Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsuri motokuski muistuttaa tärkeästä pointista: miksi Ruotsissa siedetään paljon suurempaa kauris- ja hirvikantaa ja sitä myöten paljon suurempia liikenne- ja metsätuhoja? Onko selitys erilainen metsänomistusrakenne vai erilainen metsästyskulttuuri? Vai jokin aivan muu.
Kommentit edellä esittämääni energia+laatukasvatusohjeeseen ovat myös tervetulleita. Siis toimiiko energiapuun ja laatutukin kasvatuksen yhdistäminen samassa metsikössä? Huipputuloksiin voidaan päästä montaa reittiä. Olennaista on minimoida etukäteen ne riskit jotka voidaan minimoida. Esimerkiksi koivun huippulaatuun voitaneen päästä sekä huipputiheydellä että karsimalla. Hirvi on kuitenkin eliminoitava molemmissa ketjuissa.
Kiitos tamperelainen hyvästä kysymyksestä:
”onko mistään saatavilla maannousemasieni-itiötiedotteita”
Tässä on varmaan kyse siitä, että maannouseman itiöitä ei pystytä erottamaan muusta itiölaskeumasta ilman laboratorioanalyysiä, joka vie aikaa. Ennuste olisi siis kallis saada ja kuitenkin aina jälkijunassa. Laskeuman alkaminen saadaan riittävällä tarkkuudella päivän keskilämpötiloista. Käytännön hakkuutyöhön riittää tieto ”äitienpäivästä isänpäivään”.
Täsmällinen itiölaskeuman alun ajankohta kuitenkin vaihtelee vuosittain, ja kevään edistymistä muihin vuosiin verrattuna voisi seurata paitsi päivän lämpötiloista, myös lämpösummasta. Jos haluaisi laskea aivan varman päälle, voisi ajatella että kantokäsittelyä tehtäisiin aina kasvukauden aikana, eli esimerkiksi tänä vuonna Keski-Suomessa jo 17.4. alkaen. Käsittelyä jatkettaisiin syksyllä kuukauden ajan kasvukauden loppumisen jälkeen, eli Keski-Suomessa juuri keskimäärin isänpäivän tienoolle saakka.
Ilmatieteen laitos julkaisee karttoja kasvukauden alkamis- ja loppumispäivämääristä. Kartasta huomataan, että suositeltava käsittelyaika on eri osissa Etelä-Suomea hieman eri pituinen.
Sain jonkin verran vastausta kysymykseeni rajan näkymisestä.
Raja tietysti kiinnittää katsojan huomion, koska metsän käsittelyalueiden tekstuuri on erilainen eri puolilla rajaa, Venäjällä hakataan reilumman kokoisia aloja, ja Suomessa käsittelykohteet ovat pienempiä ja tiheämmässä. Lisäksi Venäjän puolella
aivan rajan pinta näyttää olevan enimmäkseen hakkaamaton.Totta on että yrittäjän tulee saada kantokäsittelystä asianmukainen korvaus. Hyvin huomattu tuo ristiriita metsäsertifioinnin kanssa.
Kesähakkuita on pakko jatkaa, joten käsittelyn kattavuudesta on pidettävä huolta (paitsi turvemailla), muuten havupuun kasvatusmahdollisuudet Suomessa saattavat kärsiä tulevina vuosikymmeninä oleellisesti.
”Entäs, jos se laho lähteekin etenemään naapurikannosta sienirihmastoa pitkin?” Kuten toisessa viestiketjussa on perinpohjaisesti käsitelty, kantokäsittelyn päätarkoitus on estää juurikääpäsienen iskeytyminen metsikköön, ei torjua sen leviämistä metsikön puusta toiseen.
Risto Isomäki kirjoittaa viimeisimmässä Aarre-lehdessä energiapuusta ja hiilen sidonnasta. Minusta on selvää, että energiapuulla (moninaisine kerrannaisvaikutuksineen) kannattaa Suomessa korvata tuontipolttoaineita, vaikka lyhyellä tähtäimellä metsiin sitoutunut hiilen määrä vähenisi. Voitaisiinko energiapuun ja laadukkaan tukkipuun kasvatus saada yhdistymään samassa kasvatusketjussa?
Tapion metsänhoitosuosituksissa ei kovin laajasti käsitellä laadukkaan tukkipuun kasvatusta. Karsintaan annetaan kyllä seikkaperäiset ohjeet. Sillä saakin oksatonta tyvitukkia aikaiseksi harvassa kasvatusasennossa.
Isomäki muistuttaa, että intensiivisesti hoidetuissa metsissä on päätehakkuuvaiheessa suuri puuvarasto. Tähän voi yhdistyä korkea tukin laatu, kuten saimme Korholan seminaarissa kuulla koivun kasvatuksen kyseen ollen.
Olisiko varmin ratkaisu pyrkiä kaikilla pääpuulajeillamme alun tiheikkökasvatukseen, joka karsisi alaoksat vähintään tyvitukin pituudelta? Tämä tarkoittaa joko suurta istutustiheyttä, harvaa istutusta yhdistettynä luonnontäydennykseen tai kylvöä. Kasvatusketju jatkuu niin, että tehdään taimikonhoito, energiaharvennus, ensiharvennus, toinen harvennus ja päätehakkuu. Koivulla voidaan tarvita kasvupaikasta riippuen ainakin yksi väliharvennus.
Pyrkimyksenä siis ennen ensiharvennusta korkeaan tiheyteen ja sen jälkeen melko harvaan tiheyteen. Jäljellä olevat oksat karsitaan mutta mieluiten vain kuivia oksia. Elävän latvuksen pituus tulisi olla keskimäärin männyllä 40 %, koivulla ja lehtikuusella 50 % ja kuusella 60 % puun pituudesta. Ensimmäisissä harvennuksissa vähän enemmän ja viimeisisissä harvennuksissa vähemmän.
