Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ai haulikolla kauriita, ei kai hirviä kuitenkaan?
Hesarissa oli äskettäin asiaa hirvikärpäsistä. Jutussa sanottiin että poro ei sovi sille ja että Ruotsissa sen elinalue liittyy metsäkauriisiin. Miksi ei hirveen, eikös niitä ole Ruotsissa enemmän kuin meillä?
Jos poro ei sovellu hirvikärpäsille, sama toivottavasti pätee puutiaisiin, niin että ne eivät vakiinnu Lappiin. Sopiva suurikokoinen lisääntymisalusta puuttuu (ennen kuin ilmasto muuttuu hirville soveliaaksi, tarjolla ovat vain jänikset).
Jotenkin samat tunnelmat lukiessa kuin Timpalla. Avohakkuun jälkeen tehty maanmuokkaus ja avoalalla lisääntyvä paahde kyllä rokottavat mustikkaa, mutta toisaalta harvennushakkuut hyödyttävät sitä, niin että plussan puolelle taitaa vaikutus jäädä.
Vesistöjen kunto on pitkässä linjassa meillä koko ajan parantunut. Paikallisesti voi turvepellon raivaus tai turvetuotanto heikentää tilannetta. Nykyisin enää harvoin metsätalous tai maatalous sinänsä. Suurin ojitusbuumi on ohi, ja kunnostusojitus maltillista ja vesiensuojelusta huolehditaan hankkeissa nyt paremmin.
”Hakkuuoikeuden omistajalla ei silloin ole käytännössä mitään vastuuta yksikköhinnan muodostumisesta.” Sen jälkeen kun pystykaupassa on ensin sovittu kantohinnat, se puoli kaupasta on lyöty kiinni. Tämän jälkeen korjuu kannattaa tehdä mahdollisimman halvalla, niin että eikös vastuuta ole hakkuuttajallakin?
Toistelen tässä itseäni (no niin muutkin) mutta senkin uhalla: koko pystykauppakuviossa mielestäni suurin rakenteellinen ongelma piilee katkonnassa, tarkemmin sanoen sen valvonnan tarpeessa.
”Kuusessa ollaan” – hyvin kirjoitettu, näin minäkin ajattelen. Jos jokin asia on meillä toisin, se ei tarkoita että asia olisi pielessä!
Pidän mhy:tä esillä siksi, että se on ainut puunhankintaorganisaatio jolla on yritysten ohella riittävän leveät hartiat yritysten puuhuollon osapuoleksi.
Mhy:n hankintapalvelu ja toimituskauppa on hieman eri asia kuin yksittäisen metsänomistajan oma hankintakauppa. Mhy tekee puun käyttäjien kanssa sopimuksia toimituksista. (En ole enää valtuustossa joten en tiedä miten homma nykyisen mhy-lain voimassa ollessa toimii, siksi kyselen.) Arvelisin että jos mhy-puoli toimii läpinäkyvästi metsänomistajaan päin, eli raportoi katkonnat ja kustannukset, se olisi ”korruptiovapaa” vaihtoehto.
Korruption määritelmään kai kuuluu, että jollekin annetaan ylimääräistä piilotettua hyötyä, jotta hän toimisi korruption harrastajan toivomalla tavalla. Puuhuoltoon ei tällaista kai kuulu (?), ja siksi kilpailuvirasto ei ole tarttunut asiaan. Metsäfirmoilla on markkinataloudessa vapaus järjestää puunhankinta ja muut yrityksen toiminnot haluamallaan lain mukaisella tavalla (vrt. puun ostokartelli).
Eikös mhy toimituskauppaa tehdessään toimi koko lailla samalla tavoin kuin metsäyhtiön hankintaorganisaatio? Siitä tuo nimitys ”rinnakkaisorganisaatio”. Metsänomistaja saanee mhy-organisaation kautta tehdyissä puukaupoissa selvityksen puunkorjuun kuluista, ja vähentää ne verotuksessaan, vai miten mhy:n hankintapalvelu nykyisin toimii?
Arvelisin että puun käyttäjien omia puunhankintaorganisaatioita tarvitaan välttämättä (ne eivät siis ole korvattavissa ostopalveluilla) logistiikan toimivuuden takaamiseen: oikea puu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Korjuun ja kuljetuksen hoitavat sopimusurakoijat jotka eivät ole osa tätä organisaatiota. Sen verran tämä keskustelu on selventänyt. Samoin on tullut lisätietoa korjuun hinnoista. Mhy-konserni on vielä saanut toimia yhtiöiden rinnakkaisorganisaationa. Hyvä että on tämä vaihtoehto.
Puun myyjän kannalta suurin ongelma ei ole mielestäni organisaation toiminnassa vaan voitonjakoperiaatteissa. Kantohinnat joustavat jonkin verran markkinatilanteen mukaan mutta ne vaihtelevat vähemmän kuin yritysten voitot. Voitosta pääsee nykyisin kunnolla osalliseksi vain omistamalla osakkeita tai osuuksia. Metsäekonomistit korjatkoot jos olen väärässä.
Hakkuiden ja virkistysarvojen sovittelua hakkuissa voidaan tehdä ns. luonnonarvokaupan avulla. Siinä vaikkapa mökkiläinen ja metsänomistaja tekevät sopimuksen tietyn metsäalueen hoidosta. Kaavoitus on tähän kankea väline.
Jos olen oikein ymmärtänyt, metsävaratietojen julkisuusasiassa hiertää metsänomistajapuolella varmaan eniten kaksi asiaa: metsävarojen kokonaismäärän joutuminen esim. verottajan käsiin (merkitystä mm. sukupolvenvaihdostilanteissa) ja luontokohteiden joutuminen ympäristöjärjestöjen käsiin (pelkona lisärauhoitukset ja hakkuurajoitukset).
