Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Joo, ehkä jonkinsorttinenn verohelpotus kannustaisi panostamaan uudistushakkuisiin ja olisi vähemmän byrokraattinen ratkaisu kuin kemera. Toisaalta kaikki pääomatulot pitäisi olla samalla lailla kohdeltuja.
”Lisärahan eteen tehdään töitä”
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirolan mukaan ministeriön päätös oli hätiköity eikä kaikkia vaihtoehtoja käyty läpi.
– Hakukielto juuri työkauden alussa on huonoa biotalous- ja työllisyyspolitiikkaa. Saattaa käydä niinkin, että syksyllä rahoja jää käyttämättä, sillä kaikkia suunniteltuja hankkeita ei ole tarkoitettukaan tehtäväksi tänä vuonna.
Tiirolan mukaan metsäväki tekee jatkuvasti poliittisesti töitä sen eteen, että lisärahaa tämän vuoden Kemera-tukeen löytyisi. Kun hakukielto tuli, on Tiirolalla neuvo:
– Tarpeellisia varhaisperkauskohteita ja taimikonhoitoja kannattaa tehdä ajallaan vaikka ilman tukea. Järjestelmä on hankala ja tuet pienehköjä, joten huonoin homma on, jos näitä töitä ei tehdä.
– Nykyisessä Kemerassa on paljon ongelmakohtia, maksut viipyvät ja sisäsyntyinen byrokratia synnyttää kymmeniä sivuja paperia lähes vuoden viiveellä pienistäkin hankkeista. MTK:n metsäjohtokunta on päättänyt perustaa oman työryhmän, jonka tarkoitus on miettiä millä vuonna 2020 päättyvä Kemera-laki korvataan, kertoo työryhmän vetäjäksi valittu metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.
Minkälainen tuleva tukimuoto voisi olla? Tiirolan mukaan yksi vaihtoehto olisi perustaa järjestelmä verotuksen kautta tuleviin hyötyihin. Myös EU:n maaseutuohjelmista saattaisi löytyä perustaa uuteen järjestelmään.Hakukiellon taustalla uunituore Kemera-laki
Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus 18.4.2016 voimaan tulleen Kemera-lain muutoksen nojalla määräajaksi tai toistaiseksi määrätä Suomen metsäkeskus hylkäämään ministeriön päätöksessä mainitun päivämäärän jälkeen vireille tulevat tukihakemukset, jos tuen rahoitukseen tarvittavaa myöntämisvaltuutta ei ole enää riittävästi käytettävissä.
Minulle tuli mhy:n kautta tällainen viesti (vähän lyhensin tiedotetta).
Kemera-tuen myöntäminen keskeytetään nuoren metsän hoidon, taimikon varhaishoidon ja terveyslannoituksen osalta
Maa- ja metsätalousministeriö on 3. toukokuuta päättänyt, että kestävän metsätalouden määräaikaiseen rahoituslakiin perustuvan tuen eli Kemera-tuen myöntäminen keskeytetään osittain loppuvuoden ajaksi. Keskeytys koskee taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja terveyslannoituksen tukea.
Kyseisiä tukia koskevat hakemukset, jotka ovat tulleet tai tulevat vireille viimeistään 6.5.2016, ratkaistaan tänä vuonna siltä osin kuin myöntämisvaltuutta on käytettävissä. Sen sijaan kyseisiä tukia koskevat uudet hakemukset, jotka tulevat vireille 7.5.–31.12.2016 välisenä aikana, hylätään.Vuoden 2016 määrärahat loppuivat
Viimeistään 6. toukokuuta vireille tulleet hakemukset ratkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä sen mukaan, minkä verran kullekin toimenpiteelle on jäljellä myöntämisvaltuutta. Tuki maksetaan hankkeiden valmistuttua toteutusilmoituksen jättämisen jälkeen. Jos käytettävissä ei ole enää myöntämisvaltuutta vuonna 2016, jäljelle jääneet hakemukset siirretään käsiteltäviksi vuonna 2017. Ensi vuoden Kemera-tuesta päätetään valtion talousarvion valmistelun yhteydessä. Mikäli myöntämisvaltuutta ei ole vuonna 2017 käytettävissä, hakemukset hylätään.
Tänä vuonna valtaosa Kemera-tuen myöntämisvaltuudesta eli noin 70 prosenttia on ohjattu nuoren metsän hoitoon, taimikon varhaishoitoon ja terveyslannoitukseen. Siitä huolimatta Suomen metsäkeskukseen toimitettujen näitä työlajeja koskevien tukihakemusten määrä on ylittämässä kolmasosalla käytettävissä olevan myöntämisvaltuuden.Jotain hyvääkin: jos metsäkonetaksat nousevat, sitten se legendaarinen maataloustraktori tulee pian puunkorjuussa kilpailukykyiseksi. 🙂 🙂 Myös metsänhoidon tuottavuutta saadaan koneistamalla parannettua.
Kaikkein isoimmat asiat kannattavuuden kannalta ovat varmaan:
-millä hinnalla metsätilan on hankkinut ja
-millä hinnalla myy puut.Tulevaisuus on siis pitkälti sen varassa, millaisia menestystuotteita metsäbiotalous keksii. Lupaavia ovat esimerkiksi puuvillan ja muovin korvaaminen puupohjaisilla tuotteilla. Metsäbiotalouden ”nyhtökaura” pitäisi keksiä!
Ammatti Raivooja kirjoittaa ilmastonmuutoksesta. Talvien leudontuminen varmaan suosii puutiaisia, vaikkapa sitä kautta, että niiden aktiivinen aika eli kesäkausi pitenee.
Yhdysvalloissa Lymen borrelioosia ei kuitenkaan esiinny ”kaikkialla”, vaan nimen omaan tietyillä alueilla. Alueet näkyvät alla olevan linkin kartoista. Yhtenä mahdollisena syynä taudin lisääntymiseen siellä pidetään – yllätys yllätys – suden sukupuuttoa!
Aiemmin mainitun porolaidun ja metsänhoito -tutkimuksen lyhennelmä suomeksi s. 200:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff14/ff143195.pdf
Teollisuuden mielestä Pohjois-Suomi on merkittävä puuvaranto, eihän sinne muuten investoitaisi uusiin laitoksiin. Pohjois-Suomen kivijalkaelinkeinot ovat matkailu ja metsätalous. Kaivosteollisuus ja porotalous ovat näihin verrattuna pieniä, joskin tarpeellisia. Tulevaisuuden ala lienee kauppa ja liikenne arktisella vyöhykkeellä (Norja, Venäjä) mm. Koillisväylän avautumisen vuoksi.
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff15/ff151049.pdf
Prof. emer. Matti Kärkkäinen kirjoittaa kirja-arviossaan mm. korkolaskennasta alkaen s. 49. Pääpointti on se, että korkovaatimus riippuu metsänomistajan tavoitteista.
Tuntuu näitä keskusteluja (ei-hirvestävänä maanomistajana) seuratessa, että nykyinen lupasysteemi ei ole maanomistajien kannalta optimaalinen. Siksi voisi olla eduksi, jos hirvestys muuttuu kaupalliseksi. Kaupallinen ratkaisu ei ole välttämättä ns. turistimetsästys, vaan malli, jossa me metsänomistajat maksamme hirvikannan hoidosta seuroille. Tämä siksi, että toiminnan maksajalla on myös valta päättää miten hänen maallaan toimitaan. Nykyinen lupasysteemi jäisi pois. Valtiovallalla ja vakuutusyhtiöillä olisi myös intressi alentaa kantoja, koska ne maksavat liikennevahinkojen ja riista-aitojen kulut.
Pääasia, että asia hoituu kunnolla ja kannat saadaan metsänkasvatuksen mahdollistavalle tasolle! Tärkein asia on: maanomistajien tulisi saada demokraattisesti päättää metsästysseuran alueella tavoiteltu hirvieläinten kannan taso. Oman metsätilansa alueella pitäisi olla mahdollista vaatia ”nollatoleranssi”.
SYKEN tv-haastateltu, Jari Liski, on tutkinut juurikin tätä ”hakata vai säästää”-problematiikkaa, joten tietää kyllä mistä puhuu. On se totta, että lyhyellä aikavälillä elävä puu pystyssä on hiilivarasto pitempään kuin poltettuna. Samoin kuitupuu pystyssä on pitempään hiilivarasto kuin paperina.
Toisaalta kun katsoo asioita vähänkään laajemmasta perspektiivistä, huomaa, että meidän kannattaa käyttää puutuotteita lisää, ainakin niin kauan kuin hiilen varastoinnista metsään ei saada muuta kuin monimuotoisuus- ja virkistyshyötyä (jotka eivät ole vähäarvoisia nekään).
