Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minusta oleellista tässä on se, että metsänomistaja ottaa kasvatusmenetelmän valinnassa muitakin arvoja (ja riskejä) huomioon kuin pelkästään taloudelliset seikat. Tutkimuksen ja käytännön kokemuksen avulla meidän pitäisi pystyä hahmottamaan valintojen seuraukset.
Tuo haastattelu olisi paremmin paikkansapitävä, jos se olisi tehty kaksi tai kolme vuosikymmentä sitten. Kun opiskelin metsäalaa 1980-luvulla, ilmapiiri oli juuri tuollainen kuin haastattelussa on kuvattu. Nykyisin asenteet metsän moniarvoisuutta kohtaan ovat toiset. On olemassa esimerkiksi uusia tutkimusaloja, jotka käsittelevät metsän monikäyttöä ja ekosysteemipalveluja.
Hauskaa huomata, että Erkin neuvo silloin oli sama kuin tänään: metsässä kannattaa oleskella mahdollisimman paljon!
”Onhan teolllisuutta ja omistajapuolta edustavilla niin suuret eturistiriidat”
Olen ihan päinvastaista mieltä, edut ovat samansuuntaiset. On vain pelattava reilusti, niin että kaikki osapuolet saavat tuotetusta arvonlisästä osuutensa. Esimerkiksi puunostajien kartelli ei ollut reilua peliä.
Lukekaapa Heikkien kirjoitukset uusimmasta Metsämakasiinista. Oksmanin kirjoitus oli yhteneväinen Antonin kuusettumiskantojen kanssa, ja Smolanderin kirjoitus taas käsitteli myös tärkeää aihetta, tyvilahon torjuntaa. Metsälehdellä on muuten juuri käynnissä kysely pahimmista uhkista metsäomistajan kannalta. Metsätuhot ml. hirvi ovat varmaan aika korkealla sillä listalla.
Hakutoiminto olisi erittäin tervetullut lisä palstan toimintoihin! Alkeellisen haun voi mahdollistaa laittamalla aloitukseensa ns. tageja eli avainsanoja. Ne etsivät kaikki aihepiiriin kuuluvat keskusteluketjut.
Irrottelu- ja tajunnanvirtaketjut ovat välillä ihan virkistäviä. Esimerkiksi ”suden jäljeltä” niitä syntyy.
Ei tällä palstalla ole vakinaisia lumikkohypoteetikoita, ainoastaan satunnaisia vierailijoita.
Korpela ym. 2014 julkaisu on tietenkin erittäin pätevä ja lukemisen arvoinen, kuten hänen väitöskirjansakin (Jyväskylä Studies in Biological Sciences 291). Kuten kaikkien tutkimusten kohdalla, tämäkään huikea ponnistus ei kuitenkaan selitä tutkittua ilmiötä kokonaan. Myyrät on pyydystetty 32 paikalta, jotka sijaitsevat käsittääkseni maantieteellisesti eri paikoissa kuin riistakolmiot, joilta erikoistuneiden petojen (lumikko ja kärppä) ja yleispetojen (ketun ja näädän) yhdistetty jälkilaskenta on tehty. Peto-saalissuhteita pitää tutkia myös tarkemmalla alueellisella skaalalla, eli yksittäisten elinympäristöjen tasolla.
Niin, anteeksi, että poikettiin ketjun aiheesta!
Metsämakasiini 1/2015 s. 40: ”Tutkimuksella ei paremmuus selviä”. Tarvitaan siis PALJON lisää käytännön kokemusta. Lisäksi, kuten tutkimuksessa todettiin, optimipäätös riippuu aina metsänomistajan arvostuksista. Ehkä valinta menee loppujen lopuksi vähän samaan tapaan kuin lämmitystavan valinta: puulämmitys viitseliäälle, vähätöiset mallit mukavuudenhaluiselle. Metsänkasvatuspuolella jk sopii mukavuudenhaluiselle, koska siinä tarvitaan vähemmän ruumiillista työtä. Vähemmän hikeä, enemmän kyyneleitä?
🙂
Hyvä ehdotus, lisää kirjoittajia kehiin! Lisää käytännön metsäammattilaisia ja tutkijapanosta metsänomistajien rinnalle. Ainakin emeritustutkijoilla pitäisi olla aikaa. Täältä saa välillä yllättäviäkin ideoita testattavaksi.
Ehkä meidän vakikirjoittajien pitäisi katsahtaa peiliin. Koetetaan pitää ketjut paremmin asiassa ja otsikoida ne niin täsmällisesti, että ne jotka eivät ole kiinnostuneita metsän eläimistöstä, voivat niitä välttää.
Tuolla ”Muuta metsästä” -osiossa on ketju ”Mihin mennään” jonka aiheena on terrorismi. Se on tyyppiesimerkki ketjusta, joka ei pysy otsikossa – edes kahta ensimmäistä sivua.
Nimim. ”päivystävä tutkija”.
On totta, että ihmisen tekemä valinta on aina jotenkin vajavaista, niin metsänhoidossa kuin metsästyksessäkin. Luonnonvalinta toimii kuitenkin aina siinä rinnalla, ja geenien vaihtoa tapahtuu sen verran runsaasti, että en usko sisäsiittoisuuden olevan ongelma ”puolivilleillä” metsäpuilla.
Nythän meillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet tutkia asiaa geeniteknisin menetelmin. Tyvilahon kestävä kuusi ja mänty olisivat todella tervetullut lisä metsänviljelymateriaaliin, mutta en usko sellaisia kovin pian taimitarhoilla nähtävän.
Tanelille:
Susikeskusteluun jouduttiin, koska tämä ketju lähti liikkeelle susien koirille aiheuttamista vahingoista. Mielestäni minä ja Anton jo vastasimme kysymykseesi. Vastaan vielä näin: vaikutusta Brittein saarilla ei voi tietää tuomatta sutta takaisin sinne, mikä olisi hienoa ekologisesti, mutta lienee mahdotonta sosiaalisesti ja taloudellisesti.
Piti oikein tarkistaa, että missä se Perhon kunta sijaitsee, olin sijoittanut sen Satakuntaan. Suomenselkää näkyy olevan – siellä ne sudet elelevät metsäpeurojen kanssa…
Jäniskannan kurissa pito hoituu metsissä ilvesten toimesta. Täällä kaupungissa rusakot mellastavat vielä vapaasti.
jeessille:
Hirvikannan kurissa pito on sen verran iso urakka syksyisin, että koirien apu on tarpeen. Jos koiria ei voida käytää, tarvitaan passimiesten lisäksi vielä ajomiehet tai naiset. Kuvittelisin metsästystapahtuman turvallisen organisoinnin olevan aika haasteellista, kun metsässä on paljon enemmän porukkaa joista osa vieläpä ”maallikoita”, ei metsästäjiä.
Talousmetsissä on pulaa nimen omaan palaneesta ja järeästä lehti- ja havulahopuusta. Haapa on monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia puulajeja, koska siitä on erityisen moni hyönteis-, jäkälä- tai sienilaji riippuvainen. Meidän luontomme on jääkauden aiheuttamien sukupuuttojen takia muutenkin puulajiköyhä verrattuna vaikka Pohjois-Amerikkaan tai Venäjään. Taimikonhoito sekä hirven ja poron ylilaidunnus vaikuttavat samaan suuntaan. Männyn uudistusaloille ei sitä järeää eikä muutakaan haapaa toivota männynversoruoste-sienitaudin riskin takia, mutta muualle olisi suotavaa jättää säästöpuiksi järeitä haapoja. Hakkuiden ulkopuolelle jätettävät säästiöt ovat parhaita kohteita.
Jos maassamme juuri nyt korvataan paljon sähköön ja öljyyn pohjaavaa peruslämmitystä puulla ja lämpöpumpuilla, sähkön kokonaistarve – ja vastaavasti myös sähkön huipputehon tarve – jää alhaisemmaksi kuin muuten.
Puulämmitys on viitseliään valinta. Nostan hattua teille! Maassa tarvitaan vähemmän ydinvoimaloita teidän ansiostanne.
Mukavuudenhaluinen kaupunkilaistalollinen sen sijaan tuottaa vesikiertoiseen järjestelmään peruslämmön ja käyttöveden ilma-vesilämpöpumpulla ja huipputehon klapeilla. Sähkövastus voi olla tässäkin vielä varalla.
