Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Varsinaista eksymistä ei ole kohdalle tullut, mutta on tullut pyörähdettyä naapurin puolella omaa metsää inventoidessa.
Nykyisin kun on kännykkä mukana ja siinä GoogleMaps, niin ainakin ns. sivistyksen parissa (= kännykkäverkkojen ulottuvilla) eksyminen on aika vaikeaa. Lapista löytyy vielä paikkoja joissa verkko välillä katoaa ja ihan oikea GPS-laitekin voi olla tarpeen, ja tietysti vanhat vehkeet eli kartta ja kompassi.
Yksikkömäärä kasvaa hieman, jos uuden tien rakentamisen ja yksityistiehen liittämisen jälkeen tieosakkaan käyttämän tieosuuden pituus kasvaa, vaikka hyötyalueen pinta-ala pysyisi samana.
Kuten edellä onkin jo kommentoitu, uuden tien tekeminen pitäisi budjetoida ja laskuttaa erillään perusparannushankkeesta.
Kävin katsomassa Metsän tarinan luontokeskus Haltiassa ja siellä oli myös tekijät silloin paikalla. Hyvä elokuva minunkin mielestäni, mutta se taustatarina metsänhaltijoineneen puree varmaan parhaiten lapsiin.
Elokuva lienee menestynyt myös teattereissa, ja samaa toivon myös Järven tarinalle. Upeaa ja hienoa työtä. Kauko Salo Lukesta sanoi juuri syksyllä, että suomalaisten pitäisi hyödyntää metsän antimia paremmin. Jospa nämä taideteokset inspiroisivat menemään metsään ja järville!
Oikein mielenkiintoinen tutkimus ja maininnan arvoinen tällä palstalla. Kullakin kasvupaikalla vallitseva kasvillisuustyyppi ja eliöyhteisö kuvastaa sitä, mitkä lajit pärjäävät parhaiten juuri niissä oloissa. Siksi monimuotoisuus on niin tärkeää: muuten osa paikoista jäisi kasvittumatta, kun ei olisi olemassa siihen paikkaan sopivia lajeja.
Kun olosuhteet muuttuvat, muuttuu myös eliöyhteisö.
Yksi surullinen tarina tässä – hauva joutui ”hukkaan”:
Olisikohan mitenkään mahdollista, että koirille laitettaisiin sähköpannat ja -liivit hirvenhaukkuun? Nämä voitaisiin vaikka kustantaa kaikille koiranohjaajille hirvilupamaksuvaroista.
Jos ’hirvikannanhoito’ käy vaikeaksi susitilanteen vuoksi, ollaan metsänuudistamisen kanssa myös kirjaimellisesti ’hukassa’.
Pessimismi pois! Siinä vaiheessa kun liukosellu ja muut uudet biotuotteet ovat kilpailukykyinen vaihtoehto, siis korvaavat esimerkiksi puuvillan, tulee pitkäkuituisen havukuitupuun hinta ehkäpä vahvistumaan. Tuolle uudelle puukuidulle pitäisi keksiä jokin naseva nimi.
Järeän puutavaran maksupolitiikka näyttää olevan murroksessa. Edunvalvojat ovat toivottavasti hereillä. Runkohinnoittelun sovellukset ja laadun huomioiminen yleistyvät. Puusta maksaminen ehkä erkanee katkonnasta.
Ongelmana on, että alkuperäiseen kysymykseen ei voi vastata annetuilla lähtötiedoilla. Todennäköisesti pienempi kasvuluku sisältää vain hakkuissa talteen saatavan myyntipuun eli hakkuusuunnitteen, ja isompi luku on puuston kokonaiskasvu, joka sisältää lisäksi hukkapuun ja luonnonpoistuman.
Vastauksen kasvulukuun saa varmaan parhaiten suunnitelman laatineelta organisaatiolta, joka tietää käyttämänsä tietokoneohjelman oletukset.
Kokemukseni mukaan tuoreisiin metsänarvioinnin tuloksiin voi luottaa.
Metsäsuunnitelma sen sijaan on vain ennuste tulevista kasvuista. Arvio voi osua melko oikeaan, jos kaikki kasvua ennustavat muuttujat käyttäytyvät kuten laskelmassa on oletettu. Esimerkiksi nämä tekijät vaikuttavat tulevaan kasvuun: noudatatko suunnitelman hakkuita ja teetkö uudistamiset ja metsänhoitotyöt onnistuneesti, panostatko suunniteltua enemmän esim. ojituksiin tai lannoituksiin? Näiden lisäksi ilmastonmuutos tai erilaiset tuhot voivat heittää tuotoksen plus tai miinus suuntaan. Taloudellinen tulos heittelee vielä enemmän, kun kantorahatulo on epävarma.
Hyviä ajatuksia Planterilta:
-esiintyykö mustakoroa lähiympäristön ensiharvennuskuusikoiden kolhituissa puissa?
-pitääkö vaurio tapahtua kesällä?
-esiintyykö koroa myös luontaisesti syntyneissä taimissa?Taimikauppa on meillä tiukasti säänneltyä, eli jokaisen taimierän mukana saat tiedon siemenen alkuperästä. Virolaista siementä ei tietääkseni käytetä. Sen sijaan kotimaisesta siemenestä voidaan kasvattaa taimia Virossa.
