Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ennustelua vaikeuttaa se että myyrätuhoriski voi vaihdella pienelläkin alueella paljon taimikosta toiseen, kuten palstalle kirjoittajat ovat raportoineet. Jos Puuntakuisen mailla on ollut myyrätuhoja siinä 2008 paikkeilla ja metsästystilanne ei ole muuttunut, minusta kannattaisi laittaa taimisuojat ainakin visakoivuille. Suojaavathan ne vähän myös jäniksiltä.
Pienpetotilannetta voi tarkkailla talvella jäljistä: jos kettujen jälkiä näkyy, tilanne on hyvä. Jos lisäksi näkyy näädän jälkiä, petotilanne on erinomainen.
Varmuuden vuoksi voisi vielä tehdä syksyllä lokakuussa myyränpyynnin, ja päättää suojauksesta vasta sen jälkeen. Laitetaan muutama kymmenen hiirenloukkua tuhoalttiiseen taimikkoon, syötiksi palanen porkkanaa. Yhden-kahden yön jälkeen poistetaan loukut (välttäen koskemasta myyriin tai niiden jätöksiin – myyräkuumeriski) ja lasketaan myyrämäärä. Jos myyriä on vain muutama per 100 loukkuvuorokautta, ei tarvitse suojata, jos taas on kymmeniä, sitten kannattaa suojata.
(Lisäys: peltomyyrä nähty Espoossa, ydinhabitaatilla. Eivät ole kadonneet!)
Looginen ratkaisu olisi kai – ei valtakirjakaupan kieltäminen – vaan se että mhy ei saisi osallistua kilpailutuksiin tarjoavana osapuolena? Valtakirjakauppa on metsänomistajalle hyödyllinen, jos ei ehdi/halua/osaa itse hoitaa puukauppaa, tai jos tarjottava puumäärä on niin pieni, että se on järkevämpi markkinoida yhteisesti mhy:n kautta.
Olisi hyvä jos joku mhy-kentältä kommentoisi tähän, miten puukaupan kilpailutus käytännössä toimii. Tai voisiko Metsälehti tehdä asiasta jutun? Korjuupalvelun tarjous on käsittääkseni samansisältöinen kuin muidenkin, eli käsittää myyjälle jäävän kantohinnan. Korjuuta ei siis varsinaisesti kilpailuteta vaan puun hintaa.
Tarjousten teko pitää tietysti olla suljettu kaikille tai avoin kaikille eli huutokauppa, ei siltä väliltä, eli ei niin että yhdellä tarjoajalla on tieto toisten hintatasosta. Mutta toimitaanko näin myös käytännössä? (Periaatteessa sähköinen markkinapaikka mahdollistaisi myös huutokaupan – vrt. tarjouskauppa asuntomarkkinoilla).
Jos humusta on vähän, en ehkä käyttäisi ennalllistamispolttoa, joka entisestään ohentaa eloperäistä ainesta. Viron Kohtlajärvellä näin että metsä saatin palautettua ja humusta muodostettua palavankiven jätekasoille istuttamalla niille haapaa ja leppää. Koivu ja muut lehtipuut käyvät myös. Leppä on erityisen hyvä lehtohumuksen muodostaja, mm. koska sen lehdet sisältävät typpeä jota karikkeen hajottajat tarvitsevat.
Turvetta ja hakkuutähteitä viemällä voi myös tuottaa humusta.
Timpalla ihan oikeutettu kommentti. Hänhän viittaa metsälain kohtaan 3. luku, 10. pykälä:
”rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus”
”Edellä 2 momentissa tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä.”
Toisin sanoen, vanha kuusikko – vaikka luonnontilainenkin – ei täytä pykälän vaatimuksia, ellei se ole pienialainen, ympäristöstä selvästi erottuva ”laikku” ja ellei siinä ole vaateliasta kasvillisuutta. Jos tällaista on isompi alue, sen metsätalouskäyttöön voi hakea luvan tai ellei lupaa saa, suojelukorvausta METSO-ohjelmasta.
Lisää aiheesta:
Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia. Lankomiehellä on seura, jossa on jo nimessä sana ”herrat”. Siellä on kuitenkin mukana tapahtuman luonteesta riippuen vaihtelevasti joko vain miehet tai myös muut perheenjäsenet. Oma metsästysmaja toimii tukikohtana. Syksyisin on perhejahti. Tällä seuralla on harrastuksen jatkuvuus turvattu.
