Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Alkuperäinen uutinen oli julkaistu 29.3.
Mäyrän metsästyksessä ei tietenkään ole järjen hiventäkään. Ilahduttavaa, että moni muukin on samaa mieltä!
Pihkatapin ajatukset selkeitä, toisin kuin RR:n ”korkojen ollessa alhaalla, puun kysyntä on yl. heikko ja sen vuoksi hintakin huono.”
Jäin taas miettimään, että mikähän yhteys? Mutta en olekaan metsäekonomisti!Lisäys. Ehkä selitys on se että korot ovat alhaalla usein lama-aikana. Mutta nyt on lehtitietojen mukaan puun kysyntä hyvä ja noususuunnassa, niin että ihan aina tämä ei päde. Jospa puun hintakin tänä vuonna hieman nousisi?
Tuohon itse otsikon asiaan: korkoa enemmän harvennusajankohtiin ja voimakkuuksiin voisi vaikuttaa markkinatilanne, puun hinta, ja leimikkotekijät, eli onko muita hakkuita myytävissä samalla kertaa.
Tämänpäiväisessä Aarre-lehdessä idolini R. Isomäki siteeraa sen väärän tiedon, että minkki olisi hävittänyt vesikon. Se onnistuttiin hävittämään ihan omin voimin jo ennen kuin minkki levisi Suomeen turkistarhoilta. Sen sijaan vesikon palauttamisen luontoon minkki vahvempana kilpailijana tietenkin estää nykyisin.
Eläinkantoja säätelevät monet tekijät. Eläinlajin oma tiheys (reviirien puute), ravintotilanne ja petotilanne. Toistelen tässä itseäni, mutta kertaan vielä: supikoirasta tiedetään jo enemmän, mm. se, että se, kuten ei mäyräkään, ole merkittävä uhka linnuille. Mutta sen eliminoiminen Suomen luonnosta lienee jo mahdotonta.
Entäpä jos syy kuitu- ja energiapuun heikohkolle hintatasolle onkin muualla kuin kauppatavoissa ja mittaamisessa? Puun mittaamista säätelee oma lainsäädäntönsä. Kauppatavoista voitaneen sopia markkinataloudessa vapaasti.
Parempaa taloudellista tulosta voitaisiin tavoitella mm. hoitamalla metsiä säntillisemmin, jolloin pienpuun (energia ja kuitu) korjuukustannukset alenisivat ja jäisi enemmän kantohintaa. Uudistaminen ja taimikonhoidot ovat ne tärkeimmät metsänhoitotyöt.
Lisäksi toivoisin talousviisailta analyysejä kantohinnan osuudesta verrattuna metsäteollisuuden lopputuotteiden hintoihin. Ehkä alkutuottajan saama osuus ei ole reilulla tasolla, ei puussa eikä maidossa?
RR muistuttaa aiheellisesti, että jos on sijoitettavaa, pitäisi miettiä vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoa ja riskiä sekä lainan korkoa markkinoilla, jos lainaa tarvitsee. Ne vaikuttavat jossain määrin siihen, onko sijoittaja halukas sijoittamaan metsään, maksuhalukkuuteen metsäkaupoissa ja siten metsätilojen hintatasoon.
Tästä olen samaa mieltä, mutta en siitä, että alhaiset markkinakorot johtaisivat metsän alennusmyyntiin. Ainakaan juuri nyt ei markkinoilla näytä niin käyvän.
En ole ostanut metsää, myynyt kyllä.
Se onko metsä halpaa vai kallista, ei riipu markkinakoroista, vaan siitä, mikä on ostajan oma korkovaatimus sijoitukselle, ja ennustammeko metsätilan tuottavan sen verran (tuottoarvomenetelmä). Jos metsälössä on hakkuusäästöjä, jotka voi nopeasti realisoida, sen arvo on helpompi määrittää kuin jos tulot ovat kaukana tulevaisuudessa: tulevaisuuden tulot ovat epävarmempia kuin nykyhetken tulot (summa-arvomenetelmä).
Tarkoitin ’velvoitemäärällä’ biopolttoainetta juuri sitä, että Suomi on EU:n taakanjaossa sitoutunut edistämään biopolttoaineen käyttöä niin paljon, että sitä on tietty määrä vuosittain käytetystä liikennepolttoaineesta. Tämä velvoitemäärä saa olla tuettua tuotantoa, mutta loput biotuotteet olisi saatava aikaan markkinaehtoisesti.
