Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kuten tuolla toisaalla ”Seitsemän päivää erämaata” ketjussa kirjoitin, eivät petoeläimet pysty verottamaan saaliseläintään niin vähiin, että niiltä ravinto loppuisi. Susia vetää pihapiireihin jokin muu seikka; epäilisin että ne pitävät koiria kilpailijoina (kuten ilves kissoja).
Lisäys: se säätelymekanismi on sellainen, että jos ravintoa ei ole, petoeläin saa pienempiä poikueita tai jättää lisääntyisen kokonaan väliin. Kuolleisuus lisääntyy tietysti myös.
Tämä ketju meni vähän hakoteille: tarkoitus oli kai puhua virkistäytymisestä erämaassa? Pahoittelen.
Kanalintujen pedoista ilmeisesti vain uusien tulokkaiden, eli supikoiran ja minkin, kannat ovat nousseet. Ketun ja näädän kannat ovat sota-ajasta nykyaikaan tultaessa pikemminkin laskeneet ahkeran metsästyksen vuoksi. Kunnollisia kantatilastoja on kyllä vasta riistalaskennan alusta v. 1990 alkaen joten täyttä varmuutta tästä ei ole. Viimeisin tutkimustieto osoittaa, että minkki voi olla paikallisesti uhka vesilinnuille, mutta sen ja myös supikoiran haitallisuus on yliarvioitu. Värriön tilanne osoittaa, että vaikka petojen kanta nousisi, se ei ole uhka linnuille, ainakaan ellei muita häiriötekijöitä (metsätalous / metsästys) ole.
Itse uskoisin luonnon tasapainoon kasvinsyöjien ja petojen välillä: erittäin harvoin peto ’uhkaa’ ravintokohdettaan, sehän olisi sille itselleen haitaksi pitemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi kanahaukasta on sellaista tietoa, että sen pesäpuun lähellä kanalintujen pesintä onnistuu paremmin. Syynä on se että kanahaukka pitää pesärosvot eli varislinnut kurissa.
Paitsi minkkiä, pitää lintutieteilijä Pentti Linkola pahana haittana luonnossa mm. närheä, huuhkajaa ja harmaalokkia. Aina ’haittaeläin’ ei siis ole petoeläin.
Luken Katja Holmalan kirjoitus supikoirasta ja minkistä:
Kuten aiemminkin on tässä ketjussa tuotu esille, yksi oleellinen syy, miksi puun korjuun tilaaja on nykyisin puun ostaja eikä myyjä, on se, että palvelun tilaaja myös määrittää palvelun sisällön, eli hakkuun ajankohdan sekä tehtaalle toimitettavan puun laadun ja mitat. Puun käyttäjälle lienee suuri merkitys sillä, että raaka-aine tulee juuri oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan, oikean laatuisena – erityisesti tukkikaupassa.
Tässä se teksti joka ei auennut…
Kanalinnut
Metsäkanalinnut kuuluvat talvilintujemme perusjoukkoon. Eniten laskennoissa on tavattu teeriä ja pyitä. Talvilintulaskentojen mukaan riekon, teeren ja metson kannankehitystä luonnehtii vakaasti laskeva suuntaus (kuva 12). Pyyllä laskeva suuntaus on myös selvä, mutta jaksojen väliset vaihtelut ovat suurempia kuin muilla kanalinnuilla.
Talvilintulaskentojen ja elokuisten poikuearviointien (Helle ym. 1997) antama kuva kanalintukantojemme kehityksestä on murheellisen samansuuntainen (vrt. myös liite 1). Elokuisissa laskennoissa metso ja teeri ovat vähentyneet 33 vuodessa keskimäärin noin 70 % ja pyy noin 60 % (Väisänen 1996b). Talvilintulaskennoissa teeri ja pyy ovat vähentyneet samoin (70 % ja 60 %) 35 vuodessa, mutta metso ja riekko ovat romahtaneet jopa 80-90 %. Tulokseen vaikuttaa metson ja riekon väheneminen etelässä. Talvilintulaskennat painottuvat voimakkaasti eteläisimpään Suomeen, missä metso- ja riekkokannat ovat todella suuresti taantuneet ja ovat jo alueellisesti uhanalaisia.
Metson taantuman tärkeimmiksi syiksi on päätelty metsätalous – vanhojen metsien hakkuut ja metsien pirstoutuminen – ja mahdollisesti liikametsästys (Lindén & Rajala 1981, Järvinen & Väisänen 1984a). Teeren taantuman syiksi on otaksuttu koivumetsien hakkuut, mitkä ovat johtaneet talviruokailualueiden vähenemiseen, metsien pirstoutuminen ja mahdollisesti myös metsästys. Pyylle metsätaloudesta on todennäköisesti ollut sekä hyötyä että haittaa. Metsien kuusettuminen on suosinut pyytä, mutta ruokapaikkana tärkeiden lepikoiden väheneminen on ollut pyylle vahingoksi. Riekon alamäkeä on kiihdyttänyt Etelä-Suomen soiden laaja metsäojittaminen ja nähtävästi myös metsästys.
Kun tutustuu Värriön luontopäiväkirjaan pidemmältä ajalta, niin havaitsee, että metsäkanalintukanta puiston alueella poikkeaa merkitsevästi ympäröivästä talousmetsäalueesta. Toisin sanoen, metsokanta on selkeästi muualla romahtanut ja Värriöllä lievästi noussut.
Tämä näkyy kun vertaa vaikka lintuatlaksen tietoja:
https://rengastus.helsinki.fi/tuloksia/Talvilintulaskenta/tilasto/TETURO
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/metso
http://vanhawww.luomus.fi/seurannat/talvilintulaskennat/artikkelit/100lajia/kuva12.htmVärriön aseman tietoihin:
http://www.helsinki.fi/metsatieteet/varrio/tutkimus/data/gamebirds/TetUroReserveData.pdf
Kanalintukadon syitä puolestaan pohdiskellaan tässä:
http://vanhawww.luomus.fi/seurannat/talvilintulaskennat/artikkelit/100lajia/lajit.htm#12
Keltikankaan kirjasta enemmän tässä:
Wednesday, September 16, 2015
Seitsemän yötä erämaassa / Seven nights in Russian wildernessVärriöllä on taas ollut paljon metsoja, esim. tammikuun 15.-17. päivinä:
Miten jokamiehen oikeuksien poistumisen jälkeen valvotaan ihmisten kulkemisia? Ei kannata säätää lakeja joita ei voi valvoa.
Mielestäni metsänomistajien ei kannattaisi keskustella kiinteistöverosta ollenkaan. Otetaan kantaa sitten, jos jostain sellainen esitys tulee, mutta tämä hallitus ei sitä tee.
