Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kannattava toiminta vaatisi kyllä kitkentäkoneelta hyvän tuottavuuden eli sen olisi selvittävä useimmissa maastoissa. Kannattavuutta parantaa kyllä metsänomistajan kannalta se, jos erillistä taimikonhoitoa ei kitkennän jälkeen enää tarvita. Kitkettyjä taimia ei kai tarvitsisi myöskään käsitellä purppuranahakalla, ainoastaan katkaistuja, eli kuten aiemmin esitettiin, boorilannoitteen saisi leviteltyä kitkennän yhteydessä.
Voisiko toukista saada kuvan Lukijoiden kuviin, ja mittakaavan eli kuinka isoja ötökät ovat?
Luken tuhontunnistussivulta voi koettaa haarukoida aiheuttajaa:
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/tuhontunnistus/index.htmAi meinaat kasvualustana? Voi onnistuakin nykytekniikalla, jos annostellaan ravinteet oikein veden mukana. Tosin tainten kasvatus taitaa olla näillä hirvieläinkannoilla katoava elinkeino. Mutta rahkasammalella on ollut jo tähänkin saakka käyttöä, mm. imeytysturpeena ynnä muissa erikoiskohteissa.
MS:n malli kuulostaa muuten hyvältä, mutta istutus ilman muokkausta on työlästä.
Raivausten suhteen itsekin kallistuisin mieluummiin kahden pysähdyksen taktiikkaan: varhaishoito ja taimikonhoito ja vain tarvittaessa ennakkoraivaus. Periaatteessa reikäperkauksessa jätetyn ylimääräisen (sivuttais)tiheyden ei pitäisi vaikuttaa kovin paljon taimien pituuskasvuun vaan lähinnä paksuuskasvuun.
Kiitos e-h ja Puun takaa täsmennyksistä runkolukuihin. E-h lisäksi valisti, että istutuskoivikosta on mahdollista saada laatutyviä.Vielä kun tietäisi, miten tämä varmistetaan.
Toinen hyvä tapa koivun kasvatukseen voisi olla se esille tuotu vaihtoehto, että hieman harvempaan istutetun kuusikon sekapuuksi annetaan tulla luontaisesti siemensyntyistä koivua. Jos haluaa varmistaa, että koivu ei pääse etukasvuiseksi, tällaisessa taimikossa olisi tehtävä huolellinen varhaishoito jossa poistetaan suurin osa lehtipuusta.
Nyt oli punnittuja ja ilmeisesti kokemukseen pohjautuvia ajatuksia Petellä. Ilmeisesti tuossa mallissa on ajatuksena että tiheydet vedetään aina puoliksi 1600 > 800 > 400. Tarkistin että mitäs se Tapion metsänhoitosuositus sanookaan koivusta. Muun muassa näin:
”Korkealaatuisen koivutukin kasvattaminen onnistuu parhaiten sekapuuna kuusen kanssa. Kuusi-koivu- sekametsän koivut karsiutuvat tyviosastaan oksattomiksi, ja niiden tekninen laatu on muutoinkin parempi kuin puhtaassa koivikossa. Myös koivun terveyden ja vähävikaisuuden kannalta kasvatus sekapuuna on hyödyllistä. Etenkin ruskotäpläkärpästen ja hirvien aiheuttamat vioitukset ovat kuusi-koivusekametsissä selvästi vähäisempiä kuin puhtaissa koivikoissa.”
”Rauduskoivu uudistetaan yleensä istuttamalla. Rauduskoivun jalostus on kotimaisista puulajeista pisimmällä. Sen parhaiden jalostettujen siemenviljelysalkuperien puuntuotos on noin kolmanneksen suurempi ja tekninen laatu merkittävästi parempi kuin luontaisilla koivuilla.
Uudistusalan raivaus on syytä tehdä huolellisesti niin, ettei sinne jää koivutaimia varjostavaa alikasvospuustoa. Maa muokataan laikkumätästyksellä tai laikutuksella lehtoja lukuun ottamatta. Suositeltava istutustiheys on 1 600 tainta hehtaarille.”Toisin sanoen, jos halutaan huippulaatua, pitäisi istuttaa kuusi-koivu -sekametsikkö. Tai tehdä kuten Sahaln kartanossa, elli harventaa ja karsia koivikko jo nuorena, jolloin kuusi ilmaantuu alle ja syntyy kaksijaksoinen metsikkö. Mutta riittääkö koivun vetoapu kummassakaan kasvatusmallissa hävittämään ruskotäpläkärpäset?
Ja vielä tuhoista…
”Myyrätuhoille alttiilla alueilla uudistushakkuu ja sitä välittömästi seuraava viljely pyritään ajoittamaan myyrähuipun jälkeiseen vuoteen tai tuhot estetään riittävillä taimisuojilla. Hirvien talvilaidunalueilla koivun istutusta ei suositella suuren tuhoriskin vuoksi.”
Tapion metsänhoitosuositukset, taimikonhoito:
”Rauduskoivikko kasvatetaan taimikkovaiheessa suhteellisen tiheänä. Koivikkoa ei kuitenkaan saa päästää riukuuntumaan ennen ensiharvennusta, koska tällöin kasvu tyrehtyy ja lumi voi kaataa koivuja. Ensiharvennukseen mennessä tyvitukkiosan oksat ovat kuolleet ja osa niistä on karsiutunut pois. Sen jälkeen tavoitellaan nopeaa järeytymistä antamalla puille riittävästi kasvutilaa harvennuksilla.
Viljelykoivikot kasvavat yleensä nopeasti ja ne ovat tasapituisia. Taimikonharvennus suositellaan tehtäväksi 4–5 metrin keskipituudessa tiheyteen 1 600 tainta hehtaarilla. Koivulla pyritään säilyttämään elävän latvuksen osuus vähintään 50 prosenttina puun pituudesta.
Hieskoivun järeytyminen tukkipuuksi on selvästi rauduskoivua hitaampaa eikä järeytyminen nopeudu kasvutilan lisääntyessä rauduskoivun tapaan. Sen vuoksi hieskoivikkoa suositellaan kasvattamaan rauduskoivikkoa tiheämpänä. Nuori hieskoivikko kasvatetaan tiheydessä 2 000–2 500 tainta hehtaarilla.
Turvemailla hieskoivujen alle syntyy herkästi jo taimikkovaiheessa kuusen taimia. Kuuselle sopivilla kasvupaikoilla hieskoivikko on syytä harventaa voimakkaasti tai poistaa kokonaan sen jälkeen, kun kuusen hallatuhoriski on väistynyt.”
Väitätte, että metsänhoito jotenkin lisäisi monimuotoisuutta verrattuna luonnonmetsään. Hieman perusteluja tuohon kaipaisin. Kyllä tässä on mittakaavaero: valtaosa Suomen metsämaan metsistä (kitu- ja joutomaat pois lukien) on ns. tehometsätalouden piirissä. Siksi se, että osa metsämaasta jää käsittelyjen ulkopuolelle, lisää monimuotoisuutta. Vain siinä tapauksessa että mittakaava olisi toisin päin, eli valtaosa metsistä olisi suojeltua, voitaisiin sanoa metsätalouden avohakkuineen lisäävän monimuotoisuutta.
Parku lahopuusta jatkuu niin kauan kuin se vähenee, kuten osassa Suomea edelleen sertifiointiraporttien mukaan tapahtuu.
