Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Nykyinen metsävähennys suosii mielestäni jonkin verran metsän ostamista verrattuna sen perimiseen, kun ostaja saa hyvät vähennykset veroista.
Metsien säilyminen suvuissa voisi sikäli olla toivottavaa, jos sillä saisi maaseudulle jäämään ns. metsätalousyrittäjiä. Nämä pitäisivät kyliä elävinä ja asuttuina. Jos maaltapako etenee nykyistä vauhtia, tieinfra alkaa pikkuhiljaa rapautua, mikä ei tiedä hyvää puuhuollon kannalta. Kesäasutus ei riitä.
Kertoiko se pikkutukin kaveri mistä tunnistaa kalliin ja halvan osakkeen? Hesarin äskeisen jutun mukaan yhtiön tuottamia raportteja pitäisi tutkia ainakin sen verran, että katsoisi
-liikevoittoprosentin
-oman pääoman ja velan määrän
-liikearvon ja
-osinkopolitiikansekä kunkin indikaattorin kehityssuunnan.
Kisille: ei ja ei.
Myyriä ei voida koskaan hävittää kokonaan, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan, koska niilläkin lienee paikka ekosysteemissä. Mutta niiden määrää voidaan pyrkiä rajoittamaan. Myyräongelmahan on osin ihmisten aiheuttama, kun olemme tehneet niille avohakkuille hyvät ruokamaat.
Vaikka myyrät saataisiin kokonaan pois, jäisivät jäljelle muut Borrelia-bakteerin reservuaarit luonnossa, kuten muut jyrsijät eli hiiret ja jäniseläimet (kanit, jänikset, rusakot). Myös monet muut eläimet voivat toimia reservuaareina, mutta ovat yleensä vähälukuisempia (vähemmän biomassaa). Ruotsissa on tehty sellainenkin havainto, että vaikka pienjyrsijät puuttuisivat, jäniseläimet pystyvät ylläpitämään borrelioosiepidemiaa.
Hyvin yleistävä ja karkea sääntö borrelioosin vähentämiseksi olisi mielestäni se, että rajoitettaisiin kasvinsyöjien kantoja ja suosittaisiin petoeläimiä. Tätä kannattaisi ainakin kokeilla. Kyllä minäkin tykkään katsella metsäkauriita, mutta jos toiseen vaakakuppiin asetetaan elämä borrelioosin kanssa, joka lienee yhtä helvettiä, niin päätyisin vähentämään kauriita. Ei niitä tarvitse sukupuuttoon hävittää, ei Ahvenanmaallakaan.
Pari kommenttia, kun on tullut vastikään tutustuttua perinpohjaisesti alan tutkimukseen. Antonkin on aika hyvin kartalla siitä.
”puutiaisaivokuumetta saadaan muuttolintujen tuomista punkeista”
Totta on, että muuttolinnut levittävät punkkeja, mutta ellei uudella alueella ole niille sopivia isäntäeläimiä, ei epidemia voi säilyä alueella ”endeemisenä” vaan hiipuu pois.
”Siis kauriin rooli on lähinnä isäntäeläimenä tuottaa punkkeja, joiden jälkeläiset hankkivat sen borrelioosin taudin saastuttamista myyristä.”
Juurikin näin. Ruotsissa on alan tutkimusta tehty jo yli 20 vuotta, mm. Tälleklint ja Jaenson, ja sielläkin arvellaan että metsäkauriiden kannan kasvu on ollut merkittävä puutiaisten lisääjä.
”koiraan tarttuu saastuneita toukkia, nymfejä tai aikuisia puutiaisia ja tippuu jossain vaiheessa sisätiloihin tai tarttuu koiraa paijatessa ihmiseen. Netin mukaan punkkikarkotteiden tehoon ei voine luottaa.”
Suurin osa punkkitauteihin sairastuneista ihmisistä ei ole saanut punkkia koirasta vaan luonnosta. Esimerkiksi Koiramme-lehti ei ole katsonut tarpeelliseksi varoittaa tartuntareitistä koirasta ihmiseen. Koira itse voi kyllä saada borrelioosin. En tiedä voiko se saada TBE:n.
Jos punkkikarkote ei tehoa, koirassa voi tietenkin olla verta etsiviä punkkeja ja kyllä niitä varmaan voi tippua sisätiloihin kuten sänkyyn. Koirien nukkumatottumuksia on kuitenkin hankalaa muuttaa.Ei pakolla. Hyvät kannustimet riittävät. Esimerkiksi se jo mietinnässä oleva ehdotus, että metsää nuoremmille lahjoitettaessa metsän saaja voisi vähentää maksamansa lahjaveron puun myyntitulojen veroista. Samaa voisi harkita perintöverolle: joskus tilanne muuttuu niin äkkiä ettei sukupolvenvaihdosta ehditä tehdä.
Lisäksi metsävähennyksen voisi nostaa 100 prosenttiin. Tämä vauhdittaa metsärakenteen paranemista eli vähentää pirstaloitumista. Iso tilakoko ja institutionaaliset sijoittajat johtavat suuriin kuvio- ja leimikkokokoihin, mitkä alentavat yksikkökustannuksia.
Uskon että myös monimuotoinen eliöstö viihtyy Glan kuvailemassa, lajistollisesti ja rakenteellisesti monimuotoisessa metsässä. Monimuotoinen eliöstö vähentänee tuhoriskiä, koska silloin mikään eliö ei saa yliotetta ja pääse lisääntymään holtittomasti.
Oma ratkaisumallini borrelioosiongelmaan pohjautuu samantapaiseen ajatteluun, eli ravintoketjujen monipuolistamiseen tai ennallistamiseen. Kasvinsyöjäeläimiä suositaan luonnossamme liikaa petojen kustannuksella, koska kasvinsyöjät ovat riistaeläimiä.
Katsottu. Ajattelemisen aihetta antava dokumenttisarja. Metsien kuntoa on syytä tarkkailla meilläkin ja ryhtyä sopeuttaviin toimiin jos siltä näyttää. Esimerkiksi meidän voi olla pakko muuttaa kasvatettavien puulajien valikoimaa niiden ilmastollisen kestävyyden tai tuhonkestävyyden perusteella.
Meidän metsät eivät ole yhtä alttiita hyönteistuhoille kuin Yhdysvaltain, Kanadan tai Venäjän metsät johtuen hyvästä metsänhoidosta, eritoten harvennushakkuista joissa poistetaan heikompia puita. Toisaalta uudistamisessa ja hakkuissa kavennetaan puulajien kirjoa (vähennetään monimuotoisuutta) mikä varmaan lisää tuhoriskiä jossain määrin. Vieraslajit mainittiin dokumentissa erikseen vältettävinä, koska niiden tuomaa riskiä on vaikeaa arvioida ja ikäviä yllätyksiä voi tulla.
Maapallon hiilitaseen ja happitaseen kannalta metsät ovat tärkeitä, mutta ainakin yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu merissä. Ne lämpenevät ja happamoituvat. Jos plankton ja muut eliöt alkavat voida huonosti, vaikutus kertautuu nopeasti pitkin ravintoketjua.
