Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ihan varovaisuusperiaatteen mukaisesti näkisin, että jos männyn tai kuusen juurikääpä on metsikköön iskeytynyt, niin puulajin vaihto olisi tarpeen, eli kuusen jälkeen tulisi lehtipuu. Männyn kohdalla puulajikysymys onkin sitten hankala, joten varminta olisi ennaltaehkäistä tyvitervaksen tulo metsikköön riskialueella männyn kesähakkuissa kantokäsittelyllä tai harrastamalla vain talvihakkuita.
Lahoprosentti riippuu siitä missä metsäsi sijaitsee ja miten sitä on käsitelty: onko tehty kesähakkuita. Metsäharjoitteluaikana Siuntiossa v. 1981 totesin että laho oli lähes kaikissa kuusissa, sekä isoissa että pienissä. Pahimmissa oli jäljellä vain vähän ns. pitopuuta kuoren alla (manuaalinen hakkuu).
Laho etenee kuitenkin tyvestä latvaan päin, joten koko puu ei yleensä ole käyttökelvoton. Voit siis saada myös em. määrän lahoa motteina. Etukäteen on paha sanoa. Jos aiot ostaa lahometsää, pitäisi ainakin tutkia tilannetta kairaamalla ja jos mahdollista kaatamalla koepuita ja sahaamalla niistä poikkileikkauksia eri korkeuksilta lahoprosentin selvittämiseksi. Myös puututkaa voi käyttää apuna jos sellaisen saa jostain käyttöönsä (arboristeilta).
Tuomariksi ehdotetulla ei ole ehkä enää kompetenssia tuomarointiin. Olen kyllä ihan oikeita halkojakin hakannut, mutta siitä on aikaa… öö… 33 vuotta! Loput ovatkin sitten olleet lähinnä klapeja. Halkojen teko tapahtui metsäharjoitteluaikana Siuntiossa.
Mutta jos lätkäistäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja pidetään mottikisa ensi kesän tapaamisen yhteydessä Konnevedellä. Siellä on Savottamarkkinat; eiköhän sieltä löydy jokin metsäinen laji, johon nimimerkit voivat halutessaan osallistua.
🙂
Kyllä Tanelin kriteerit taitavat olla nyt liian korkeat. Jos hirviä ei ole, niin yleensä silloin maanomistaja on joko itse hirvenmetsästäjä tai ainakin vuokrannut maansa metsästäjille. Lisäksi aika harvalta alueelta on Etelä-Suomessa noin pitkä matka asutukseen.
Jos tingit hieman vaatimuksistasi, niin ainakin Sahalan kartano Rautalammilla täyttää hirvettömyysvaatimuksen.Alun perin väite ei ole minulta, vaan tuolla toisessa ketjussa joku nimimerkki (oliko ”suorittava porras”?) esitti, että hirvien määrä ei enää rajoita metsänuudistamisen puulajivalintaa. Jos hän vaikka vastaisi, mistä tällainen onnela löytyy?
Omasta puolestani toivon syksyn metsästyskauden sujuvan niin, että ensi vuonna voin luottavaisin mielin viljellä koivua kaarnakuoriaiskuusikon tilalle. Aika hyvin on homma kyllä toiminut: ainoastaan yksi noin hehtaarin laajuinen männyntaimikko on mennyt hirvien suihin yli 40 vuoden metsänomistusaikanani. Ja se sijaitsee kyllä keskellä tietöntä aluetta.
