Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Joo, tätä pähkäiltiin mhy:n kaverin kanssa, että jos myrsky sattuu kohdalle, niin tulee pahaa jälkeä. Paikka ei ole kuitenkaan alttein mahdollinen, koska siinä on melko suojainen paikka. Viereiset kuviot harvaa kalliomännikköä, kuusentaimikkoa, kivikkoa ja vain pohjoisen puolella varttunutta männikköä.
Tästäpä löytyy, Timppa (jos linkissä on välilyöntejä niin ne pitää poistaa). Löytyy myös Google-haulla riistakannat 1989-2011.
Pihkatapille kysymykseen: ”Oliko hinta siis jatkuvan kasvatuksen hakkuulle vai puhtaalle jaksollisen kasvatuksen yläharvennukselle?” Enemmän kyseessä on jatkuvan kasvatuksen hakkuu; 1,25 hehtaarin eli yhden metsikön kokeilu, jossa poistetaan järeimmästä päästä muutama kymmenen kuusta. Jäävä puusto on sekametsää, paikoin tasarakenteista, paikoin erirakenteista. Hintapolitiikka selittyy ”kauppateknisistä syillä”, eli metsikkö oli ainut harvennuskuvio isossa kaupassa.
Itse leimasin keltaisilla nauhoilla, joita ei todennäköisesti erota lumisessa metsässä, mutta lopputulos lienee suunnilleen sama, vaikka konemies valitsee poistuvat rungot. Tulosta saadaan toivottavasti tarkastella ensi kesän nimimerkkitapaamisessa, jos hakkuu on ehditty tehdä siihen mennessä.
Luonnonmetsissä puita kuolee monesta syystä. Puhutaan ns. suurista häiriöistä ja pienistä häiriöistä. Lisäksi on tasaikäisen metsikön itseharveneminen, joka tarkoittaa heikompien eli allejääneiden karsiutumista ja jota jäljitellään alaharvennuksin. Suurissa häiriöissä kuolevat yhtä lailla isot ja pienet, jos kohdalle sattuu vaikka metsäpalo, hyönteistuho tai trombi. Näitä jäljitellään avohakkuin ja näitä tarvitaan valopuulajien uusiutumiseen. Pieni häiriö tarkoittaa yksittäisten puiden tai puuryhmien kuolemista, ja sitä voidaan jäljitellä poiminta- ja pienaukkohakkuin. Summa summarum, periaatteessa jaksollinen ja jatkuva kasvatus voivat olla yhtä ”luonnonmukaisia”. Voisi kai sanoa että metsikkörakenteiden, puulajivalikoiman sekä puiden kokojakaumien monipuolistuminen metsässä lisää luonnonmukaisuutta tai ainakin monimuotoisuutta. Verrattuna aitoon luonnonmetsään on talousmetsässä kuitenkin yleensä aina liian vähän lahopuuta ja palanutta puuta.
Lukekaa hyvät ihmiset kirja ”Suomalainen aarniometsä”. Paitsi että on täyttä asiaa, kirja myös tarkastelee metsiä monelta kantilta.
Katselin taas kerran tulostamaani graafia ”Hirven jälki-indeksi riistakeskusalueittain vuosina 1989-2011. Silmävaraisesti arvioituna näyttäisi olevan niin että vain Etelä-Hämeen riistakeskusalueella on selvästi aleneva trendi havaittavissa. Pitkän ajan seurannat osoittavat taas kerran tarpeellisuutensa! Ihmisen muisti on NIIN lyhyt.
Niin ja huomataanpa vielä että – runsaasti puutiaisia tuottavan – valkohäntäpeuran kanta on samana aikana noussut oikein ”iloisesti” kaikilla alueilla, joilla havaintoja on riittävästi luotettavan arvion tekoon: Etelä-Häme, Pohjois-Häme, Satakunta ja Varsinais-Suomi.
Täällä palstalla pärjää, kun ei ole kovin herkkä pahoittamaan mieltänsä. Provoihin ei kannata lähteä mukaan, paitsi jos haluaa huvitella. Tekstiä tuottaessa kannattaa kyllä harjoittaa itsesensuuria, koska kirjoitettu teksti tulkitaan helposti väärin.
Kun suodattaa höpötekstit, aina jokin helmikin seasta löytyy. Ihan parhaita ovat ne viestit, joissa johonkin asiaan löytyy aivan uusi näkökulma, käytännön kokemus tai peräti testattava hypoteesi.
Mielenkiintoinen tuo uudehkon metsänomistajan ajatus, että jatkuvat hakkuut tarvitsivat hakkuujärjestyksen uudelleen ajattelua. Tällaiset avaukset ovat aina tervetulleita, että ajatellaan uudelleen jokin vakiintunut käytäntö.
Kokemuksen karttuessa varmaan jatkuvan kasvatuksen hakkuutaksoitus tarkentuu. Saamissani puukauppatarjouksissa (6 kpl) kuusikon yläharvennuksen kantohinta oli tänä syksynä 0-8 euroa motilta vähemmän kuin avohakkuun kantohinta.
Arvelisin että pitkässä juoksussa keskimääräisissä korjuukuluissa ei pitäisi olla kovin suurta eroa, koska jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan keskimääräisen järeitä puita ja jaksollisessa taas ensin pieniä, sitten keskimääräisiä ja lopulta suuria puita. Harvennusten osuus poistumasta on jälkimmäisessäkin melko suuri.
”Tulo- ja varallisuuserot hidastavat talouskasvua.” Ihan näin ei voine yleistää, vaan riippuu lähtötilanteesta. Jonkinlaiset erot tuloissa ja varallisuudessa lienevät kannustavia, kun tietää että voi vaurastua, siis verrattuna siihen tilanteeseen, joka on sosialismissa, että kaikki ovat yhtä köyhiä ja sellaisiksi myös jäävät, ja kokonaiskysyntä on alhainen. Toinen ääripää on sitten vaikkapa Yhdysvalloissa sovellettava malli, jossa tulo- ja varallisuuseroja tasoitetaan tulonsiirroilla vain hyvin rajoitetusti; tällöin suuri osa kansasta jää myöskin aina köyhiksi, mutta kokonaiskysyntä on silti suurempi kuin tasajakomallissa.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on tähän asti pärjännyt aika hyvin, ja tasoittanut ihmisten lähtökohtien eroja, mutta nyt – väestön ikääntyessä ja talouskasvun hiipuessa Euroopassa – tarvitaan keinoja miten rahat saadaan riittämään ja talouteen uutta puhtia. Meillä pitäisi ehkä jakaa työtä enemmän, jotta nykyisten työttömien tekemän työn määrää ja sitä kautta kulutusta saataisiin nostettua.
Mielestäni perintö- ja lahjavero on metsän osalta kaksinkertaista verotusta: ensin maksetaan puustopääomasta omistajanvaihdoksen yhteydessä noin 15 % ja sitten vielä samaa puustopääomaa myytäessä uudelleen noin 25 % (pääomatulo miinus menoista saatavat vähennykset), yhteensä 40 %. Verohuojennus auttaisi yrittäjämäistä metsätaloutta kehittymään, kun puun myynnillä voisi elää. Luulen (en tiedä), että metsätilojen hinta määräytyy eniten kantohintojen mukaan, ja verotus vaikuttaa siihen vain vähän.
Vastaus kysymykseesi: kun tilaat taimia taimitarhalta tai mhy:ltä, kysy, onko saatavilla alustavasti testatusta tai kalliimmasta testatusta siemenestä kasvatettuja taimia. Myynnissä voi olla myös taimia joiden siemenalkuperä on ns. valikoitu. Siemenlajia ”siemenlähde tunnettu” (ns. metsikkösiemen) ei taimitarhoilla varmaan enää käytetä, ainoastaan metsäkylvöissä. Joinakin vuosina testattua aineistoa voi olla vaikea saada, jos on ollut heikompia siemenvuosia. (Ks. viestin lopusta merkinnöistä.)
Evira valvoo metsänviljelyaineiston kauppaa, ja varmistaa että Suomessa myydään vain alueellemme soveltuvia taimia. Taimipakkauksista ilmenee muun muassa sen siemenerän tunnus, josta taimet on kasvatettu. Saman tiedon saa myös kylvöä varten ostettavien siementen mukana. Siemenerästä näkyy, onko se metsikkösiementä vai siemenviljelmältä tullutta jalostettua siementä, jota on kahta eri laatua – pitemmälle jalostettu aines on kalliimpaa. Kylvössä voisi kannattaa sekoittaa molempia laatuja samalle alalle. Eviran sivuilla on myös tietoa mm. siementen käyttöalueista ja klooneista.
4H-järjestön sivuilta löysin tällaiset havainnolliset ohjeet:
8.3. Taimitunnukset ja –merkinnät
Vanhat perusaineistojen merkinnät poistuivat käytöstä vuoden 2003 alusta. Metsänviljelyaineiston tuottamiseen käytettävä perusaineisto luokitellaan nyt seuraavasti:
– siemenlähde tunnettu (ent. B4,B3)
– valikoitu (ent. B2,B1)
– alustavasti testattu (ent. A3,A2)
– testattu (ent. A1)http://www.4h.fi/wp-content/uploads/2014/06/taimitarhaopas.pdf
