Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Caballistalle – kyllä mielestäni vastasin jo edellisessä viestissäni. Tuon paremmin en osaa perustella. Kyllä, edellinen Kioton sopimus oli huono ja päästökauppakin on ollut epäonnistunut kokeilu. Näistä pitää oppia ja pyrkiä parempaaan.
Lisäksi meidän pitää ponnistella kaikin tavoin energiaomavaraisuuteen, energiatehokkuuteen ja energian säästöön Suomessa ja EU:ssa. Näistä poikii myös työtä ja vientiä.
”1000 koirasutta Suomessa”
”Tähänastiset Ville Niinistön luotsaamat kokousmatkat ovat maksaneet meille miljardeja.”
Suhteutetaan vähän. Kumpi tässä nyt on suurempi ongelma, nämä kokousmatkat vai ilmaston muutos? Jos ilmaston muutos tuhoaa elinolot kuivilla alueilla, tulee meille pilvin pimein ilmastopakolaisia, eivätkä vaikutukset Suomenkaan luonnossa ole pelkästään positiivisia.
Toisaalta, tällä palstalla ovat jotkut olleet sitä mieltä, että ilmastoneuvottelijamme ovat ainakin osittain epäonnistuneet tehtävässään (vrt. ketju Suomi on ainoa maa jossa metsät ja suot ovat päästölähde). Olisiko meillä suurempi mahdollisuus onnistua neuvotteluissa tällä kierroksella, jos mahdollisimman moni taho Suomessa olisi hyvin informoitu ja verkostoitunut muiden maiden vastaavien tahojen kanssa? Neuvotteluissa joudutaan aina kompromisseihin, eli kukaan ei saa kaikkia vaatimuksiaan läpi.
Isoissa kokouksissa on yhtä aikaa menossa useita prosesseja, ja jos istunnoissa ei ole paikalla, ei pysty vaikuttamaan. Totta kai asioita valmistellaan myös kokousten väliaikoina, esimerkiksi päästötavoitteita ja niiden raportointivaatimuksia, mutta kokoukset ovat se tärkein vaikuttamisfoorumi.
Mikä tärkeintä, neuvotteluilla voi olla suurikin vaikutus siihen, miten jatkossa voimme käyttää metsiämme ja peltojamme ns. biotalouteen, eli ilmastosopimuksella on potentiaalisesti suuri merkitys kansantaloudellemme.
Tuohon lukuun ”jopa 1000 koirasutta Suomessa” voi melko varmasti sanoa, että se on yliarvio; koko Euroopasta löytyy varmasti tuon verran mutta Suomesta ei. Muut koiraharrastajat voivat vahvistaa, että ilmiö on harvinainen. Esimerkiksi kirjassa ”Susi” mainitaan vain muutama tiedetty tapaus Suomesta.
Tarton yliopistossa Urmas Saarma on tutkinut ilmiötä Euroopan tasolla. Risteytyminen voi tapahtua kummin päin tahansa, eli äiti voi olla sekä koira että susi. Geenitutkimuksen avulla voidaan selvittää sekin, kummin päin risteymä on tapahtunut.
Puumäärien oikeellisuutta voi itse aika hyvin valvoa vertaamalla metsäsuunnitelman tai metsään.fi palvelun tietoja sekä lisäksi hakkuusopimuksessa ennustettuja tietoja toteutuneisiin hakkuumääriin, sekä mittaustodistuksesta että hakkuukoneiden mittalistoilta katsottuna. Ostajilla on myös omavalvontaa; joskus olen saanut lisätilityksen valvonnan tietokoneajon pohjalta, kun joku osa puusta eli joku hakattu lohko on jäänyt tilittämättä.
Uutiskirjeestä kopioitua:
Jäsenmaksut 2015 (perusteena neliportainen, metsähehtaareihin perustuva malli):
Metsää 0-9,9 hehtaaria: vuosimaksu 40 euroa
Metsää 10-29,9 hehtaaria: vuosimaksu 70 euroa
Metsää 30-99,9 hehtaaria: vuosimaksu 100 euroa
Metsää 100 hehtaaria tai enemmän: vuosimaksu 150 euroaJäsenmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa. Sen nettosummat verovähennyksen jälkeen ovat siten portaittain 28, 49, 70 ja 105 euroa.
Ensimmäisen kerran jäsenmaksu kannetaan maaliskuussa 2015.Yhteismetsät, kuolinpesät, yhtymät
Yhtymä on varsinainen jäsen ja saa käyttöönsä jäsenedut, kuten puukauppaan ja metsäpalveluihin liittyvät edut. Jos yhtymän osakas haluaa käyttöönsä henkilökohtaisia etuja, kuten esimerkiksi alennuksen vakuutuksista tai saada esimerkiksi jäsenhintaisen kesäteatterilipun, on henkilöjäsenen hakeuduttava erikseen jäseneksi. Hänen jäsenmaksunsa on 10 euroa vuodessa.
Omistus yhdessä puolison kanssa
Jäsenkortti ja siihen liittyvät edut tulevat toiselle puolisolle. Mikäli molemmat haluavat käyttönsä henkilökohtaisia etuja, on toisen puolison liittyvä erikseen jäseneksi. Hänen jäsenmaksunsa on 10 euroa vuodessa.
Useita omistusosuuksia
Jäsenmaksu lähetetään vanhan metsänhoitomaksun tapaan kullekin verotusyksikölle erikseen. Jos henkilö omistaa metsää esimerkiksi yksin, yhdessä puolisonsa kanssa ja on osakkaana yhdessä kuolinpesässä, lähetetään jäsenmaksu kullekin yksikölle erikseen.
Metsää useamman eri metsänhoitoyhdistyksen alueella
Metsänomistaja voi valita mihin metsänhoitoyhdistyksiin haluaa olla jäsenenä.
Olen myös sellaisella linjalla, että metsäekonomian ja puuntuottajien edunvalvojien pitäisi tuottaa tietoa mm. siitä, mikä on tällä hetkellä puun myyjän – eli raaka-aineen – osuus lopputuotteen hinnasta eri tuotekategorioissa, ja miten se on historiallisesti kehittynyt. Tilanne on varmaan erilainen jos tarkastellaan energian tuotantoa, sahatavaraa, vaneri- ja muuta levyteollisuutta, muuta jatkojalostusta kuten huonekalu- ym. puutuoteteollisuutta, kartonkia, sellua ja paperia. Samoin olisi hyvä tietää muiden kustannusten (korot, palkat, energia, kemikaalit…) kehitys samana aikana.
Kun tällainen tieto on saatavilla, sitten voidaan keskustella, ovatko kantohinnat nyt ja aiemmin reilulla tasolla vai ei, ja pitäisikö niihin saada muutosta.
Hankalinta on arvioida se, miten toteutunut kehitys olisi muuttunut ilman kartellia.
Jos tällainen tarkastelu on jo tehty, joku voisi ystävällisesti linkittää sen tänne palstalle.
Juurikin näin. Kaikki vähänkin askarruttavat asiat on syytä selvittää ENNEN kaupantekoa. Ja kannattaa käyttää vaikka useamman kuin yhden tahon asiantuntemusta apuna, jos tilanne on monitahoisempi kuin perusmetsätilan kauppa.
Pitää tietään mm. kulkuoikeudet, tiemaksut, oikeudet vesialueisiin, rakennusoikeudet, sähkölinjat, kaavoitustilanne, tuulivoimahankkeet, maavarat (kuten hiekka, sora ja turve) metsävarojen lisäksi…
Saman kuin Ammatti Raivooja, on Jarkko Vehniäinen ilmaissut näin nasevasti (Kamala luonto -sarjakuva, suosittelen):
”Kokemus synnyttää hyviä päätöksiä, ja huonot päätökset kokemuksia.”
”Erkin” kilpailukykyä parantaa se, että ellei hommat suju, siitä voi aina palata ”Perttiin”, eli jaksolliseen kasvatukseen, tekemällä avohakkuun ja metsänviljelyn. Jonkinlaista riskinsietokykyä vaatii sekä erkki että pertti.
Kumpi on sitten parempi, moto- vai manuhakkuu erkissä – taitaa olla niin, että korjuun laatu on eniten kiinni koneen käyttäjästä, ei koneesta? Manuhakkuu tullee myös liian kalliiksi, eikä tekijöitä ole tarpeeksi?
Tänä syksynä saamissani puukauppatarjouksissa oli yläharvennuksen yksikköhinta tukille 0 – 8,50 euroa pienempi kuin avohakkuussa, ja kuitupuun yksikköhinta 0 – 2,50 euroa pienempi.
Hmm… eipäs hätiköidä.
Kiinteistökauppa on aika aika monelle harvinainen tapahtuma, kuten asuntokauppakin. Jonkinlainen asiantuntija-apu on useinkin tarpeen, johtuen mm. siitä, että metsätilalla voi olla monta omistajaa ja siihen voi liittyä monenlaisia intressejä ja rasitteita, jotka tulee sekä myyjän että ostajan tuntea. Ei ihan riitä, että katsoo kännykkäsovelluksesta puumäärän ja ryhtyy kauppoihin.
