Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Juuri tuota samaa olen ihmetellyt, kuin jees h-v, että miksi kuitupuun hinta ei noudata lopputuotteen hintaa. Tukkipuu on ainakin hieman paremmin pitänyt reaalihintansa. Raaka-aine vs. lopputuote -hinta-analyysiä olisi hyvä saada julkisuuteen ruodittavaksi.
Mielenkiintoinen havainto tuo juurten kiertyminen. Kyseessä voi olla ilmiö joka on saanut alkunsa jo taimitarhalla, eli paakku on ollut alun perin liian pieni kyseiselle taimityypille tai kasvatusaika tarhalla on ollut liian pitkä.
Sanotaan että metsässä rauduskoivun pitää saada juuret kivennäismaahan, eli kyseessä voisi olla myös ravinnepuutos kasvupaikalla.
Tuosta kuusentainten monilatvaisuudesta taimitarhalla sanoo alan perusteos eli Risto Rikalan ”Metsäpuiden paakkutaimien kasvatusopas” (Metsäkustannus) siten, että monilatvaisuus on vika, eli niitä ei saa olla taimierässä paljoa. Omissa istutustaimissani olen niitä nähnyt satunnaisesti. Kirjan mukaan monilatvaisuutta voi aiheuttaa peltolude tai halla (ahava).
Lenniltä hyvä ehdotus kysyä mitä kuusikosta saisi suojeltuna esim. METSO-ohjelman kautta.
Jos allejääneillä kuusilla on vielä vihreää latvusta runsaasti, ainakin kolmannes puun pituudesta (?) olemassa ja kasvua nähtävissä, eli ne eivät ole ns. sateenvarjokuusia, yläharvennuskin voi olla mahdollinen. Lisäksi pienaukot. Allejääneet kuuset voivat kyllä olla lahoja; asia selviäisi parhaiten kaatamalla muutama erikokoinen yksilö ja katsomalla onko runko terve.
Mielenkiintoista verrata: metsätilakauppatilaston mukaan Etelä-Suomessa maksetaan metsälöistä kuutiolta noin 40 euroa, Keski-Suomessa noin 30 euroa, ja pohjoisessa 20 euroa. Sisältää puuston ja maapohjan.
Kyllä puukauppaa olisi varaa kehittää, eikä pitäytyä vanhassa vain sen takia, ettei jakseta kokeilla uusia malleja. Hyvä sovellus olisi mahdollisimman läpinäkyvä ja luottamusta lisäävä. Joustava katkonta ostajan kannalta, niin että hän saisi juuri oikean tuotteen juuri oikeaan aikaan jatkojalostukseen. Myyjän kannalta sellainen, joka on helppo valvoa ja ymmärtää, sekä palkitsee hyvän laadun tuottamisesta, eli sinnekin valuisi osuus arvonlisästä.
Kuten näkyy, ostaja ja myyjä ovat samassa veneessä: jos ostaja saa juuri haluamansa tavaran, sillä on varaa maksaa siitä enemmän.
Ei niitä paakkuja voi jatkokasvattaa, paakusta loppuu juuristolta tila. Menee kaatopaikalle.
Jos on vaarana heinittyminen, silloin iso taimi on hyvä. Tärkeintä on kuitenkin hyvä muokkaus, eli pääsääntöisesti kaikki paakut pitäisi laittaa isoille laakeille mättäille. Vain kaikkein karuimmilla istustuspaikoilla riittää äestys, ja istutus pienillä männyntaimilla (paikka jonka voi kylvää tai uudistaa luontaisestikin).
Juuri Puukin mainostamaan laatuhinnoitteluun päin pitäisi pyrkiä. Kysymys kuuluu, että miten? Tavallaan mhy:n apu puukaupassa toteuttaa alkeellisella tavalla laatuhinnoittelua, kun parhaat tukkileimikot menevät usein kilpailutuksessa sahoille. Vain harva metsänomistaja taitaa puukaupan niin hyvin, että pystyy omin päin hyödyntämään laatuhinnoittelua. Jos tuntee hyvin alueensa puunostajat, niin sitten kyllä.
Entisenä taimitutkijana sanoisin, että istutustaimien kasvuun vaikuttaa eniten sellaiset tekijät kuin: alkuperä eli siemenen tyyppi (metsikkösiemen vai jalostettu, 1. vai 2. sukupolven jaloste), taimen tyyppi (puulajin ja taimilajin sopivuus istutuspaikalle), taimihuolto (taimesta huolehtiminen tarhalta istutuspaikalle), istutuksen huolellisuus ja tietysti istutuspaikan olosuhteet (valo, vesi, ravinteet, happamuus, lämpö). Näihin tekijöihin verrattuna taimitarhan vaikutus on niin häviävän pieni, ettei sitä varmaan pystyttäisi kokeellisesti edes osoittamaan. Kaikilta toimivilta tarhoilta saa nykyisin varmasti kunnon taimia – bisnes loppuu nopeasti ellei näin ole.
Maastullin nettisivuilta ilmenee, että puun myyjä on Konneveden kunta, kuten täällä jo todettiinkin.
Jos metsäyhtiöt eivät enää luovuta katkontatietoja entiseen malliin, mhy-kenttä ei enää pysty niin hyvin avustamaan metsänomistajia parhaan puunostajan valinnassa kuten tähän saakka. Tämä on puun ostajan etu, ei myyjän. Uusimmassa Metsänomistajat-lehdessä (Keski-Suomi) mainostettiin juuri, että mhy:n valtakirjalla tekemissä puukaupoissa hintataso on ollut noin 2 euroa per motti korkeampi kuin muissa puukaupoissa.
Mhy:n omalla hakkuupalvelulla on tarjouksia tehtäessä kilpailuetu, jos se käyttää tietämystä eli kokonaiskuvaansa paikallisista puumarkkinoista hyväksi.
Jos mhy:n kyky avustaa puukaupoissa ja niiden valvonnassa tulevauudessa heikkenee, se puoltaisi entistä enemmän katkonnan ja puumaksujen erottamista toisistaan, joko ennen puukauppaa (runkohinnoittelu) tai hakattaessa (rungon arvon hinnoittelu). Paras systeemi olisi sellainen, jossa tarvitsisi vertailla puukauppatilanteessa vain puutavaralajien yksikköhintoja. Puun ostajalla saisi sitten olla omat lajit, mitä se sillä hetkellä katkoo, jotain aivan muuta. Mielestäni win-win tilanne: molemmat osapuolet voittavat.
