Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tervetulloo takaisin suen jäläki. Kävin Heinolan Sepänniemessä, kävelin rantoja pitkin, en löytänyt douglaskuusia. Ovatko ne siellä pöpelikön keskellä piilossa?
Voisiko metsästysvuokrasopimukseen laittaa tavoitekannan ja mikä se tulisi olla? Tavoitekannan toteutumista ei voi määrittää luotettavasti kovin pienelle alueelle, mutta ehkä hirvitalousalue olisi sopiva yksikkö kannan tarkasteluun.
Helpompi kriteeri mitattavaksi olisivat hirvivahingot 1-5 m pitkissä taimikoissa, eli vuokra-alueen kaikkien taimikoiden – puulajista riippumatta – tilan pitäisi olla hyvä, jos uudistamisvaiheen jälkeen kasvatuskelpoisia taimia on ollut riittävästi (tämä on tietysti maanomistajan vastuulla).
Minäkin olen kokenut saavani rahoilleni vastinetta lähes aina asioidessani mhy:n kanssa. Metsäomaisuuden arvo kohoaa helposti satoihin tuhansiin euroihin ja mhy tarjoaa omaisuudenhoitopalvelua. Vain vaativimmissa kysymyksissä (verotus, perintö, sukupolvenvaihdos) olen joutunut turvautumaan muihin asiantuntijoihin.
Ens kesä on kaakana, mutta jos tapahtuu, ni siinä heenäkuun alussa ku on Konnevveillä ne Savottamarkkinat ja Häyrylänranta Blues, ni siinä voetas tavata. Esittelyssä monjtavotteenen mehtätallous, sisältäen puuntuotantoo, maesemoo, riistoo ja monjmuotosuutta. Lisäks Etelä-Konnevvein tuore kansallispuisto: vaekka risteely selällä, kapuamine Kalajavuorelle, kahvit luavulla ja sammoilu Mäkisuaren mehtälehmusmetikössä. Kehitellään…
Hoidettujen taimikoiden hirvituhottomuus voi olla osittain näköharha: hirvien vaurioittamat taimet on poistettu juuri taimikonhoidossa, jos niitä on ollut. Olisin melkeinpä sillä kannalla, että yksittäisen taimikon hirvituhoriskin paras selittäjä on alueen hirvikanta, toiseksi paras on se, osuuko taimikko talvilaidunalueelle, ja vasta näiden jälkeen tulevat ravintotekijät (taimikon koostumus).
”Rungonosahinnoittelu … jättää isoimman ongelman entiselleen. Puunostajan ei edelleenkään tarvitsisi optimoida puusta saatavaa arvoa.” kirjoittaa Jyrki Ketola Metsälehti Makasiinissa 6/2014.
Toimivin ratkaisu olisi sellainen jossa molemmat voittavat: metsänomistaja saa tilin leimikon arvon mukaan ja samoin puun loppukäyttäjä. Jos tämä ihanne toteutuu jo runkohinnoittelussa, hyvä niin.
Leimikon arvon huomioivassa hinnoittelumallissa puun ostaja tarjoaa tietenkin hyvälaatuisesta puusta paremman yksikköhinnan (esim. energiajae, kuitupuu, tukkipuu) ja puun myyjän tarvitsee vertailla vain yksikköhintoja, koska kaikki ostajat maksavat ihannemallissa samojen puun dimensioiden mukaan. Dimensiot mitataan hakkuukoneella. Sellaiset puutavaralajit, joita ei ole kaikilla ostajilla, voivat sotkea tätä mallia?
Pitäisi vain ryhtyä maksamaan leimikolle puun myyjän tili todellisten, mitattujen puun dimensioiden mukaan (eikä etukäteen arvioitujen mukaan). Nimittäisin tätä uutta toimintatapaa ehkä mieluummin rungonosahinnoitteluksi erotukseksi entisestä.
