Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mitä etelämpänä olen, sitä pienemmät pedot: Keski-Suomessa oli vielä jäljistä päätellen minkki ja kärppä, täällä Espoossa pelkästään lumikko. Jänöset saavat mellastaa ihan rauhassa.
En tiedä, mutta arvaan: avohakkuun jälkeen mykoritsoilta häviää isännät ja olot menevät muutenkin heikoiksi. Sienet ovat kuitenkin hyviä leviämään, joten kai ne palautuvat metsänviljelyn jälkeen alueelle. Sitä on tutkittu, että paraneeko menestyminen istutuspaikalla jos sienijuuri annetaan taimen mukaan (sen kasvualustaan) taimitarhalla. Tuloksia en kyllä muista.
Jälkeläisten ’auttaminen’ tarkoittaisi kai käytännössä sitä, että puu tunnistaisi itsensä kanssa geneettisesti jonkin verran samanlaisen taimen ja syöttäisi sille yhteyttämistuotteita (sokereita) juuriyhteyksien kautta.
Kiitos kysymästä, nyt jos olisi tarvetta perehtyä kantoihin, ottaisin esille Tuomo Kalliokosken väitöskirjan. Väitöksissä on yleensä aina hyvät ja kattavat kirjallisuusluettelot.
Tuolla kirjan nimellä kun netistä hakee niin löytyy kielitaitoisille video:
Das geheime Leben der Bäume, Peter Wohlleben, Lars Michael Storm, Beat von Stein
https://www.youtube.com/watch?v=NrdvSiAGBwU
Videon taustalla on huippukaunis pyökkimetsikkö. Kysymykset lähes kaikki ymmärsin, mutta vastauksista en paljoakaan. Se kuulostaa järkevältä, että puu suosii omia jälkeläisiään. Sen sijaan tämä väite ehkä liioittelee: ”haben ein kollektives Gedächtnis” eli se että puilla olisi yhteinen ’tietoisuus’.
Se, kannattaako järeyden lisääminen, riippuu tuotepaletista ja kuinka paljon puun ostaja mistäkin jakeesta tulevaisuudessa maksaa. Todennäköisesti laadun parantaminen kannattaa aina ja kaikissa jakeissa, energiapuusta tukkiin saakka.
Kun luin Metsuri motokuskin järkevät ajatukset jäljempää, halusin lisätä: laadun voi ymmärtää kattavan myös järeyden eli läpimitan jo alkaen energia- ja ensiharvennuksista. Tiedetään, että käsiteltävän puurungon järeys vaikuttaa oleellisesti saantoon ja korjuukuluihin. Siksi laadukas metsikkö on hyvin hoidettu taimikosta alkaen. (Sori, meni vähän sivuraiteelle otsikosta…)
Mielenkiintoiselta kuulostava kirja. Jotain samaa on ollut esillä aiemminkin. Mahtaako tulla suomenkielistä käännöstä? Lukion lyhyellä saksalla ehkä turhan työläs luettava.
Kun nuo tiiviit juuriyhteydet muistaa, ei ole lainkaan kummallista, että juurikääpäsieni leviää, paitsi ilmateitse itiöistä, myös juuriyhteyksien kautta terveisiin puihin.
Luonnontieteessä yleensä ajatellaan, että saman lajin yksilöiden välillä vallitsee kilpailu, esim. kasvutilasta ts. vedestä, ravinteista tai valosta. Toisaalta lajin säilymistä edistää myös yhteistyö. Evoluutio jotenkin sitten tasapainottelee näiden kahden välillä.
RR: ”Puusta on Suomessa mittava ylituotanto. Ylituotanto on luokkaa 50%.”
Ihan näin suuri ei kuilu kasvun ja käytön välillä ole. Annika Kankaan mainion kirjoituksen (Metsälehti 2/2016 s. 27) kaaviokuvasta näkyy että jos arvataan kasvun olevan nyt suuruusluokkaa 110 miljoonaa m3 ja poistuma on noin 80 miljoonaa, niin säästöön jäisi vain noin neljännes kasvusta. Puun käyttö 55 milj.m3 tarkoittanee metsästä korjattua puutavaraa, johon on lisättävä hakkuutähde ja luonnonpoistuma, että saadaan ”poistuma”.
Uudet investoinnit ja uudet tuotteet vahvistanevat puun kysyntää sen verran, että säästö hupenee niihin, jos puu saadaan kotimaasta liikkeelle. Kuten A. Kankaan kirjoituksesta ilmenee, metsää ei ole mielekästä säästää loputtomiin, ellei haluta että ikäjakauma vanhenee ja puuston kasvu alkaa hiipua. Paitsi jos tulevaisuudessa hiilen seisottamisesta metsässä hyvitetään metsänomistajaa. (Globaalisti olisi tietenkin parempi hoitaa hiilen sidonta lisäämällä metsien pinta-alaa ja biomassaa siellä missä sitä on nyt vähän.)
Maatilat saavatkin erikoisen veroedun, kun maatila siirtyy verotusarvolla jatkajalle, eikä käyvällä arvolla kuten esim. metsätilat. En tiedä mitä käytäntöä muussa elinkeinotoiminnassa sovelletaan. Verottaja ei siis katso metsätilaa elinkeino- vaan sijoitustoiminnaksi.
Yksi akuutti ongelma on se, että vanhemman polven vankka metsäosaaminen ei siirry luontevasti kaupungistuneelle nuorelle polvelle. Jos osaamista on, metsiä myös käytetään – jos ei ole osaamista, metsiä museoidaan.
Olen samaa mieltä, että mhy:n tai jonkin muun vastaavan toimijan kautta ostettuna kokonaispaketti, jossa näkyy puutavaran hinta ja korjuun hinta, on toki läpinäkyvämpi systeemi, mutta korjuukustannuksia se ei taida alentaa. Kun kuuntelee koneyrittäjiä, niin mikään kultakaivos korjuu- ja kuljetushomma ei ole nytkään.
Katkontaosio olisi myös muistettava vertailla yksikköhintojen lisäksi, uudessakin systeemissä. Tai pitäisi siirtyä runkohinnoitteluun.
Mielestäni korruptio on tässä yhteydessä väärä termi.
