Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kasvupaikan puuntuotantokyky määräytyy kasvupaikan lämpösumman, ravinteisuuden ja vesitalouden mukaan. Hakkuutavalla lienee näihin verrattuna vähäinen merkitys puuntuotokseen.
OIkein hyvä kommentti ”Antonin pojalta”. Kyllä ilveksellä on varmasti jokin rooli ravintoketjussa, isokin, mutta yhteyttä voi olla vaikea osoittaa, kun se operoi laajemmassa mittakaavassa kuin kettu ja myyrät.
Vähän itse asiasta sivuun, mutta hyvä johdatus eläinperäisten tautien ekologiaan, prof. Henttosen kirjoitus tässä (muutenkin tasokkaassa) julkaisussa viime vuodelta (poista linkistä välilyönnit):
http://www.metla.fi/julkaisut/isbn/978-951-40-2499-3/Metsavisio_2014.pdf
Aina kannattaa osallistua keskusteluun. Reima Ranta summasi aika hyvin tilanteen tutkijoiden näkökulmasta. Minäpä en olekaan ns. ”vakavasti otettava tutkija”. (Olen siis freelancer eli evp.)
Osa ongelmaa on se, ettei keskusteluun osallistumisesta juurikaan palkita, eli sitä ei pidetä automaattisesti tutkijoiden työhön kuuluvana. Tutkimuksen tuloksista toki tehdään tiedotteita, mutta ne eivät leviä riittävän laajoille piireille. Osa tutkijoista on aktiivisia keskustelijoita, ja ottaa tulosten jalkauttamisen vakavasti, josta suuri kiitos. Suurin osa toimii muilla foorumeilla kuin täällä. Tieteellistä keskustelua käydään meillä pääasiassa julkaisujen kautta, muun muassa Metsätieteen Aikakauskirjassa.
Tutkijan kannalta tänne osallistuminen voi olla myös hyödyksi: ainakin minä olen bongannut täältä montakin testaamisen arvoista hypoteesia, joista osan olen toimittanut eteenpäin tutkijoille. Lisäksi täällä on esillä kosolti käytännön kokemusta, mitä ei ehdi itse hankkia, kun ei ehdi tarpeeksi kentälle.
Aika yleisesti kuulee sellaisen, melko uskottavankin väitteen, että myyrien määrä olisi noussut maassamme vasta kun metsien avohakkuut aloitettiin laajemmassa mitassa 1950- ja 1960-luvuilla. Kyse on nimen omaan niille sopivien elinympäristöjen määrästä. Yksittäisiä alueellisia myyrähuippuja on toki ollut aiemminkin.
Sotien aikana kotoperäiset pedot saivat melko rauhassa runsastua, joten niitä oli varmaan eniten 1940-luvun lopulla. Sen jälkeen määrää alettiin seurata tarkkaan vasta RKTL:n jälkilaskennoissa 1980-luvun lopulla. Väliajan kehitystä ei tunneta tarkkaan, se sisältää varmaan nousuja ja laskuja. Todennäköisesti meillä on nyt yleisesti ottaen vähemmän kettuja kuin aiemmin, ja supikoiria paljon enemmän kuin kettuja.
Alueelliset erot ovat suuret: Varsinais-Suomen kettukanta on karkeasti noin kymmenkertainen verrattuna Lappiin, eli kettuja voisi olla muualla Suomessa kohtalaisen paljon enemmän ennen kuin niistä olisi haittaa. Kommentoikaahan sieltä Turun suunnalta, onko kettuja (tai ilveksiä) liikaa? Ravinnostahan niillä ei ole pulaa; myyriä, rusakkoa ja kauriita on runsaasti.
Ketun vaikutusta voi ihan vapaasti itse kukin testailla omissa metsissään: lopettaa petojen metsästyksen tyystin, ja katsoo miten myyrätuho- ja metsäkanalintutilanne kehittyy.
Seuraava peltomyyrähuippu kertoo aika paljon siitä, pystyvätkö pedot auttamaan niiden hillinnässä vai ei.
Metsämyyrä on helpompi laji, koska se ei reviirikäyttäytymisensä vuoksi koskaan saavuta sellaisia yksilömääriä hehtaarilla kuin peltomyyrä. (Vrt. Glan viesti edellä: huppuvuoden saalis 300 myyrää/ha.) Metsämyyrä voitaisiin mahdollisesti pitää petojen avulla poissa taimikoista, mikä vähentää sen käytössä olevaa habitaattia ja sitä kautta yksilömäärää. Tämä menettely voi alentaa, paitsi taimikkotuhoja, myös myyräkuumeriskiä alueella.
Äläs lannistu, uudehko metsänomistaja, vaikka tulee vähän kuraa tupaan. Se vain vahvistaa, ei tapa. Kun ketjuja lukee, pitää suodattaa epäasiallisuudet pois. Ei kannata provosoitua, jos vaikka joku piruuttaan rupeaa laittamaan trollia ketjuun. Toisinaan niitä tulee kirjoittajilta vain tylsyyden karkottamiseksi. Joskus asiasta pois eksyminen voi olla jopa virkistävää.
