonta kiinnostaa puun myyjää minunkin mallissani, muun muassa siitä syystä että laatutyvistä pitäisi tässäkin tapauksessa saada oikea hinta. Toisaalta raakkitukista ei mielestäni ostajan pitäisi tarvita maksaa tukin hintaa. Painotan, että tilityksessä pitäisi päästä kohti puuston todellista jalostusarvoa. Tämä innostaisi puun laatukasvatukseen.
Se on markkinataloudessa sopimuskysymys, saako myyjä nähdä runkohintakaupassa katkontalistan vai ei. Olenkin jo lisännyt malliini täsmennyksen, että puun myyjän pitäisi saada rungosta aina sen jalostusarvoa vastaava hinta. Elikkä jos runko on laadukkaampi kuin normi tukkirunko, laskentaohjelma huomioisi sen automaattisesti tilityksessä. Lisätietoja blogissani.
Kahta asiaa pitäisi kohentaa:
1. Puukaupan kilpailutus- ja tilitysmallia. Kilpailutus onnistuu mhy:n avulla, ellei hallitse alueensa puumarkkinaa, mutta tilitysmallin muuttaminen ei onnistu ellei puunostajat lähde yhteistyöhon.
2. Puusta pitäisi valmistaa muutakin kuin lautaa ja sellua eli kehittää arvokkaampia tuotteita. Biotalous tuo tähän ratkaisuja.Pitäisi lukea ao teokset että tuohon puiden verkostoitumiseen osaisi vastata. Epäilen että tulokset ovat alustavia. Se voi pitää paikkansa, että vanhassa metsässä verkostot ehtivät kehittyä paremmiksi, mutta puiden kykyyn tämä ei liittyne. Lannoitus ja avohakkuu muuttavat voimakkaasti maaperää, joten ne voivat väliaikaisesti häiritä siinä toimivia pieneliöitä kuten mykoritsoja (kirjoitan itsepäisesti mykoritsa ja kanttarelli, vaikka ne eivät ole ns. oikeita muotoja).
Ymmärrän kyllä pointtisi jees h-v, mutta pystykauppa on ihan omanlaisensa kauppatapahtuma. Kaikki metsänomistajat eivät ymmärrrä leimikkotekijöiden merkitystä korjuukustannuksille. Korjuukuluselvityksestä ei tarvitsisi käydä ilmi yksikkökustannusta eli sitä millä hinnalla kukin urakoitsija teki työn, ainoastaan hakkuun ja lähikuljetuksen yhteenlaskettu kokonaishinta ko. leimikolla. Tietenkin toiminta olisi vapaaehtoista, mutta lisäisi puun myyjien kustannustietoisuutta ja puukaupan avoimuutta.
Jos joku jaksaisi kommentoida sinne Hesarin nettisivuille, siellä paranisi keskustelun taso…
Ehkä Hesarissa halutaan suosia toisinajattelijoita? Ihan kunnioitettava pyrkimys sekin, mutta tasapuolisuuden nimessä pitäisi joskus tuoda esiin metsätalouden valtavirtaakin.
Hiiliproblematiikkaan sen verran, että Euroopan tasolla taakanjaossa ilmeisesti huomioidaan maiden kyky selviytyä päästöjen vähentämisestä. Toivon mukaan paras mahdollinen tekniikka leviää koko EU-alueelle. Monesti on jopa niin että köyhemmillä alueilla panostus päästöjen vähennyksiin on tehokkainta, koska siellä on alempi lähtötaso.
Vanha metsä on hyvä hiilivarasto ja nuori metsä on hyvä hiilen sitoja. Kuten tässä edellä on oikein elegantisti tuotu esille, ei metsiä kannata museoida enempää kuin on tarpeen monimuotoisuuden säilyttämisesksi. Niitä kannattaa kasvattaa kustannustehokkaasti ja käyttää arvokkaisiin tuotteisiin.
Länsiväylä-lehdessä eräs puuseppä valittelee, että metsiä kasvatetaan selluteollisuuden tarpeisiin. Tämähän ei pidä paikkaansa, mutta se pitänee, että erikoispuulajeja on vaikea löytää kun niitä kasvatetaan vähänlaisesti.
Jospa hakkaisit tien reunametsää pois sen verran että pääsee isolla koneella operoimaan tien varret. Minkäänlaista kasviainesta ei kannata jättää tielle, vaan sekä tieura että ojat olisi hyvä pitää puhtaana. Niiton jälkeen ne kasvit on helppo siivota pois.
Riittäisikö siis parannukseksi nykytilaan, jos puukauppasopimukseen tulisi lisäpykälä, että puuta ostavan tahon pitää esittää puunkorjuulaskusta urakoitsijan antama kuitti? Puun hintahan tämä menettely ei paranna yhtään mutta onhan ainakin parempi mieli. Mhy:ltä tämän kuitin saa tietääkseni jo nyt.
Hyviä kysymyksiä Puun takaiselta. Hesarista en osaa sanoa muuta kuin että lehti ei ole taustaltaan punavihreä mutta toki muutama toimittaja voi olla. Lehti kirjoittaa vähän luontoaiheista yleensäkin, ehkä osin siksi että sillä alalla on Suomessa laaja ja asiantunteva aikakauslehdistö.
Komission nuiva suhtautuminen puustoon hiilen sitojana voi liittyä tilastoinnin haasteellisuuteen. Viljelypinta-alojen ja tapojen seuranta on paljon helpompaa ja tarkempaa kuin puustobiomassan vaihtelujen seuranta. Molempia tilastoidaan toki jo nyt EU:n tasolla, mutta kaikissa maissa ei ole yhtä hyvä metsäninventointi.
Jatkoa…
SUOMESSA luonnonmukaiset metsänhoitotavat olivat kiellettyjä yli 60 vuotta, vuoteen 2014 asti. Maamme on pirstottu kauttaaltaan avohakkuilla ja ojituksilla, jotka pilaavat luontoa, maisemia ja vesistöjä ja aiheuttavat tulvia. Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde kertoo pitkästä taistelusta ”metsämustelmissaan” Suomalainen metsäsota – Miten jatkuva kasvatus voitti avohakkuun (Into).
Lähde on tutkinut, että metsä tuottaa parhaiten poimimalla aika ajoin suurimpia puita. Silloin saadaan enemmän tukkipuuta, ja se ei ole homeille altista heikkoa höttöä vaan tiheäsyistä ja kestävää. Tasarakenteisten talousmetsien istutuspuihin iskee homesairauksia, jotka kulkeutuvat sahatavaran mukana rakennuksiin.
SUOMEN metsistä enää muutama prosentti on luonnontilaisia, ja niiden eliölajeista jo yli 800 on uhanalaisia. Mihin enää tarvitaan aukeiksi raastettuja, monotonisia puupeltoja? Useissa maissa avohakkuut on jo kielletty ja puupeltoja palautetaan oikeiksi, monimuotoisiksi metsiksi.
Ilmaston lämpenemistä hidastetaan tehokkaimmin monimuotoisilla metsillä, joissa puut saavat elää vanhoiksi. Niissä on rikas lajisto, ja ihmisellekin ne ovat terveyden ja hyvinvoinnin lähteitä.
PS Ihan railakkaita kommentteja sinne Hesarin sivulle on jo tullut. Täälläkin voi keskustella, mutta nämä aiheet ovat jo aika ”tyhjiin kaluttu luu”, eli ns. ”taputeltu”. Ainut minulle entuudestaan täysin tuntematon väite on tuo että tehotuotettu puutavara sisältää homeitiöitä (!). Olisi mielenkiintoista kuulla, missä noista kirjoista (joista en ole lukenut yhtäkään) tuo väite esiintyy.