Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski epäilee onko käsittelystä hyötyä, mutta se on kantojen osalta tutkittua ja dokumentoitua tietoa. Entä voiko itiötartunta metsikköön tulla juuristovaurioiden kautta? Tutkijat eivät ole ainakaan vielä kirjoittaneet tällaisesta, mutta ovat kyllä huolissaan runkovaurioiden kautta tulevista tartunnoista.
Harvennushakkuut olisi siis tehtävä mieluiten talvella. Nekään eivät suojaa metsää kokonaan: verinahakan aiheuttama vauriolaho on yleisempi talviaikaisissa vaurioissa kuin kesäaikaisissa!
Juuri näin, että kuusen tauti on ärhäkåmpi kuusella, mutta ei yleensä sairastuta muita puulajeja. Siksi kuusikon voi uudistettaessa vaihtaa melko turvallisesti lehtipuulle ja/tai männylle tai lehtikuuselle, mutta mieluiten puhtaana lehtipuustona, lehtisekataimikkona tai lehti/havusekataimikkona niin että lehtipuuta on runsaasti.
Männyn tauti on hankalampi tapaus uudistamisen kannalta, koska se tartuttaa myös kuusen ja ilmeisesti myös lehtikuusen. Haapa on kestävin, koivu myös melko hyvä, joten koivu/haapataimikko luontaisesti tai harvaan istuttaen olisi järkevin.
Ja molemmissa nostetaan kannot ja pidetään havupuun taimet poissa taimikosta ensiharvennukseen saakka.
Näitä samoja asioita on pyöritelty kahdessa ketjussa:
Juurikäävän vaivaaman kuusikon käsittely
Hirvieläimet, juurikääpä ja ilmastonmuutosOta selvää tieisännöinnin hinnasta. Sitten lähde etsimään uutta puheenjohtajaa. Tiehoitokunnalla pitää olla pj vaikka käytännön toiminta pyörisi isännöitsijän toimesta, ihan kuin asunto-osakeyhtiöissä. Tulevan pj:n taakka on silloin kuitenkin vähäisempi. Suostumusta hoitokuntaan helpottaa jos osakaskokous tekisi päätöksen että tiehoitokunta voi halutessaan solmia milloin tahansa isännöintisopimuksen.
Niin ja tuonnempana esitetty ajatus, että tärkeät asiat pitää lobata isojen osakkaiden ja hoitokuntaan esitettävien kanssa ennen kokousta, oli erittäin varteenotettava. Itsekin sovelsin tuota etukäteislobbausta kun piti saada päätös tien perusparannuksesta aikaan.
Männynjuurikäävän esiintymiskartta on esim. Metlan Metinfossa. Vilkaise sitä; aika yleiseltä tuo näyttää Länsi-Suomessakin. Paikallisesti voi löytyä tyhjiä alueita. Jos lähialueen männiköt ovat olleet terveitä, riski on varmaan pieni.
Jos tuo tehdään motohakkuuna, kannattaa kysellä etukäteen hakkuun suorittajalta, onko heillä tarvittava kalusto. Jos taas hankintana, jää käsittely oman harkinnan varaan.
Luulisin että useimmiten käsittely tehdään havuilla ensiharvennuksista lähtien. Jos jollain on parempaa tietoa, voisi kommentoida. Etenkin turvemaiden hakkuiden tilanne kiinnostaisi, miten niissä toimitaan, ja esiintyykö tyvilahoa tai tyvitervasta niissä?
Käsittely olisi kyllä suositeltava energiaharvennuksissakin.
Luonnonvarapäätöksenteko on sovittelua; kukin ensin julkituo omiin tarkoitusperiinsä sopivan kannan ja sitten neuvotellaan. Näinhän tämä susikonfliktin ratkaisukin muotoutuu.
Ajatuksemme pedoista eivät ole lainkaan kaukana toisistaan: minäkin suhtaudun suurella varauksella tuontipetoihin.
Kunnon turvamarginaali kuusen istutuksessa lahoihin kantoihin nähden olisi mieluummin aareja kuin neliöitä. En tiedä onko lahokartta lopultakaan tarpeen; uudistamista suunniteltaessa ja istuttaessa näkee kannoista, onko lahoa ollut vai ei. 5 vuotta on kovin lyhyt aika kun puhutaan juurten maatumisesta, eli turvamarginaali olisi pitempi vaikka kannot olisi poistettukin.
Liiallista pienipiirteisyyttä tulisi välttää, eli kuviot tulisi olla melko isoja ja koko kuvio tulisi käsitellä suunnilleen samalla tavoin. Säästää vaivaa inventoinnissa ja metsäsuunnittelussa.
JK oppikirjassa (Pukkala, Lähde, Laiho) sanotaan että kuusen juurikääpä kasvaa nopeimmin alussa, eli juurissa ja kannossa nopeammin kuin rungossa. Ensimmäisen 10 vuoden aikana se voi ulottua jo 2-3 m korkeudelle ja 20 vuoden kuluessa 4 m korkeudelle, eli se etenisi rungossa noin 10 cm vuodessa. Mutta tämä on arvio, enkä tiedä mihin tutkimuksiin se perustuu (kirjassa on viite Pukkala ym 2005, Can.J.For.Res 35).
Torjunnaksi esitetään kuusen tyvilahoalueella sekametsärakennetta, jota muutenkin suositellaan JK metsään, ja tuhopesäkkeiden uudistamista lehtipuulle tai männylle.
Kirjassa annetaan tällainen neuvo harvennuksiin. ”Jos lievemmin saastuneen kuusikon harvennuksessa havaitaan poistetun puun olevan laho, kannattaa sen ympäriltä poistaa kaikki kuuset 3-4 m säteellä. … Hakkuun tuloksena syntyy siten joko pienaukko tai kohta, jossa on ainoastaan mäntyä ja lehtipuuta.”
”Jos männikön harvennuksessa havaitaan nopeasti leviävää, tappavaa tyvitervastautia vaikkapa vain yhdessä puussa, tähän kohtaan on syytä nopeasti tehdä pienaukko. Näin saadaan tuhon leviäminen estettyä ja samalla korjattua talteen puut, jotka muussa tapauksessa kuolisivat tyvitervastautiin muutaman vuoden sisällä.”
Olisi siis syytä kouluttaa kansa tunnistamaan nämä taudit. Männynjuurikääpä esimerkiksi tästä:
http://www.jl-tuotteet.fi/Mannyn_
tyvitervastaudin_tunnistaminen.pdfTorjuntaohjeisto on nyt päivitetty eli 11.11. viestiin on llistattu tuorein tietous. Käytännön kokemusta olisi hyvä saada lisää mm. hybridihaavasta ja douglaskuusesta. Tyvitervas joka vaivaa männiköitä on vielä harvinaisempi tauti mutta pahempi ongelma kuin tyvilaho, koska karuilla paikoilla ei paljon puulajivaihtoehtoja ole. Kantokäsittely on aina tehtävä kesäaikaisissa hakkuissa havupuilla Lappia etelämpänä.
