Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsäsuunnitelmassa tai metsaan.fi palvelussa olisi säilytettävä tieto lahosta kuviolla. Tällöin se voidaan huomioida myös taimikonhoidoissa: ainakin niissä olisi vielä poistettava kuviolle ilmestyneet havupuun taimet. Lehtipuun alle ensiharvennuksen jälkeen ilmestyneet kuusen taimet voitaisiin käsittääkseni jo jättää.
Puulajeista ja alikasvoksista:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff02/ff021042.pdfMöykkynen ja Pukkala ovat optimointitutkimuksissaan havainneet että lahoisen kuusikon harvennuksissa kannattaisi jättää mäntyä sekapuuksi. Se hidastaa lahon siirtymistä puuyksilöstä toiseen. Uusi metsälaki tulee helpottamaan näiden alueiden hoitoa, kun uudistamisen lakirajoista luovutaan ja pienaukkohakkuut tulevat sallituiksi.
Möykkynen ja Pukkala:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff01/ff013458.pdf
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff07/ff071005.pdfKorhonen ja Piri, lajit, levinneisyys ja torjunta:
http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff01/ff013453.pdfJos JK pidetään poissa juurikääpämetsistä, minne se ei lainkaan sovi, ovat muut riskit hallittavissa. Puustopääoma on JK metsässä alhainen ja koostuu nuorista elinvoimaisista puista, mikä vähentää tuuli ja hyönteisriskejä. Prof.emer. Veikko Koski on kirjoittanut että puiden perimän heikkeneminen ei ole vakava riski sekään, koska puut tuulipölytteisinä vaihtavat geeniainesta tehokkaasti metsiköiden välillä.
Mitä Halko tarkoitat ilmaisulla ”luonto kääntää ihmisen mieluiseksi”? Minä ymmärrän tuon niin, että halutaan poistaa pedot ravintoketjusta koska ne koetaan tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Minä olen sillä kannalla, että mitä luonnonmukaisempi ekosysteemi sitä toimivampi. Siksi pitäisi ennallistaa, paitsi elinympäristöjä, myös ravintoketjuja. Tarkemmin sanoen, palauttaa petoja, koska ihminen ei osaa hoitaa luonnonvalintaa oikein.
Siksi pitäisi kehittää keinoja joiden avulla voisimme elää rauhanomaisesti nykyistä isomman susikannan kanssa. niiden aiheuttamia pelkoja vähentäisi ja torjuntaa helpottaisi tarkempi tieto niiden liikkeistä. Tietoa voitaisiin saada pannoittamalla.
Luin juuri Kaarlo Nygrenin juttua jossa oli tutkittu susien vaikutusta hirvikantaan Itä-Suomessa. Johtopäätös oli, että susi tasapainottaa metsästyksen vaikutusta, koska susi saalistaa pääasiassa vasoja sekä nuoria tai heikkoja yksilöitä, kun taas metsästäjä poistaa paljon parhaassa lisääntymisiässä olevia yksilöitä. (Tämä sama kohdistumisongelma koskee myös muuta metsästystä, kuten metsäkanoja.)
Hyviä huomioita Petellä. Kyllä tietoa oman metsän lahopesäkkeistä voi ja kannattaa käyttää hyväksi uudistamisessa. Näkeehän tiedon kannoistakin kun muistaa käydä alueella hakkuun jälkeen. (Kuvia männynjuurikäävän saastuttamista kannoista on netissä.) Tosin kannattaa muistaa että juuristot leviävät laajalle, eli jonkinlainen (10 m?) turvaväli saastuneisiin kantoihin on syytä jättää.
Tarkempia neuvoja näihin saisi Metlan tutkijoilta, minun tietämykseni ei riitä. Toivon että ne tulevat uudistettaviin metsänhoitosuosituksiin ja metsänhoitokortistoon. Voin vinkata asiasta Tapioon.
Tuo alikasvoksen saastuneisuus on ollut tiedossa, mutta erittäin hyvä havainto ja vertailu kuitenkin. Koko metsikkökuviota ei siis tarvitse uudistaa lehtipuulle vaikka osa siitä olisi saastunut.
Pantasusien lisääminen mahdollistaisi, ei ihmiseen tottumisen, vaan susien karkotuksen pois kotieläinten läheltä ja koulukyytien ja metsästyksen turvaamisen. Ei myöskään olisi tarvetta salametsästykseen kun sudet opetettaisiin pehmein keinoin karttamaan ihmistä.
Tuo sähköpanta ja lamautin yhdistelmä oli hyvä idea. Kyllä suomalainen insinööri keksii tarvittavat vipstaakit.
Tuo Timpan esille tuoma logistiikan hallinnan tärkeys lienee yksi pääsyy heikkoihin hankintalisiin ja pystykaupan suosioon ostajien parissa. Mhy voisi kuitenkin kai toimia yhtä tehokkaasti kuin puun ostajien omat organisaatiot.
Tuohon Santun listaan on varmaan mhy kehittäjien hyvä perehtyä, vaikuttaa aika kattavalta.
Pete, voit olla oikeassakin, mutta itse en uudistaisi kuusta enkä mäntyä jos kuusella on havaittu paljon lahoa, tai männyn tapauksessa kuolleita puita, siis niin paljon että taloudellinen menetys on tuntuva.
Mielestäni on hieman epäloogista toisaalta sallia lähes metsää hävittävät hakkuut, eli pienaukot ilman uudistamisvelvoitetta ja pohjapinta-alan vetäminen alas kuusikoissa, mutta samalla olla kovin huolissaan puulajeista. Eivät ihmiset tyhmiä ole, ja marginaalipuulajit jäävät marginaaliin, jos niille ei ole kysyntää.
Juurikäävän puhdistamismenetelmässäkin suositeltavin päälinja tulisi ehkä olemaan rauduskoivulla ja haavalla uudistaminen rehevämmillä paikoilla, sekä mänty-lehtisekametsä karummilla paikoilla. Sivupuulajit täydentäisivät taimikkoa, ja jos ne menestyvät hyvin, kannattaa ilmaiseksi saatu taimiaines hyödyntää.
Kuten
Minusta puun ostoon mhyn omaan lukuun sisältyy paljon riskejä, kuten olette hyvin tuoneet esille, kuten myös mahdollisuuksia. Selkein tilanne kai olisi jos mhy rooli olisi välittäjä, joka kilpailuttaisi kantohinnan ja korjuun (molemmista tieto mo:lle), ja saisi siitä välityspalkkion.
Katkontojen eroista ja mhy-välitteisen puukaupan kantohinnasta on tutkimustietoakin, mutta enemmänkin pitäisi olla. Olisi varmaan syytä erotella mhy välitteisten kauppojen hintatieto hintatason tilastoinnissa, niin tämä kinastelu loppuisi.
