Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos 400 motin kuusikon alla on taimia, niin ovatko ne elpymiskykyisiä? Jos ylispuusto sen sijaan on koivua (mäntyä) niin silloin valo-olosuhteet ovat todennäköisemmin sellaiset, että kuusen alikasvostaimet ovat käyttökelpoisia.
Ihan kelpo ehdotus Pinsiön vaarilta. Maailmassa on kyllä paljon ruuan viljelyyn kelpaamattomia joutomaita, jotka sopisivat puiden, pensaiden ja ruohojen kasvatukseen eli viherryttämiseen. Mutta… tuotetulle energialle ja suolattomalle vedelle on paljon muitakin ottajia, jos niiden tuotanto saataisiin käyntiin. Mahtaisiko ruohoille ja puille jäädä mitään?
Halvasta istutustyövoimasta Afrikassa ei ole puutetta, joten sen puoleen ei olisi huolta. Tarvittaisiin alkuinvestoinnit aurinkopaneeleihin ja puhdistuslaitteisiin. Paljonkohan nämä maksaisivat? Suurimmaksi ongelmaksi voisi muodostua veden kuljettaminen istutusalueille, joten hanke pitäisi varmaan aloittaa rannikoilta.
Ei kotimaisen puun polton pitäisi olla suuri ongelma päästöraportoinnissa, koska energiapuun korjuu ei aiheuta metsäpinta-alan vähenemistä, joka on käsittääkseni se ongelman ydin ollut. Metsätase eli kasvu-poistuma pysynee positiivisena lisääntyvästä energiapuusta huolimatta. Jos sen sijaan maita aletaan tulevaisuudesssa palkita hiilen sidonnasta tai varastoinnista, sitten voi olla että raakapuun siirtely maasta toiseen vähenee.
Täällä taas mollataan vihreitä oikein porukalla. Hesarissa oli vasta juttua edellisestä ilmastokokouksesta: Suomi – ja Ville Niinistö – oli pakkoraossa, joko se tekee kompromissin tai kaataa koko sopimuksen. – Sinällään hupsua tuo, että siellä vaaditaan kaikkien maiden yksimielinen päätös. Tuolla tavoin tuppaa tulemaan aina laihoja tuloksia. Vähän niin kuin YK:n turvallisuusneuvostosta.
Onhan Ranekin huomannut, että Helsingin kaupungin energiapolitiikasta tuli ihan vastikään uusi linjaus, jossa pyritään pois keskitetyistä suurvoimaloista ja lisätään biomassan polttoa. Sekajätteethän poltetaan jo Vantaan jätevoimalassa, mikä onkin järkevää, kun kaatopaikoille ei enää saa sijoittaa juuri mitään.
Turve on hitaasti uusiutuva lähde. Kun huonosti puuta kasvavia soita ei enää kunnostusojiteta, saadaan lisää turvetta. Turpeen hallittu käyttö energiaksi ja muihin tarkoituksiin (kasvu- ja ympäristöturve) on ok, kunhan vesiensuojelusta huolehditaan hyvin.
Prof. Tahvonen kiinnittää huomiota oikeaan asiaan, kun huomauttaa, että hiilen varastoitumista metsiin pitäisi lisätä juuri nyt, ja metsistä poistuva biomassa korvautuu aika hitaasti. Puun ensisijainen käyttömuoto pitäisi olla jokin muu kuin energia. Energiapuu ei ole metsänomistajallekaan, joitakin harvoja omatoimisia klapin myyjiä lukuun ottamatta, kovin kannattava myyntiartikkeli.
Yleensä ajatellaan niin, että avohakkuiden lisääntyminen on lisännyt ainakin myyrien kokonaismäärää – ja sitä myöten myyrätuhojen pinta-alaa – maassamme, mm. koska suuria yksilömääriä huippuvuosinaan saavuttava peltomyyrä pystyy hyödyntämään niitä elinympäristönään. Metsämyyrä leviää myös avohakkuualoille, kun niiden kanta on korkealla.
Mutta onko avohakkuumetsätalous tehnyt myyrähuipuista korkeampia? Aika korkeita myyrämääriä havaittiin jo ennen veromuutosta, esim. Lapissa vuonna 1970. Keski-Suomessa nähtiin korkea myyrähuippu vuonna 2008 ja Pohjois-Suomessa pari vuotta myöhemmin. Nämä ajankohdat sinällään sopivat yhteen metsäveromuutoksen kanssa.
Myyräkannan vaihteluilmiö on kuitenin osin arvoitus: mikä on ravinnon, tautien, loisten ja petojen suhteellinen merkitys? Miksi syklinen vaihtelu välillä häipyy lähes kokonaan ja jäljelle jää vain vuodenaikaisvaihtelu, eli syksyllä paljon ja keväällä vähän. Mikä merkitys on sillä että vaikkapa ketun keskimääräinen jälki-indeksi on puolittunut 25 vuodessa?
Wikipedia: Minkki
”Maalla ja sisämaan vesistöissä pesivät linnut ovat alun perinkin sopeutuneet minkkimäisiin saalistajiin, kuten vesikkoon ja hilleriin, joten niille minkki ei ole kovin suuri uhka. Sen sijaan ulkosaariston luodoilla minkki on vahingollinen varsinkin ruokkilinnuille ja haahkalle, koska näissä ympäristöissä ei luonnostaan ole ollut minkin kaltaisia pienpetoja.”
”Minkin ravinto koostuu pääasiassa nisäkkäistä (kuten myyristä), linnuista (varsinkin vesilinnut ja niiden munat ja poikaset), kaloista, sammakoista, ravuista sekä hyönteisistä. Amerikassa sen pääravintoa ovat piisamit, Pohjois-Euroopassa puolestaan kalat. Talvisin minkin ruokavalio on kalapainotteinen ja kesällä se syö enemmän muita eläimiä. Vesikkoon verrattuna minkki syö enemmän kalaa ja vähemmän pikkujyrsijöitä.”
Keskikokoisista pedoista minkillä, ketulla ja näädällä vuotuinen saalis on kullakin luokkaa 40000-60000 yksilöä. Yhteen laskettuna suunnilleen sama saalis kuin supikoiralla: vähintään 150 000 yksilöä. (Minkkisaalis korjattu Hesarin jutun 6.12.2015 mukaiseksi, Wikipediassa minkkisaalisarvio on liian suuri.)
Noin 300 000 pedon poistumalla on varmaan jonkinlainen merkitys myyrien kannalta. Pedot pystyvät kyllä jossain määrin kompensoimaan, eli kun niitä on harvassa ja ravintotilanne hyvä, niiden poikueet ovat suuremmat. Jos vaikka minkin, ketun ja näädän metsästystä vähennettäisiin, niiden populaatioiden kasvunopeus siis todennäköisesti hidastuisi.
Huomasin uudesta Jahti-lehdestä mielenkiintoisen seikan: osassa riistanhoitopiirejä pienpetojen torjunta käsittää kaikki keskikikoiset pedot, osassa vain supikoiran ja minkin, ei siis kettua eikä näätää. Supikoiran ei haluta leviävän Ruotsiin; tämä yksinään riittänee syyksi jatkaa sen pyyntiä, vaikka muuten keskikokoisten petojen haitat olisivatkin liioiteltuja.
Paitsi puuta myymällä, ko. yhtiön tuloksentekokyvystä voi hyötyä myös omistamalla pörssin kautta sen osakkeita, ja sen lisäksi lähes riskittä hyödyntämällä jäsensijoitukset, joissa on erittäin kilpailukukyinen korko.
Uudehko mielenkiintoinen tapa metsäsijoittamiseen on hankkia metsätiloja omistavan sijoitusrahaston osuuksia. Niissäkin pyritään jakamaan vuotuista osinkoa, joka on samaa tasoa kuin oman metsän tuotto. Eikä ole huolta hirvistä.
Oman metsän tuottoprosenttia voi toki kasvattaa – paitsi tekemällä hoitosopimuksen yhtiön tai mhy:n kanssa – myös tekemällä itse hoitotöitä oman jaksamisen mukaan. Kaikkein kannattavinta metsän omistaminen lienee oikeilla metsätalousyrittäjillä, eli heillä jotka tekevät myös hakkuut itse, mutta heitä ’työn sankareita’ on enää vähän.
Näin Pariisin ilmastokokouksen aattona voi vilaista vaikka lustoaikasarjoista koostvan näkymän ilmastohistoriaan, jonka metsäntutkijat ovat työstäneet:
http://www.maol.fi/fileadmin/users/EDimensio/Dimensiossa_julkaistua/ilmastonmuutos_DM1202.pdf
No, vaikka ilmastoskeptikot olisivat oikeassa, ja ilmastonmuutos ei olisikaan ihmisen aikaansaannos, olisi järkevä toimintamalli kuitenkin täsmälleen sama: mahdollisimman nopeasti pois fossiilisista kohti uusiutuvia puhtaita energianlähteitä. Tätä puoltaa energiahuollon varmuus ja terveydelliset seikat. Sitten jos vaikka kylmeneekin, onpahan varalla fossiilisia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopanpyökki
Hyvä artikkeli. Minulle oli uusi tieto, että pyökki on ns. kliimakslaji, joka vähitellen syrjäyttää sukkession alkupään lajit pois. Tämä tarkoittanee sis myös sitä, että se sietää hyvin yläharvennusta. Meillä vastaava laji olisi kuusi. Bromarvista näkyisi löytyvän Riilahden kartanostakin pyökkimetsikkö – Solbölen lisäksi.
Pyökin taimia näkyisi olevan ehkä kaupan Billnäsin taimistolla ja Savonlinnan taimistolla. Kannattaa suosia kotimaisia taimia, niissä on sopiva alkuperä. Tällaiseksi voitaneen katsoa esim. virolainen tai ruotsalainen perimä.
