Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos muistutuksesta. Minulla on tosiaan Korholan tapaamisesta pesämuna tallessa, summa on 150 euroa. Jos tapaamisen järjestäjä lähettäisi minulle sähköpostitse tilinumeronsa, siirtäisin pesämunan teille. En osallistu tänä vuonna tapaamiseen – kalenteri on liian täynnä. Parasta menestystä nimimerkkien tapaamiselle, toivottavasti järjestyy. Mottikisa on sinne hyvä ohjelmanumero.
anneli.jalkanen(at)iki.fi
Suojelualueiden ostot ainakin lisäävät valtion maita. Arvelisin että ostot ovat suuremmat kuin myynnit tällä hetkellä.
Suojelualueiden kokonaismäärästä tällainen arvio 2013:
31,708 km2 suojelualueita (9 % maapinta-alasta).
Natura-alueita on noin 50,000 km2, joihin edellisistä sisältyy suurin osa.
Juuri näin ekologiassa useinkin käy, että tiettyyn ilmiöön vaikuttavat monet tekijät yhtä aikaa. Kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa, kun tekijöiden suhteellista merkittävyyttä ei tiedetä. Tämä väitös tarkentaa nyt hiukan kokonaiskuvaa. Populaatioekologian perusteeseihin kuuluu ajatus populaation koon säätelystä ravintoketjussa ”alhaalta ylöspäin”, eli ravinto on rajoittava tekijä populaation kasvulle. Toisaalta havaitaan, että myös saalistus on usein rajoittava tekijä ”ylhäältä alaspäin”. Populaatiossa on myös ’itsesäätelyä’, johon sen oma tiheys vaikuttaa käyttäytymisen ja tautifrekvenssin kautta. Mielenkiintoista, vai mitä?
Huskilla hyvät istutusohjeet. Tuohon ei ole paljon muuta lisättävää kuin se, että taimia on kasteltava ja säilytettävä varjoisassa mutta ei pimeässä paikassa. Mättäiden tulisi olla laajoja mutta matalahkoja kuivumisen estämiseksi.
Kukkaruukkkukasvatetuissa taimissa on liian laajat juuristot. Pitäisi pitää esillä pieniä potteja joihin koivut tai muut puut kylvetään/kylväytyvät. Taimia on kuitenkin hoidettava koko kesän niin että aika työlääksi käy. Istutukseen pääsee sitten joko syksyllä (talvehtiminen ulkosalla lumen alla) tai seuraavana keväänä.
Tämä ketju poukkoilee näemmä pois asiasta. Karppaaminen tarkoittaa hiilihydraattien määrän vähentämistä ja/tai niiden laadun parantamista (esim. sokerin vähentäminen). Karppaajakin voi syödä hyvälaatuisia rasvoja ja valkuaista. Kansanterveydellistä vaikutusta karppaamisella on kahta kautta: painon alenemisena ja diabeetikoilla (ja heikentyneen sokerin sietokyvyn omaavilla) verensokeri pysyy tasaisempana ja lääkityksen tarve voi vähentyä.
Harrastelijan havainnot entisajan metsätaloudesta ja ’mettikanoista’ lienevät oikean sorttiset. Sillä uhallakin, että toistan koko ajan samaa levyä, kaksi kommenttia.
1. Kirja ”Suomalainen aarniometsä” kannattaa ehdottomasti lukea, jos on kiinnostunut metsiemme historiallisesta kehityksestä. Miksi ne ovat nyt juuri sellaisia kuin ovat? Opuksen lukemalla ymmärtää, että metsämme olivat ahkerassa käytössä jo 1950-luvulla ja ennenkin, aikana jolloin mettikanoja oli pilvin pimein. Lajeista pyy ja teeri ovatkin ilmeisesti aika hyvin sopeutuneet intensiiviseen metsänkäyttöön, joka tuottaa lehtipuustoja ja sukkession alkuvaiheen metsiä, kun taas riekko ja metso ovat ehkä kärsineet siitä ojitusten ja metsien pirstoutumisen kautta. Ojituksen vaikutusta poikueisiin en osaa arvioida, mutta kun oja on vanha, liettynyt ja sammaloitunut, tällaista vaikutusta ei kai enää pitäisi olla? Ehkä ojituksen vaikutus tuleekin avoimien soiden vähenemisen ja suokasvillisuuden vähenemisen kautta? Ainakin metsätalous on vähentänyt mustikanvarvustoa, joka on tärkeä metsäkanojen poikasvaiheen habitaatti.
2. Kun metsätaloutta ja metsästystä ei ole saanut syyttää mettikanojen häviämisestä, keksittiin syntipukiksi pedot. Tämä vääryys olisi jo syytä oikaista. Tapio on jo julkaissutkin raportin riistan huomioimisesta metsänhoidossa, mutta tämä auttaa hitaasti mettikanoja. Nopeampi keino olisi rajoittaa metsästystä joillakin alueilla kunnolla, kun se on nykyisin metsästäjien suuren määrän ja kattavan metsäautotieverkoston vuoksi erittäin tehokasta. Keskikokoisten kotoperäisten petojen rauhoittaminen siinä samalla ennallistaa ravintoketjun normaaliin toimintaan (vieraslajeja voi metsästää pois).
Hemputtaja: huumoriahan minä yritin, mutta vitsini ovat niin huonoja, että miehet eivät yleensä tajua niitä.
Tämä palsta on kyllä auttanut monia ihan oikeissa ongelmissa. Joskus tulee (itsekin) annettua väärää tietoa, mutta yleensä joukkovoima korjaa virheet. Huomaatteko muuten analogian tutkimukseen: jos jotain aihetta tutkitaan vain yhden tai muutaman tutkijan voimin, voi mennä pitkäänkin, ennen kuin ”joukkovoima” korjaa virheet. Joskus harvoin näin voi käydä myös aiheessa, jossa on paljon tutkimusta, jos joku oleellinen parametri jää huomiotta.
Erittäin osuvaa pohdintaa ”harrastelijalta”. Juuri noista muuttujista tarvitaan mitattua tietoa, jotta malleja ja laskentoja voidaan tulevaisuudessa tarkentaa. Siksi sekä tutkimuskoealat että käytännön kokeilut ovat tarpeen, ennen kuin mitään tyhjentävää voidaan sanoa kannattavuudesta.
Sen verran kritisoin ”harrastelijaa” että ”penkkikorko” pankissa ei teoriassa saisi vaikuttaa investointipäätökseen, vaikka käytännössä toki vaikuttaa. Kysymys kuuluukin, että jos rahantarvetta kulutukseen ei ole, vaan metsärahat voi sijoittaa, niin mihin ne kannattaa sijoittaa. Jättääkö metsään enemmän puuta kasvamaan (jatkuva kasvatus) vai tekeekö avohakkuun, jolloin rahaa tulee kerralla enemmän, mutta toisaalta joutuu investoimaan osan takaisin uudistamiseen. JK menetelmä tuottaa todennäköisesti mukavasti, jos metsä on valmiiksi erirakenteinen ja/tai sekametsä, ja seuraavaan hakkuuseen päästään kohtuullisessa ajassa. Jos se ei ole, ja metsää lähdetään kasvattamaan vaikkapa heikosta kuusialikasvoksesta liian karulla maapohjalla, voi tuotto olla pitkään heikkoa.
Kannattaa myös huomata kuusikuidun viime aikoina alentunut hintakilpailukyky muihin kuituihin verrattuna.
